Maanteiden kauhu

Richard Scarryn yli 50-vuotiaassa ”Iloisessa autokirjassa” seikkailee Possuloiden avo-Kuplan lisäksi pieni punainen urheiluauto. Lauri Lupan ohjastamana tämä ”Maanteiden kauhu” pyrkii pakoon polkupyöräilevää poliisia. Tämä läpi kirjan kulkeva pakomatka on erityisesti innostanut 4-vuotiasta poikaani, jonka lempiväri on siitä saakka ollut, yllätys yllätys, punainen!

Tämä mielessä jatkoin perheineni Turun Concours D’Elegancesta Halikkoon, jossa yksityisomistaja kauppasi siistinoloista ja alkuperäistä BMW Z3 Roadsteria sopuhintaan. Kilsat ovat maltilliset 144 000 km ja väri sopivasti punainen! Pienenä harmina moottori ei ole 1,9-litrainen, vaan aloitusmallin 1.8. Pyyntihinta on 6 400 €, mikä sekin on jo oikein kohtuullinen. Varustepuolella täyttyivät myös minimivaatimukset: harvat automaatit hylättiin heti joukosta pois ja käytännön avoautoilua helpottavat sähköikkunat kuului myös pakettiin. Verhoilukin oli sentään puolinahkaa, kangaspenkkejä en halunnut.

Tänä kesänä 30 vuotta täyttävä avoauto vaikutti koeajon myötä kaikin puolin ehjältä ja toimivalta. Korikin oli yllättävän siisti ja ennen kaikkea ruosteeton. Varsinaiseksi viaksi paljastui kiskoillaan hieman liikkuvat istuimet, joka osoittautui myöhempien tekoälykyselyiden perusteella Z3-mallien yleiseksi tyyppiviaksi. Suurin miinus tässä yksilössä oli kuitenkin huoltokirjan puute. Autolla on kuitenkin pitkä Suomi-historia, jonka katsastuskilometrit etenevät loogisesti muutaman tuhannen välein vuosittain, eli pelkoa mittarin ruuvaamisesta ei ole.

Miinuspuoliin vedoten sain tingattua hinnasta vielä tonnin pois, ja kättelimme kaupat kiinni! Olin jälleen pienen avoauton omistaja kuukauden tauon jälkeen! Parin tunnin kotimatka sujui ongelmitta ja poika luonnollisesti halusi punaisen urheiluauton kyytiin.

Muitakin vaihtoehtoja Bemarin lisäksi tietysti oli. Audi TT Roadsterin hinnat ovat yllättäen pudonneet jopa Z3:ten alapuolelle. SLK-Mersuun olisin myös tyytynyt, mutta tänä keväänä Z3:sia oli mukavasti myynnissä, joten yksilöitä oli mistä valita. Lisäksi uskon tästä joukosta eniten nimenomaan Bemarin arvonnousupotentiaaliin. Kutoskoneisten hinnat ovat lähes tuplaten neloskoneisia suuremmat, mutta näissäkin on mielestäni sopivasti vastinetta rahalle!

Tällä viikolla sain tehty sopuhintaan jo katsastuksen ja perushuollon. Z3 meni odotetusti leimasta läpi: tämän auton katsastus on hylätty Suomessa vain kerran, vuonna 2009! Huoltotietojen puuttumisen takia teetin öljynvaihdon tutusti Atoy Autohuollossa ja he vaihtoivat myös Motonetista lahjakortilla hankkimani sytytystulpat. Näillä eväin Z3:lla kelpaa kurvailla pitkälle tulevaisuuteen, sillä ketjukoneinen nelosmoottori edustaa Bemarin luotettavinta ajanjaksoa.

Hauskana faktana muistin kuvanneeni jotakin samanlaista vuoden 2004 Kankaanpää-Rallissa, samana kesänä, kun sain elämäni ensimmäisen digikameran. Kyseessä olikin täysin sama yksilö! On kiva huomata, ettei auton kunto ole juurikaan muuttunut parin vuosikymmenen jälkeen!

© Caradise 2026

Ford Focus 1.0 EcoBoost Titanium Wagon

Omistettu 7/2025-5/2026

Vaimoni sai ajokortin vihdoin viime kesänä ja tarvitsimme hänelle sopivan farmarin noin 6 000 € budjetilla. Vaatimuksena oli suht nykyaikainen ja tilavahko auto kahden lapsen kuljetukseen. Peruutuskamera olisi bonusta, mutta tutkat eteen ja taakse vähintään vaatimuksena. Vaihtoehtoja on runsaasti järkevästä Kia Ceedistä Cadillac BLS:än! Runsaan työn oheisen nettiselailun myötä vahvimmaksi vaihtoehdoksi valikoitu Ford Focus. Litraisten EcoBoostien hinnat ovat pudonneet niin houkutteleviksi ja Fordit ovat yleensä olleet suht kivoja ajaa! Suosittelin vaimolle ensimmäiseksi autoksi manuaalivaihteista, jotta hänelle kertyy rutiinia kolmen polkimen käytölle ja kepin vatkaamiselle.

Tiedän hyvin, miten kaikki autoista enemmän ymmärtävät varoittelevat koskemastakaan tähän surullisen kuuluisaan moottoriin! Lähin elävä varoitussignaali löytyi siskoni autosta: Hän ajeli lähes vastaavalla noin 300 000 km, jolloin se toinenkin moottori alkoi olla jo täysin loppuunajettu! Litraisessa EcoBoostissa on öljyssä uiva jakohihna, joka on useassa tapauksessa murentunut ennenaikaisesti ja aiheuttanut moottorin totaalisen tuhon. Kymmenen vuoden vaihtoväli jakohihnalle todettiin lopulta maahantuojankin toimesta liian pitkäksi, ja tänä vuonna tuo vaihtoväli on puolitettu!

Aloin siis viime kesänä etsimään faceliftin kokenutta, eli vähintään 2015-vuosimallista Ford Focusta, josta olisi jakohihna juuri kymmenvuotiaana vaihdettu. Silloin riskit moottorivauriolle ovat pienimmillään. Totesin, että saman ikäisten ja yhtä modernien, mutta oletettavasti kestävämpien autojen hinnat ovat monta tonnia korkeammalla kuin Focuksen. Esimerkiksi saman ikäinen Toyota Auris vastaavilla kilometreillä kustansi viime kesänä vähintään kaksinkertaisen summan. Tällä erotuksella en nähnyt järkeväksi panostaa niin paljon ennakoituun luotettavuuteen, sillä Focuksen mahdollisesta moottorinvaihdosta selväisi 4 000-5 000 eurolla.

Sopivan vähän ajettu, siisti ja ruosteeton yksilö löytyi lopulta yksityiseltä Järvenpäästä. Musta yksilö tuntui koeajon jälkeen riittävän hyväkuntoiselta tarjouksen esittämiseen, ja auto vaihtoi omistajaa 5 800 € hintaan. Varustetaso on luonnollisesti Titanium, josta löytyy jo pienelle budjetille kaikenlaista kivaa. Tutkat edessä ja takana, pysäköintiavustin, nappikäynnistys, iso kosketusnäyttö sekä Fordille tyypillinen ja kätevä tuulilasin lämmitys. Tilat ovat juuri riittävät, että kaksi selkä menosuuntaan olevaa turvaistuinta mahtuu kyytiin ja 185-senttinen saa vielä nippa nappa siedettävän ajoasennon.

Focuksen ajettavuus on luokkansa parhaimmistoa ja auto kulkee vakaasti moottoritienopeuksillakin. Litrainen EcoBoost palkittiin aikanaan Vuoden Moottori-tittelillä. Pienestä kolmipyttyisestä pöristimestä revittiin irti Ferrareita vastaava litrateho! Kulutus pysyy silti tosielämässäkin kuuden litran tuntumassa. Voima tehdään tietysti turboahtimella ja se tuntuu myös ajossa: Alle 2 000 kierroksen moottori ei reagoi kaasupolkimen syvempään painamiseen oikein millään tavalla, mutta tuon rajan ylitettyään kone herää ja alkaa puskemaan autoa eteenpäin. Arkikäyttöön moottorin ominaisuudet riittävät oikein hyvin!

Focuksella ajettiin lähinnä vaimon toimesta vajaan vuoden aikana jopa 16 000 kilometriä! Pelättyjä ongelmia ei esiintynyt missään kohtaa. Vain kerran Focus jätti tien päälle, kun kytkinpoljin painui lattiaan, eikä suostunut omin voimin nousemaan ylös. Jotenkin auton sai onneksi nitkuteltua kakkosvaihteella korjaamolle, jossa (tyyppi)viaksi todettiin rikkoutunut pääsylinteri. Tässäkin korjauskulut jäivät onneksi muutamaan sataseen!

Olisimme jatkaneet mielellämme vielä eloa Focuksen kanssa, mutta tieto kolmannen lapsen tulosta pakotti taas autokaupoille. Syykin on lopulta niinkin mitätön, mutta oleellinen: Tämän ikäisestä Focuksesta puuttuu jostain syystä etuturvatyynyn poiskytkentä! Silloin uuden tulokkaan turvakaukaloa ei uskalla kiinnittää etupenkille, ja kolmen lastenistuimen asentaminen takapenkille vierekkäin on taas kokonaan uuden tarinan arvoinen, ja vaatii oikeasti valtavan kokoisen auton!

Kokemukset Focuksesta oli lopulta niin hyvät, että päädyimme vastaavaan, mutta uudempikoriseen 2019-malliseen! Sellaistenkin hinnat ovat pudonneet lupaavasti alle kymppitonnin! Useampi autoliike tarjosi vaihdossa lähinnä 4 000 euron lukemia, mutta parista sentään päästiin 5 000 € hyvityshintaan. Näin arvonalennuskin osoittautui harvinaisen hyväksi: Vajaan vuoden käytön aikana hinta putosi siis vain 800 €! Etenkin kun huomioi, että ajomäärä on nyt noin 150 000 km 135 000 km sijaan. Kokonaiskulut kilometriä kohden olivat noin 18 senttiä kilometriltä. Mikä ei ole ollenkaan paha lukema!

© Caradise 2026

Hyvää matkaa MGF

Täytyy myöntää, että avoautot pitävät arvonsa harvinaisen hyvin. Jo neljännen kerran onnistuin myymään avoautoni isommalla summalla, mitä siihen aikanaan sijoitin! Jokaisen tähän asti, siis. Jo viime kesänä laitoin MGF:n myyntiin 5 900 € hintapyynnöllä, mutta se ei johtanut kuin yhteen vakavaan kyselyyn syksyllä. Silloin ei vielä kauppoihin päästy.

Tänä keväänä kokeilin avoautoni myyntiä jälleen uudestaan. Nyt pudotin pyyntihintaa 5 500 euroon ja muutaman päivän kuluttua sainkin puhelun autosta, ja sovimme tapaamisesta jo samalle päivälle. Sen verran löytyi autosta koeajon jälkeisiä investointikohteita, että kokenut brittiharrastaja sai tingattua tonnin alennusta. Mutta olin tyytyväinen, että MGF päätyi hyvään kotiin, ja uskon, että tällä pikkusportilla on vielä pitkälti elämää edessäpäin!

Parin sadan nousu siitä, mitä itse aikanaan autostani maksoin, ei suinkaan tullut ilmaiseksi. Parin kesän ja parin tuhannen kilometrin ajelut eivät sujuneet täysin ongelmitta. Jo ostohetkellä mittaristossa paloi turvatyynyn merkkivalo, joka piti hoitaa viimeistään vuoden sisään ensimmäisen katsastuksen kohdatessa. Hämeen Autosähkön nopealla vianhaulla selvisi onneksi, että liittimet penkin alla olivat tiensä päässä, ja korjaus saatiin hoidettua pikkurahalla.

Viime heinäkuun helteillä osallistuin Hälläpyörämarkkinoille Ahveniston moottoriradalle. Kotiinlähtöä vastusti ikävä yllätys, kun MGF ei suostunut millään käynnistymään! Onneksi työntäjiä oli nopea löytää ja auto saatiin ajettua pois paikalta. Atoy autohuolto asensi uuden startin noin 300 € hintaan.

Seuraavassa kuussa aamuinen työmatka keskeytyi Lukiokadulle, kun moottori sammui varoittamatta ja yhtäkkiä! Nyt oli pakko tilata hinausauto ja hilata auto Tiiriöön Aitohuoltoon. Syypääksi paljastui virranjakajan kansi. Tässäkin kulut pysyi onneksi kurissa, ja homma saatiin hoidettua reilulla 400 eurolla.

Yhteensä kaikkiin korjauksiin meni lopulta tonnin verran rahaa. Muut kulut ovat sentään ilahduttavan pieniä! Tämän ikäiseen ei edes saa kaskovakuutusta, ja pelkkä liikennevakuutus hoitui melkein kokonaan oman pankin bonuksilla! Myöskään vuotuinen ajoneuvovero ei päätä huimaa. Silti kokonaiskulut nousivat lähemmäs euroa per kilometri. Liikutaan siis yllättävän samoissa lukemissa edeltävän Bemarin kanssa, joka osoittautui pomminvarmaksi tekniikaltaan, mutta sen vakuutusmaksut olivat vastaavaa luokkaa kuin MGF:n korjauskulut!

Autoa myytäessä MGF:n uusi omistaja totesi, että Hydragas-jousituksesta on todennäköisesti nesteet haihtuneet. Auto siis kulkee melkeinpä kumijousiensa varassa ja maavara on sitä myöten pienempi. Tämä selittää myös pompottavaa kyytiä. Oikealla nestemäärällä MGF:n sanotaan olevan jopa mukava jousitukseltaan. Seuraavana päivänä uusi omistaja laittoikin viestiä, että nesteet ovat nyt kohdallaan, ja maavara on silminnähden korkeampi. Sinänsä outoa, ettei tämä vaiva tullut eteen edes samalla viikolla suoritetussa katsastuksessa!

Toinen Akilleen kantapää MGF:n tekniikassa on moottorin kannentiiviste. Minun aikana ei lämpöongelmia ilmaantunut, mutta valitettavasti pari päivää kauppojen jälkeen kuulin kannentiivisteen pettäneen! Tämä on siis se surullisen kuuluisa tyyppivika, joka kuulemma iskee jokaiseen MGF:än jossakin vaiheessa. Ehkä siis on parempikin niin, että MGF on nyt osaavissa käsissä…

© Caradise 2026