Kiitos Kovanen!

Syksyllä 2008 opiskelumotivaationi ja rahatilanteeni upposivat ruosteisen laivan tavoin kohti pohjamutia. Hienolta kuulostanut ”kansainvälisen kaupan opintolinja” sai hetkeksi jäädä ja piti ryhtyä oikeisiin töihin. Kuulin jostain, että Helsingissä olisi jatkuva tarve taksikuskeille. Mistään mitään tietämättä päätin hakeutua taksikurssille ja sitä kautta Kovasen talliin, joka vaikutti nettisivujen perusteella riittävän suurelta ja laadukkaalta yritykseltä. Kävelin sisään ja pyysin töitä, ja yllätyksekseni sain välittömästi työpaikan. Muutaman viikon kurssin jälkeen osallistuin kokeeseen, joka meni kerrasta läpi. Ajohommat pääsin aloittamaan tammikuussa 2009.

Taksiurani sai lähes lentävän lähdön ja viihdyin hyvin työssäni. Pala kerrallaan minulle uskottiin yhä merkittävimpiä ajoja ja huomasin, että tämä Kovanenhan on aika suosittu Helsingin silmäätekevien ja vaikutusvaltaisten keskuudessa. Ja kun manuaalivaihteisella tilataksilla oli suhailtu tarpeeksi, vakioautokseni annettiin tyylikkään musta Audi A6 quattro tehokkaalla V6-dieselillä. Tällä ajaminen oli yhtä juhlaa, ja opiskelu sai jäädä lopullisesti.

Reilun vuoden veivaamisen jälkeen totesin ajavani monenlaista erityiskeikkaa, joista moni yksityinen taksikuski saa vain haaveilla. Erityisesti ilman taksikupua ajetut suoritteet nostivat fiilistä perus taksiveijon yläpuolelle. Myös Audin ja Mersun silloiset huippumallit tulivat tutuksi. Monta julkkistakin on istunut mustan autoni takapenkillä! Jätetään nimet kuitenkin mainitsematta...

Pääsin useaan otteeseen myös kauas kehä kolmosen ulkopuolelle: kerran Seinäjoelle, Jyväskylään, useita kertoja Turkuun ja Tampereelle. Ja moneen muuhun kaupunkiin jossain siinä välissä. Arvioin taas, että yksityisyrittäjän renkipoikana tuo ei olisi ikinä onnistunut. Onkohan moni taksiyrittäjäkään ajanut uransa aikana niin monta pitkää keikkaa, mitä olen saanut Kovasella ajaa? Sen lisäksi olen pääkaupunkiseudulla päätynyt sellaisten porttien sisäpuolelle, jonne en olisi ehkä koskaan kuvitellut pääseväni!

Kovanen on myös järjestänyt kuljettajansa useille hauskoille ajokoulutuspäiville. Harvalla on mahdollisuus päästä uusilla Audeilla tai Mersuilla liukkaalle radalle pyörimään! Vielä harvempi on saanut tutustua poliisin ajokoulutuskeskukseen Naarajärvelle. Laadukkaasta ja kovavauhtisesta opetuksesta on ollut paljon hyötyä turvalliseen liikkumiseen valtiovierailuilla poliisisaattueessa.

Esimiehen usean pyynnön jälkeen suostuin keväällä 2012 kurssille, jolla saisin D1-ajoluvan sekä ammattipätevyyden. Myöhemmin kesällä ajoin myös D-kortin. Auton kasvaessa myös palkka nousi, päivät rauhoittuivat ja ajot pitenivät. Kannatti siis uhrata muutama kuukausi EU-standardin mukaiseen itsestään selvään teoriaopiskeluun.

Eli viimeiset pari vuotta olen ajanut lähinnä 16-paikkaisella mustalla Sprinterillä (jonka uusimmasta versiosta on koeajojuttukin). Sen nahkaistuimilla olen viihtynyt hyvin ja toivon, että asiakkaatkin ovat. Nimittäin korkean tason päättäjien määrä ei suinkaan vähentynyt pikkubussin kanssa. Parhaimmillaan kyydissäni on istunut kahdeksan eri pohjoismaan ja Baltian virkaatekevät pääministerit!

Pitkien keikkojen määrä moninkertaistui ja nyt on käytännössä koko Etelä-Suomi ja sen aarreaitat melko hyvin tiedossa. Niitä upeita paikkoja on muuten Suomessa uskomattoman paljon, ei aina kannata lähteä meren toiselle puolen kalaan...

Mutta viime talvena keikkojen määrä on korreloinut valitettavan hyvin lumen määrää, eikä kaikille kuskeille ole riittänyt ajoja. Sen lisäksi ja sen tähden päivät tuntuivat edelleen liian pitkiltä. Samalla palkkataso jäi liian alhaiseksi. Onneksi keväällä kysyntä vilkastui ja sain kerättyä edes pienen mytyn sukanvarteen säästöön tulevia opiskeluja varten. 

Nyt on siis aika kiittää Kovasen tallia, henkilökuntaa ja muita kuljettajia! Paljon on jäljellä hyviä muistoja erikoisilta matkoilta, mutta nyt on oikea hetki jättää pääkaupunkiseudun ruuhkat muiden riesaksi ja nauttia pitkästä kesälomasta!

 

© Caradise 2014