Mercedes-Benz E 220 CDI Coupé A AMG testattu tammi-helmikuussa 2022.
Vai kenties edustava? Tai ehkä sittenkin erinomainen...
Viime vuonna pääsin testaamaan paria Mersun mallia, jotka
kumpikaan eivät ole olleet markkinoilla kovin pitkään. C-luokassa coupé-malli
on ollut vasta 2000-luvun puolella. Edellisen jutun CLS yrittää myös olla coupé-malli,
mutta neliovista on vaikea oikeasti luokitella sellaiseksi. Sen sijaan
isommista coupé-malleista Mersulla on kokemusta jo 1950-luvulta saakka!
Ne ovat olleet perinteisesti pitkäikäisiä, tyylikkäitä ja
laadukkaita cruisereita. Parin CLK-sukupolven jälkeen palattiin taas
nimityksessä E-luokan coupéisiin vuonna 2009. Erona pikkuveljiin on esimerkiksi
kehyksettömät sivuikkunat sekä B-pilarin puuttuminen. Näin muodoista on saatu
sirot ja linjakkaat. Kaunista kaarta rikkoo vain hienoinen kolmas sivuikkuna,
jonka avulla toinen ikkuna saadaan laskettua kokonaan seinän sisään. B-pilarin
puute tuo valoa ohjaamoon, kuten myös lisävarusteinen panoraamakatto.
Kymmenen vuotta sitten Mersut olivat särmikkäitä, eikä E Coupé
ole poikkeus. Suurin osa auton linjoista suuntaa enemmän tai vähemmän
yläviistoon. Kulmikkaiden muotojen seurana on CLS-Mersustakin tuttu 1950-luvun
mallistoon viittaava kaari takalokasuojassa. Kokonaisuus on tasapainoinen ja
lopputuloksena on syntynyt kaunis kaksiovinen coupé. Valkoinen väri sopii tähän
korimalliin erittäin hyvin ja AMG-paketin helmat ja puskurit terävöittävät
ilmettä sopivasti. Muotoilu on sulavaa myös numeroiden valossa: auton
ilmanvastuskerroin 0,24 oli aikansa huippua!
Sisätiloissa vallitsee samat puutteet kuin viimeksi ajetussa
CLS-Mersussakin: Kojelaudan design on vähän tylsä. Materiaalit ovat onneksi
laadukkaita, ja etenkin sporttiratti istuu hyvin käteen. Sen sijaan istuimia
vaivaa sama ongelma kuin CLS:ssä: penkkiä ei saa riittävän alas urheilullista
ajoasentoa varten. Nyt myös pääntila tahtoo loppua kesken 185-senttiselle ja
hiukset harovat kattoa. Voi olla, että kattoluukku näkösuojineen vie
aavistuksen enemmän tilaa kuin perusversio. Lisävarusteinen ortopedi-ominaisuus
takaa kuitenkin sen, että istuimen saa muuten erinomaiseen asentoon ja joka
puolelta tukevaksi.
Takapenkillä pääntila loppuu auttamatta kesken, sitä ei
pelasta edes kuopat katossa lasikaton takana. 15 senttiä lyhyempi saattaa
kuitenkin jopa viihtyä takaistuimilla. Nämä eivät onneksi yleensä ratkaise ostopäätöstä
coupé-luokassa. Takakontissa tilaa on puolestaan erinomaisesti.
Kun avaa pitkän oven ja istuu (teko)nahkaiselle istuimelle,
huomaa tulleensa laatuautoon. Oven sulkeuduttua näkymätön hovimestari työntää
turvavyön ulottuville. Turvavyön kiinnityttyä samainen hovimestari kiristää
lempeästi vyötä, kunnes se napsahtaa sopivaan mittaan. Tähän asentoon palataan
salamannopeasti, jos auto tunnistaa törmäyksen uhkaavan.
Sitten kysytään, onko auton omistaja joutunut tekemään
luksusautoonsa kompromisseja. Nettiauton mukaan yli puolet on. Kuusi- tai
kahdeksansylinterinen sopisi tähänkin autoon paremmin kuin nelipyttyinen!
Niistä ei välttämättä edes joudu maksamaan ekstraa, jos tyytyy enemmän ajettuun
yksilöön. Yllättävää kyllä, AMG-tehomalleja ei tähän koriin ole saatavilla
lainkaan!
Tässä yksilössä avaimen kääntö herättää nelisylinterisen
dieselin ompelukonemaiseen hurinaan. E 220 CDI on tehottomin saatavilla oleva
vaihtoehto, ja samalla myös taloudellisin. Toisaalta 7 litran paikkeille
asettunut kulutus ei paljon eroa kuusisylinteristen lukemista. Nämä moottorit
ovat osoittautuneet myös erittäin kestäviksi. Jos siis pystyy elämään
tietynlaisen karkeuden kanssa, niin 2,1-litrainen ja 170-hevosvoimainen nelikko
tarjoaa riittävästi voimaa liikkumiseen. 400 Nm vääntö tekee sen, että
hetkittäin auto tuntuu jopa ripeältä.
Tässä auttaa vain viisiportainen automaattilaatikko, joka
sallii kaasun painamisen syvemmälle ilman hätäisiä vaihtoja pienemmälle.
Välitykset ovat toki hämmentävän pitkät. Ehkä jopa liian pitkät kaupunkiliikenteeseen,
eikä ykkösen kytkeytyminen vauhdissa ole mikään harvinaisuus. Automaatti
vaihtaa onneksi sulavasti ja pehmeästi, mutta ei ehkä koskaan kovin
sporttisesti. S-moodin käyttäminen ei tässäkään juuri menoa piristä.
M-asennossa vaihteita voi vaihtaa käsin ratin takaa, mutta sitäkään tulee
harvoin tehtyä. Normiajossa automatiikka ehtii vaihtaa yleensä itse pienemmälle
ennen kuljettajaa. Dynaamista ajoa haikaileva joutuu katselemaan ehkä Baijerin
suuntaan.
Etäistä urheiluauton tuntua E-Mersuun tuo lisävarusteinen,
15 milliä matalampi AMG-urheilualusta. Jäykemmät jouset parantavat tuntumaa
mutkissa. Mukavuudesta joutuu tosin silloin tinkimään hitusen. Jäisen
koppuraisilla teillä urheilualusta ei pääse loistamaan. Runsaat lasipinnat (ja
niiden jäiset saumat) aiheuttavat jopa pientä korin vääntyilystä johtuvaa
rutinaa.
Lumella leikkiminen ei sekään ole Mersulle ominta aluetta.
Luistoneston poistaminen vaatii pientä seikkailua mittariston valikoissa, eikä
silloinkaan avustimet poistu kokonaan käytöstä. Sinänsä Mersun kyllä saa
hienoon ja helposti hallittavaan luisuun, mutta elektroniikka puuttuu tökerösti
peliin juuri kun olet päässyt isompiin luistokulmiin. Tämä on selvästi
herrasmiesten auto, eikä myöhäisteinien koheltamiseen tarkoitettu lelu!
Hieno auto silti. E-Mersu on vakaa veturi jäiselläkin
moottoritiellä, kunhan vain renkaat ovat hyvässä kunnossa. Siis mukava
GT-luokan auto pidempään reissuun. Myös päivittäinen käyttö on helppoa, kunhan
etsii riittävän leveän parkkiruudun, jotta ovet saa kunnolla auki.
Mersu on siis hionut E-luokan coupésta hienon tuotteen.
Niitä on myös myyty hyvin, eikä nämä ole Suomessakaan harvinaisia, edes uusimmassa
korimallissa. Mersu on myös hinnoitellut auton ovelasti. CLK:n tavoin E Coupé
on selvästi kalliimpi kuin 3-sarjan BMW, mutta taas paljon halvempi kuin
6-sarjan coupé. Käytettyjen hinnat lähtevät Suomessa 12 000 eurosta.
Tummasilmäisestä facelift-mallista joutuu maksamaan vielä tuplahinnan.
