Sivut

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Se vähemmän kuluttava moottori

Mercedes-Benz S 350 CDI BlueTec L 4matic testattu elokuussa 2011

Yksi S-Mersun parhaista puolista on sen monipuolisuus. Se toimii yhtä hyvin suomalaisen pankinjohtajan autona sohjoisessa pakkasessa, suurlähettilään edustusautona lippu hulmuten, tai afrikkalaisen ministerin virkakyytinä. Tämä jännittävästi värjätty tummanruskea yksilö oli Kovasella hetken lainassa. Vehon esittelyautossa on 3,5-litrainen BlueTec-diesel ja neliveto. Samanlaisia versioita on Kovasen tallissa pari muutakin. Lisävarusteita on tässä yksilössä jopa vielä enemmän kuin tummansinisessä Hybridissä.

Tässä autossa on panostettu erityisesti takatiloihin. Takamatkustajilla on mahdollisuus säätää erillisiä istuimia, ja mukana on myös hierontatoiminto. Lisäksi pääntuissa on laadukkaat näytöt molemmin puolin. Takakeskikonsolin alareunasta löytyy DVD-pesä. Paikat kuulokkeille on samassa paikassa sekä myös pääntukien näyttöjen sivuilla.

Autoon oli myös valittu Bang & Olufsenin kaiutinjärjestelmä kilowatin (!) vahvistimella. Näkyvimpinä merkkeinä tästä ovat tiimalasimaiset, valaistut kaiuttimet ovissa sivupeilien kohdalla. Design-kaiuttimet toistivat musiikin erittäin hyvin ja riittävän lujaa, mutta silti jotenkin petyin niihin. Äänen säätöön ei ole juurikaan lisää mahdollisuuksia ja jotain pientä soundista jää kaipaamaan. Harman Kardonin järjestelmään verrattuna äänenlaadun ero jää lähes olemattomaksi, eikä yli 12 000 euron lisähinta ole millään tavalla perusteltua.

Siisti diesel


BlueTec-arvonimi on seurausta viimeiseen asti hiotusta diesel-moottorista, joka on mallimerkinnästä poiketen kolmelitrainen. Paperilla arvot näyttävät hyviltä: 258 hevosvoimaa ja 620 Newtonmetriä! Käytännössä asiat eivät etene niin sulavasti. Voimaa on kyllä moottorissa valtavasti, mutta jotenkin 7-vaihteinen laatikko ei onnistu täysin tehtävässään toimia auton arvon mukaisesti. Liikkeellelähtöjä säestää usein pari nytkähdystä: Ensin kun päästää jarrun, S-Mersu alkaa ryömiä todella hidasta vauhtia, ja kun kaasua painaa aluksi syvemmälle, elektroniikka ei oikein osaa päättää kuinka paljon syöttäisi naftaa palotilaan. Sitten vaihdot, varsinkin pienemmälle vaihdettaessa, töksähtävät ajottain. S-Mersun tapauksessa puhutaan siis hyvin pienistä nykäyksistä, mutta tässä luokassahan on totuttu täydellisyyteen.

Ja kun se teho ei ihan kuitenkaan vielä riitä tähän massaan, niin niitä vaihtoja tarvitaan aina kun halutaan kiihdyttää. Lisäksi nopeuksien suuri määrä tuntuu vähän turhalta. Vaihteiston S-asetus parantaa hieman tilannetta pitämällä kierrokset muutaman sataa kierrosta ylempänä. Myös moottorijarrutus on tällöin parempi.

Eli näistä kahdesta (erittäin hienosta) vaihtoehdosta sulavampi paketti tuntuisi kuitenkin olevan hybridi. Sen varsinainen sydän kun on komeasti soiva bensakone. Kulutuksessa tosin diesel peittoaa “vihreän” hybridin parilla litralla. Parin kenttävedon jälkeen keskikulutus pyöri kahdeksikon molemmin puolin, mikä on mahtavalle edustusautolle erittäin vähän!
 
© Caradise 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti