Classic Motor Show

Enemmän ihmisiä, vähemmän autoja. Tämä oli päällimmäinen fiilis tämän vuoden Classic Motor Showsta. Ajelin paikalle Mazdallani noin 10:30 aikoihin, eli puolitoista tuntia näyttelyn aukeamisesta. Tuttuun tyyliin kurvailin Lahden Messukeskuksen liikenneympyrään, mutta sieltä minut ohjattiin saman tien tulosuuntaan. Lähin parkkipaikka löytyi lopulta noin kilometrin päästä, näin kauas en ole koskaan joutunut autoani jättämään.

Edellisvuosien tapaan klassikoille varatut parkkialueet olivat ääriään myöten täynnä. Osa vanhoista autoista jouduttiin varmaan käännyttämään muualle. Parkkipaikkoja kierrellessä meni jopa enemmän aikaa kuin sisätiloissa, joten näyttelyn suosio on edelleen korkealla. Varmasti myös sääennusteet saivat väen liikkeelle paremmin lauantaina, joka oli viisi astetta lämpimämpi kuin sunnuntai.

Sisällä hallissa väentungos tuntui ennätykselliseltä, kävijöitä oli lopulta yli 18 400. Silti osastot tuntuivat viime vuosia väljemmiltä. Esimerkiksi alakerran neuvottelutilaan ei tänä vuonna järjestetty mitään nähtävää. Toki tällekin vuodelle riitti paljon ihmeteltävää.

Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi ja kymmenennen kerran järjestetyn Classic Motor Shown teemaksi oli valikoitu hieman tylsästi 1970-luku. Kyllähän silloin moni asia muuttui pysyvästi autoilussa, ja siinä järjestävät onnistuivat tuomaan hyvin asioita esille. Painotus oli selvästi tavallisen kansan autoissa, mitä nyt Kekkosen valtava Chrysler edusti pientä poikkeusta.

Näyttelyn suuriksi tähdiksi oli haalittu miljoonien arvoinen Ferrari-kaksikko: 250 GT Competizione Tour de France on jopa suomalaisomistuksessa, mutta nelisylinterinen 750 Monza tuotiin lainaan jostain ulkomailta (luultavasti Britanniasta). Molemmilla on huikea Suomi-historia, näillähän mentiin lujaa Eläintarhan ajoissa 60 vuotta sitten. Voi kun joskus saataisiin aikaan jonkunlainen ”luokkakokous” niille häikäiseville autoille, jotka silloin Helsingissä kilpailivat. Useat niistä ovat nimittäin säilyneet, ja saatu entisöityä ulkomaalaisomistuksissa. Esimerkiksi sinivalkoinen 250 Testa Rossa on taas virheettömässä kunnossa…

Mutta puutteista huolimatta Classic Motor Show on edelleen ykköstapahtuma sisätiloissa Suomessa. Hintatasokin on inhimillisempi kuin pääsiäisenä Helsingissä. Kannattaa siis tulla jatkossakin, ja muistaa että aikainen lintu madon nappaa!

© Caradise 2017

Vammalan vappuparaati

Vapunpäivä on se aika vuodesta, jolloin viimeisimmätkin harrasteautot kaivetaan ulos tallista, ja ne pääsevät ulkoilemaan raittiiseen ilmaan. Tätä varten monessa Suomen kaupungissa on järjestäydytty kunnon kokoontumisajoa varten. Näin kaikki klassikot eivät seikkailisi missä sattuu pitkin päivää, vaan esiintyvät näyttävästi yhdessä rintamassa. Toki säälläkin on valtava merkitys. Tänä vuonna meinasi käydä kylmästi, mutta sentään toukokuun ensimmäinen päivä oli erittäin keväinen ja aurinkoinen!

Yksi suosituimmista vappuajeluista pidetään Vammalassa. Tämä Sastamalan kunnan vanha keskus ei ole kovin suuri, mutta onnistuu keräämään tuhansia ihmisiä kadun varteen ihmettelemään vanhoja autoja laidasta laitaan. Vappuparaatilla on jo pitkät perinteet, mutta vasta tänä vuonna pääsin itse ensimmäistä kertaa paikalle ihmettelemään tunnelmaa. Liikutaan sentään lähellä kotiseutujani.

Letkaan osallistuminen vaatii ilmoittautumisen ennakolta, ja mukaan otetaan 200 ajoneuvoa. Näin jonoa ei kerry liikaa, ja osallistujat mahtuvat pysäköimään Vammalan torille, missä hienoimmat autot myös palkitaan.

Myös setäni osallistui tapahtumaan Dodge Challenger R/T:llä, joten hyppäsin sen kyytiin, ja pääsin tutustumaan paraatiin aitiopaikalta. Muutaman kilometrin lenkki Vammalan keskustassa pääsi yllättämään, sillä yleisöä oli reitin varrella jopa ruuhkaksi asti. Mitä lähempänä toria oltiin, sitä ahtaammin paikalliset olivat ihailemassa autoja.

Maalla kun ollaan, kalusto koostui pääosin tavallisen kansan klassikoista, mukana toki muutama urheiluauto ja harvinaisuuskin. Setäni Challenger taisi olla arvokkaimmasta päästä. Hyvin olisi varmasti oma Mazdanikin sopinut letkaan, sillä myös muutama 1990-lukulainen oli huolittu mukaan.

© Caradise 2017