Onko tämä Suomen hienoin ja kallein Sprinter?
Caradisen tarkoituksena on tuoda esiin lähinnä urheilu- ja luksusautoja, mutta rekka- ja bussikortillisena minua kiehtoo myös oikeasti isot autot. Niissä monet ominaisuudet, kuten ajomukavuus ja näkyvyys on viety sellaiselle tasolle, mistä henkilöauton kuljettajilla ei ole aavistustakaan. Saan työssäni ajaa 16-paikkaista
Mersun Sprinteriä, joka oikeasti täyttää myös luksusauton määritelmän.
Sprinter uudistui viime syksynä maltillisesti, ja kesti jonkun aikaa, ennen kuin Kovasen tilaamat uuden polven Sprinterit saatiin valmiiksi. Nyt ensimmäiset ovat ajossa, ja olen saanut kunnian puhkaista 3000 kilometrin rajapyykin ensimmäisellä uudella 519 Bluetec CDI -mallilla. Sinällään firmamme on käyttänyt tällaisia malleja jo vuosikausia. Nykyinen sukupolvi esiteltiin jo vuonna 2007.
16-paikkaiset on pitkään tehty pisimpään ja korkeimpaan Saksan tehtaalla valmistettuun korimalliin, johon on Suomessa rakennettu sisustus. Mustissa autoissa se on useimmiten Ylöjärveläisen Carsportin parasta mallia. 519-mallimerkinnän ensimmäinen numero paljastaa tukevamman alustan paripyörineen ja kaksi viimeistä kertoo moottorin, joka on 190-hevosvoimainen kolmilitrainen V6-diesel.
Ajettavuus on siis tutun vakaata ja leppoisaa. Automaattivaihteisto tuo ajamiseen sellaista helppoutta, että tällä pysyy henkilöautojen kyydissä jopa täydellä viiden tonnin kuormalla. Käytännön kiihtyvyys on niin hyvää, että talvisin tällä pikkubussilla on helppo jättää viereiset pikkuautot valoihin seisomaan, sillä paripyörät takana tarjoaa todella hyvän pidon. Vauhdissakin Sprinter käyttäytyy henkilöautojen tavoin, mitä nyt korkeamman auton näkyvyys on paljon parempi. Rajoitin pysäyttää nopeuden kasvun sataseen, mutta menohaluja olisi vielä useampikin kymppi.
Jotain enemmän
Osa uudistuksista on itse asiassa tullut jo ennen faceliftiä. Esimerkiksi viisivaihteinen laatikko päivitettiin 7-pykäläiseen jo reilut vuosi sitten. Uusi vaihteisto on tuntuvasti parempi. Ei se vanhakaan huono ollut, mutta uudessa manuaalisten vaihtojen tarve on hävinnyt olemattomiin. Edellinen jäi aina kolmoselle luistamaan tiukoissa kaarteissa ja risteyksissä, kun kakkonen olisi se sulavin vaihtoehto. Samoin kiihdytyksissä isommalle vaihto tapahtuu usein liian myöhään, jolloin kone alkaa huutamaan ja suurin vääntömomentti jää hyödyntämättä.
Uuden vaihteiston täysin erilaiset välitykset ja pienemmät vaihdevälit poistavat molemmat ongelmat kokonaan. Vaihdot sujuvat nyt nopeammin ja huomaamattomammin, eikä manuaalivaihdoille ole käytännön ajossa tarvetta. Tätä tukee myös laatikon nopeampi reagointi kaasupolkimen asennon muutoksiin.
Myös kojelauta koki esipäivitykset ennen varsinaista faceliftiä. Radio uudistui selvästi: ääni parani ja toiminnot monipuolistuivat. Uutta mallia viilattiin vielä lisää, nyt soittimesta löytyy ajanmukaiset liitännät: SD, USB, AUX ja jopa Bluetooth. Vanhanaikainen CD-soitin on nyt poissa, mutta autossa on lisävarusteena DVD-soitin lähes 20-tuumaisella näytöllä matkustajille, jolla saa myös vanhat kiekot tarvittaessa kuuluviin.
Muutenkin varusteluun kuuluu sellaisia herkkuja, joita ei tavallisiin autoihin osaisi edes haaveilla. Edellämainittuun äänentoistojärjestelmään kuuluu vielä langaton Sennheiserin mikrofoni turistikeikkoja varten. Takapöytien luona on invertteri, josta saa virtaa vaikka läppärille tai laturille. Tilava jääkaappi on sopivasti tarjolla niin kuljettajalle kuin matkustajillekin. Takaosaan on luonnollisesti asennettu tehokas automaattinen ilmastointilaite.
Carsportin sisustus on toteutettu erittäin tyylikkäästi. Kaikki 17 istuinta on verhoiltu kaksivärisellä nahalla, keskiosa on ruskea ja reunat mustat. Ikkunat on tummennettu niin tummiksi kuin mahdollista, lopun auringonpaisteesta voi peittää ruskeilla verhoilla. Valaistus on hoidettu ledeillä ja värivaihtoehtoja on useita. Itse käytän aina oransseja pistevaloja, ne valaisevat matkustamon näyttävästi ja luovat mukavan tunnelman.
Liiankin avulias?
Matkustajat siis viihtyvät, mutta kuskille on tullut monia S-Mersusta tuttuja ajoavustimia. Näiden kanssa mieli on vähän kaksijakoinen. Tavara-auton kuljettajille ne varmasti sopivat, mutta moni kyydissä istuva herra tai rouva saattaa epäillä palkatun kuljettajan ammattitaitoa kuullessaan hajanaisia mutta kuuluvia piipityksiä matkan aikana.
Kaistallapysymisavustin ilmoittaa, jos auto ajautuu liian lähelle reunaviivaa. Kaistanvaihtoavustin taas varoittaa molemmin puolin ajoneuvoista kuolleessa kulmassa. Jos kolmio peilin yläkulmassa on punainen, ja suuntavilkku kytketään päälle, piippari huutaa taas. Jälkimmäistä oppii varmaan käyttämään, mutta kun ajelee Suomen uraisilla maanteillä, tulee kaistallapysymisavustin kytkettyä heti ensimmäisen piippauksen jälkeen pois päältä.
Mittaristo varoittaa myös ajamasta liian lähelle edelläajavaa, mutta tässä tapauksessa äänimerkkiä ei onneksi tule kovin herkästi. Toimivin tuoreista avustimista lienee kuitenkin sivutuuliavustin. Se on täysin huomaamaton, ja Sprinterin kallistelut vähenee selvästi, joskaan eivät aivan kokonaan häviä.
Eli tuulilasin ylälaidassa oleva mötikkä on kasvanut entisestään, kun siinä on tarvittavat kamerat sadetunnistimen lisäksi. Myös takana on kamera, jonka kuva ilmestyy radion näytölle peruutusvaihteen kytkeytyessä. Takana ja edessä on myös parkkitutkat. Törmäilyn vaara on siis pyritty eliminoimaan täysin. Terve järkikin siihen kehottaa, esimerkiksi kromikehyksisen peilin hajottaminen maksaa maltaita, siinä kun on niin paljon elektroniikkaa: sähkösäätöjen ja -lämmityksen lisäksi peilissä on peruutustutkan ja kaista-avustimen varoitusvalot.
Automatiikkaa on lisätty myös moottorinohjaukseen. Aina niin ärsyttävä start-stop-järjestelmä on levinnyt hyötyajoneuvoihinkin. Tämä keksintö oikeuttaa Bluetec-lisänimeen. Toinen Bluetecin ominaispiirre on ureamaisen AdBlue-nesteen (eli virtsan!) käyttö päästöjen pienentämiseksi. Muuten V6 on ennallaan niin tehoiltaan kuin käytännön kulutukseltaankin.
7-vuotiaan korin muotoiluun ei juurikaan koskettu. Ainostaan keulan ilme on erilainen, massiivisempi ja aggressiivisempi. Valoumpiot on tietysti päivitetty ja edessä on ajanmukaiset ledit. Alaleuka on saanut David Coulthard -maisia piirteitä, eli puskurin alaosa työntyy entistä pidemmälle.
Sprinteristä on moneksi
Mersun Sprinter on kieltämättä viimeistelty erinomaiseksi hyötyajoneuvoksi, joka pystyy muuntautumaan melkein miksi tahansa. Ei ihme, että sitä käyttävät kuriirit, poliisit, ambulanssit, taksikuskit, ulkoministeriö ja jopa armeija. Sprinterin alustaan voi rakennella kaikenlaisia luomuksia asuntoautosta kevyeen nosturiautoon. Kovasen mustana pikkubussina Sprinter on puettu viimeisen päälle siistiin ja tyköistuvaan pukuun, jolla kelpaa edustaa millaisessa tilaisuudessa tahansa.
Tämä yksilö on epäilemättä Suomen hienoin Sprinter, mutta kalleinta saattaa olla vaikea määrittää. Lisävarusteiden määrä ja hytin taakse rakennettu kokonaisuus muodostaa ison siivun hinnasta. Tämän yksilön kohdalla lopullinen hinta lähentelee 150 000 euroa...
 |
| © Caradise 2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti