Sivut

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Leima kiven alla

Ostaessani Cougaria otin tietoisen riskin. Sen katsastus oli umpeutumassa, ja läpipääsyn todennäköisyys aika pieni. Silti sovin myyjän kanssa, että minä hoidan katsastuksen, jos saan auton 300 € halvemmalla. Nyt on selvillä, kannattiko riski. Puolustukseni voin sanoa, että Carismalla olisi ollut sama rumba edessä, joten sen tähden halusin katsastaa Cougarin itse. Mitsubishi muuten myytiin Viroon, jossa sitä rääkätään nyt kuulemma jääradalla!

Ennakkoon koeajon perusteella osasin odottaa paria ongelmaa, joista jo mainitsinkin: Pakoputkessa on selvä vuotokohta, ja lisäksi se kolisee kylmänä käynnistettäessä. Lisäksi auton alusta tuntuu vähän epämääräiseltä ja levottomalta. Jopa niin levottomalta, etten uskaltanut ajaa 90 lujempaa jäisellä moottoritiellä viedessäni Mitsun kesärenkaita takaisin Espooseen. En tainnut ohittaa kuin pari hidasta rekkaa koko retken aikana.

Varasin katsastusajan niin, että pääsisin suoraan pääkaupunkiseudulta katsastukseen. Näin moottori olisi lämmin, eikä ainakaan päästöjen suhteen pitäisi tulla ongelmia. Eikä tullutkaan. Moottori sai puhtaat paperit, ei edes pakoputkiston kunnosta tullut mitään sanomista. Yllättävää! Alustan osaltakaan ei esiintynyt odotettuja ongelmia, mitä nyt alkavaa ruostetta siellä täällä. Ainoa korjauskehotus annettiin etupään koiranluista, jotka pitäisi jossain vaiheessa vaihtaa.

Ei se silti läpi mennyt. Ongelmat alkoivat takajarruja testattaessa. Etujarrut antoivat hyvät lukemat, samoin takajarrut aluksi, mutta pian katsastaja huomasi jarrupolkimen painuvan yhä syvemmälle ja jarrutustehon hiipuvan lopulta kokonaan. Tätä ei ajossa voinut huomata mitenkään, sillä käytännössä vain harvoin takajarruja tarvitaan. Syyksi paljastui pieni vuotokohta jarruputkissa takana, joka tiputteli muutaman tipan jarrunestettä jarrua painettaessa. Muutenkin takajarrulevyt olivat jo pahasti ruosteessa, eikä siinä enää hiontakaan auttaisi. Samoin kuskin puolen helma otti itseensä katsastusmiehen hakatessa meisselillä reikiä peltiin.

Tavanomaisen hylkäyksen sijaan Fordille iskettiin tyrmistyttävä ajokielto ja punainen tarra tuulilasiin! Reilun viikon yhteiselo katkesi siis lyhyeen. Ei kai tämä nyt niin vaarallinen vika ollut? Mutta mikään muu ei auttanut kuin ajaa auto lähimpään korjaamoon, joka saisi vaihtaa ajokieltoon johtaneen jarruputken.

Seuraavalla viikolla homma saatiin kuntoon, ja ajoin taas takaisin katsastukseen. Toimistolla kävi ilmi, että minun olisikin pitänyt korjata myös kaikki muut hylkäykseen johtavat syyt, eli helma ja takajarrulevyt! Ajokielto ei siis vielä päättynytkään, vaan pitäisi etsiä uudestaan joku hitsaamisen taitava korjaamo.

Sitä ennen tilasin kuitenkin Motonetistä tuoreet takajarrulevyt ja -palat. Toivoin saavani ne vaihdettua itse isäni avustuksella, mutta satuloiden pultit osoittautuivat niin jumittuneiksi, että sekin jätettiin lopulta ammattilaisten huoleksi. Nelivetoisiin ja V6-moottorisiin Mondeoihin sopivat tuuletetut levyt paloineen maksoivat noin 90 €, siis puolet vähemmän kuin alkuperäisvaraosat.

Jarruputkien korjauksen yhteydessä ilmeni taas täysin uusi, ja todella harmittava vika. Nimittäin mittariston digitaaliset näytöt, kuten matkamittari, kello ja ajotietokone, pimenivät totaalisesti! Tai oikeastaan oikeanpuoleisessa näytössä muutama digiväkänen jäi näkyviin. Todella ärsyttävä ongelma, vaikkei ajamista haittaakaan. Jo pelkästään jälleenmyynnin kannalta nämä mittaristot ovat todella tarpeellisia…

Taas meni viikonloppu ilman autoa, kun Cougar sai uutta peltiä helmaansa. Näihin saa vanhoissa autoissa tottua Suomen olosuhteissa. Nyt helma on kuitenkin taas vähän ehjempi, mutta muistoksi jäi rumat hitsausjäljet ja vannehopealla maalattu paikka. Takajarrujen pultit lopulta aukesivat hitsaamalla torx-ruuvien päihin kuusiokoloruuvit, joita jälkitarkastuksessa myös katsottiin kieroon pitkään. Lopulta soitto tutulle korjaajalle sai katsastajan vakuuttumaan.

Mutta vihdoin ja viimein, parin viikon säätämisen jälkeen, Cougar on saanut pitkän leimansa, ja sillä voi ajaa taas normaalisti. Hintaa molemmat korjaukset ottivat 170 €, ja kun laskee osien hinnat ja katsastusmaksut yhteen, saadaan noin 500 € loppulasku. Eli parisataa euroa tuli takkiin tässä uhkapelissä. Toisaalta nyt ainakin tiedän miten autoa on korjattu, ja takana on tuoreet jarruosat, jotka kestänevät niin kauan kuin Ford liikenteessä sinnittelee.

No mitä tapahtui pimenneelle mittaristolle? Kuin hain auton taas korjaamolta, mittaristot toimivat niin kuin pitääkin! Jopa kaikki ajotietokoneen lukemat olivat pysyneet ennallaan! Viikonloppu lämpimässä hitsaushallissa sai ilmeisesti auton kuivumaan niin, että kosteus ja jää hävisivät pois. En oikeastaan edes tiedä missä liittimessä huono kontakti on, mutta toivottavasti vika ei tule toistumaan...

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ehkä ainakin hetkeksi. Toisaalta tulevaa rahanmenoa tietää ainakin kaksi loppuun kulunutta kesärengasta, sekä takaluukun mahdollinen maalaus ja laiskat kaasupumput. Lisäksi toinen korjaajista ihmetteli tosissaan, miten päästöt voivat olla hyväksytyissä raameissa, sillä pakoputken kolina paljastui hajonneeksi katalysaattoriksi! Palataan siis aiheeseen vielä keväämmällä...

© Caradise 2018