Jaguar XF 2.0 i4 Ti 240 Luxury Sedan testattu loka-marraskuussa 2021.
Jaguarin moderni XF oli huima parannus edeltäjäänsä, ja autossa voi aistia erityislahjakkuuden...
Jaguar XF:n käynnistysrituaali on kieltämättä kiehtova.
Kävelet vain avain taskussa ovelle ja vedät kahvasta, jolloin lukot avautuvat
ja peilit kääntyvät ajoasentoon. Istut sisään pehmeälle nahkapenkille, ja etsit
starttinappulan, joka sykkii sydämenlyöntien tapaan. Parin sekunnin painallus
herättää moottorin käyntiin, ja metallinen kiekko nousee esiin. Samalla
ilmastoinnin suulakkeet ovat pyörähtäneet auki, ja ratti on laskeutunut
haluamallesi korkeudelle. Tyylikästä!
Konservatiivinen ja perinteikäs brittivalmistaja kohautti
automaailmaa vuonna 2007 esitellessään uuden XF Sedanin. Klassinen S-Type
korvattiin erittäin modernilla ja virtaviivaisella mallilla, jolla pyrittiin
syömään entistä enemmän isojen saksalaisten valtaamia markkinaosuuksia. XF
olikin suosittu ja pidetty tuote, vaikka sen tyyli varmasti jakoi autokansaa
kahtia.
XF:n muodot ovat muhkeat ja linjakkaat. S-Typen pyöreistä
tuplavaloista jäi jäljelle pelkkä sulautettu häivähdys. Pulleat ja matalat
kaaret päättyvät viirumaisiin LED-takavaloihin. Laskevasta kattolinjasta
huolimatta XF tarjoaa mukavat tilat viidelle, sekä riittävän ison kontin.
Kojelautaakaan ei ole enää kyllästetty jalopuulla edeltäjän tapaan. Vaikka
ohjaamoa hallitsee nyt alumiinin sävy, puupintoja ei ole silti kokonaan
unohdettu.
Sisätiloissa vallitsee laadukas ja moderni tunnelma. Puu,
nahka ja alumiini ovat hyvin tasapainossa. Fyysisiä nappeja on pyritty
vähentämään, ja monia toimintoja on keskitetty kosketusnäytölle. Tässä lienee
yksi XF:n heikkouksista. Näyttö sinänsä tottelee sormen ohjausta hyvin, mutta
monet tapahtumat ilmoitetaan kiusallisen pitkällä viiveellä. Etenkin kylminä
aamuina lähtiessä kestää ärsyttävän kauan näppäillä näytöstä ratinlämmitys
päälle ja istuinlämmitys täysille. Edes pikanäppäimen käyttö ei nopeuta näytön
hidastelua. Tässä saksalaisten suosimat rullakytkimet toimivat paremmin.
Sen sijaan rullakytkimen käyttö vaihteiston ohjaamiseen on
ollut Jaguar XF:ssä esitelty uutuus. Se myös toimii hyvin. D-asentoon asti
riittää pelkkä neljänneskierroksen pyöräytys myötäpäivään jarru painettuna.
S-vaihde kytkeytyy painamalla samalla kevyesti alaspäin ja kiertämällä hieman
lisää. Käsivalintamahdollisuus on kätevästi siivekkeissä ratin takaa. D-asennossa
voi näin hyödyntää esimerkiksi moottorijarrutusta, ja kun siivekkeitä ei enää
hetkeen käytä, vaihteisto palaa täysautomaattiseen moodiin. S-pykälä sallii
vähän korkeammat kierrokset ja herkemmän kaasuvasteen, tai haluttaessa
täysmanuaalisen moodin.
Vuoden 2012 faceliftiin saakka XF oli tarjolla vain
sedan-mallina, ja komeasti joko 6- tai 8-sylinterisillä moottoreilla.
Kasvojenkohotuksessa sisätilat pysyivät lähes koskemattomina. Toki näytön
ohjelmistoa päivitettiin ajantasaisemmaksi. Suurin muutos tehtiin valoihin:
Etuvalot litistyivät entisestään ja ne saivat koukkumaiset LED-nauhat. Nyt
sukunäkö modernisoituneeseen XJ-malliin oli paljon selvempi. Peräpäätä
muokattiin yksinkertaisella kikalla. Takakonttiin lisättiin pienet umpiot
kromilistan alle leventämään visuaalista ilmettä.
Faceliftin myötä mallisto laajeni moneen suuntaan. Jaguar
astui pois mukavuusvyöhykkeeltään ja tarjosi XF:ä farmarina! Se ei missään
nimessä yllä sulavuudessaan sedanin tasolle, vaikka yksi komeimmista farkuista
onkin. Tekniikkapuolella facelift toi mukanaan uutta joka rintamalla. Malliston
huipulle saatiin 550-heppainen XFR-S mekaanisesti ahdetulla viisilitraisella
veekasilla. Valikoiman leveyttä kasvatettiin tarjoamalla nelivetoa tiettyihin V6-moottoreihin.
Hinnaston alkupää täyttyi nelisylinterisillä bensa- ja diesel-moottoreilla.
Neljä sylinteriä lähes kaksitonnisessa Jaguarissa herättää
epäilyksiä. Voiko downsizingin tulos selviytyä kunnialla luksusauton keulalla?
Numeroiden valossa koeajetun XF:n bensanelikko ei suinkaan huono ole.
Kaksilitrainen kone on ahdettu 240-hevosvoimaiseksi, jolloin autolla
saavutetaan satanen 7,9 sekunnissa ja 240 km/h huiput. Totuuden nimissä
arkiliikenteessä näillä eväillä pärjää oikein hyvin.
Loistokas Jaguar kaipaa silti keulalleen suurempaa
moottoria. Kovemmissa kiihdytyksissä ei tällä neloskoneella koskaan koe
sellaista voiman tunnetta. Muuten hiljaiseksi vaimennettu moottori alkaa
silloin hyristä tavalla, joka kuulostaa joltain ompelukoneen ja Mersun
nelosdieseleiden sekoitukselta. Eikä kiihdytyksiä auta se, että sinänsä hieno
kahdeksanvaihteinen ZF:n laatikko viivyttelee sopivan vaihteen valinnassa. Ehkä
seassa voi havaita myös turboviivettä. Esimerkiksi pehmeiden, mutta ripeiden
kiihdytysten tekeminen on hankalaa. Mukana seuraa herkästi hienoista viivettä
ja töksähtelyä. Onneksi S-moodi nopeuttaa hieman asioita ja vähentää mainittua viipyilyä.
Ja syy miksi neloskoneeseen aikanaan päädyttiin, ei myöskään
käytännön elämässä vakuuta. Siis polttoaineen säästö. Rauhallisessa
maantieajossa toki päästään seiskan lähelle kulutuksessa, mutta pitkäaikainen,
paljon kaupunkiajoa sisältävä kulutus vakiintuu 11,5 litran tuntumaan. Ei siis
olla kaukana hiljattain koeajetun vapaastihengittävän V8-coupén lukemista.
Ei siis ihme, että tämä kone jäi lopulta aika harvinaiseksi.
Vain kaksi reilusta viidestäkymmenestä ykköspolven XF:stä Nettiautossa on tällä
moottorilla. 2,2-litraisia dieseleitä on tarjolla jo sitten vähän enemmän,
kolmena eri tehoversiona. Mutta valtaosa Suomessa myytävistä XF-Jaguareista on
V6-dieselillä, joko 2,7- tai kolmilitraisena. Uskoisin tällaisen isomman ja
vääntävämmän myllyn sopivan Jaguarin luonteeseen paremmin. Bensakäyttöiset
V-moottorit ovat taas harvinaisempia ainakin Suomessa. Sellainen vähän ajettuna
kelpaisi jo moderniksi klassikkoautoksi!
Jaguar XF:n ajettavuus on hyvä kompromissi monessakin
suhteessa. Kissapeto käyttäytyy kivasti kaarteissa, toki suuri massa syö
ketteryyden tunnetta. Moottoritiellä ajaminen on helppo ja mukavaa. Eikä XF
kavahda kaupungin mukulakivikatujakaan. Jousitus on sopivan pehmeä ja sopivan
jämäkkä. Ohjauskin tarjoaa mukavasti tuntoa.
Pääsin myös kokeilemaan Jaguaria lumella! Ensin pitää painaa
luistonesto-nappia pohjassa noin kymmenkunta sekuntia. Pelkkä näpäytys poistaa
kyllä luistoneston, mutta pitää ajonvakautuksen taustalla vahtimassa
ylilyöntejä. Iso takavetoinen sedan saadaan kevyelläkin kaasunkäytöllä
hallittuun ja rauhalliseen luisuun. Luiston venyttäminen on sen sijaan
hankalampaa lähinnä tasauspyörästön lukon puutteen vuoksi. Toinen takarengas
jää herkästi sutimaan tyhjää.
Kannattaako ostaa?
Yksi Jaguareihin liitetty ominaisuus vuosien varrelta on sen
keskivertoa huonompi arvon säilyminen. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että
näitä kaikin puolin erinomaisia ja upeita autoja voi löytää todella edulliseen
hintaan! Halvimmat V6-dieselit ovat noin 7 000 € tietämillä. Kun löydät
ehjän ja huolletun yksilön, niin XF tarjoaa hurjasti vastinetta rahoille.
Suurin arvonlaskuun vaikuttava tekijä on puutteet
valmistuksen ja materiaalien laadussa. Tässä seitsemänvuotiaassa yksilössäkin
on pari esimerkkiä: Etuvaloissa on kosteutta ja takavaloissa halkeamia.
Parkkitutka ja peruutuskamera toimii vain ajoittain. Toki varsinkin Audeissa ja
Bemareissa vikoja pääsee korjailemaan vähintään yhtä usein kuin Jaguareissa.
Parasta Jaguar XF:ssä on lopulta sen erityislahjakkuus: oma persoonallinen
luonteensa. Saksalaiset kilpailijat vakuuttavat teknisellä täydellisyydellään,
Volvo S80 on turvallinen ja vakaa, ja Lexus GS edustaa hiljaisuutta ja
laadukkuutta. Mutta Jaguariin päätyvät itsevarmat henkilöt, jotka eivät välitä muiden
mielipiteistä ja uskaltavat erottua joukosta.
 |
| © Caradise 2021 |