DKW puolestaan kuului samaan Auto Union-konserniin Audin
kanssa. DKW keskittyi pieniin kaksitahtimoottoreihin, joita asennettiin
moottoripyöriin ja autoihin. 3=6-malli sisälsi lukuisia korimalleja
hyötyautoista avokattoisiin. Hassu nimi tulee väitteestä, että joka iskulla
tehoa tuottava kolmisylinterinen kaksitahtimoottori vastaa nelitahtista
kuusisylinteristä moottoria, jossa työtahti on vain joka toisella iskulla.
Monzalla DKW halusi osoittaa kaksitahtimoottorin pätevyyden. Sillä tehtiinkin viisi nopeusennätystä samannimisellä ovaaliradalla Italiassa alle 1100-kuutioisten luokassa joulukuussa 1956. Monzalla ajettiin yli 10 000 kilometriä ja 72 tuntia keskinopeudella 140 km/h! Tämä vauhti saavutettiin 980-kuutioisella rivikolmosella, joka kehitti 44 hevosvoimaa. Sataseen Monza ampaisee 20 sekunnissa, kun vastaava perus-DKW samalla tekniikalla kerää saman vauhdin yli puolessa minuutissa. Sulavilla linjoilla ja 115 kiloa kevyemmällä omamassalla on valtava vaikutus.
Lukemat eivät nykypäivänä tunnu miltään, mutta 1950-luvulla ne olivat tavanomaisia pikkusporteille. Esimerkiksi Porsche 356 oli aloitusmalleiltaan yhtä suorituskykyinen. DKW Monzassa oli siis potentiaalia, mutta myynti ei ottanut tuulta alleen missään vaiheessa. Tarkkoja valmistusmääriä ei ole säilynyt, mutta sen on arvioitu pyörivän 70-240 kappaleen välillä. Silti jopa 40-50 auton tiedetään säilyneen nykyhetkeen saakka.
Ehkä tehdas ei itsekään uskonut kaksitahtisen urheiluauton menekkiin. Kokoonpano nimittäin ulkoistettiin kolmellekin eri firmalle: Dannenhauer & Staussille sekä Robert Schenkille, jotka molemmat toimivat Stuttgartissa, sekä Heidelbergiläiselle Massholderille. Tämän vuoksi yksilöiden kesken saattaa olla isojakin rakenteellisia eroja. Brussels Retro Festivalissa lokakuussa 2007 kuvattu Monza on Schenkin valmistama. Tuotanto piti lopettaa seuraajan, eli Auto Union 1000 SP:n tultua markkinoille, joka taas oli köyhän miehen kopio Ford Thunderbirdistä.
Monzalla DKW halusi osoittaa kaksitahtimoottorin pätevyyden. Sillä tehtiinkin viisi nopeusennätystä samannimisellä ovaaliradalla Italiassa alle 1100-kuutioisten luokassa joulukuussa 1956. Monzalla ajettiin yli 10 000 kilometriä ja 72 tuntia keskinopeudella 140 km/h! Tämä vauhti saavutettiin 980-kuutioisella rivikolmosella, joka kehitti 44 hevosvoimaa. Sataseen Monza ampaisee 20 sekunnissa, kun vastaava perus-DKW samalla tekniikalla kerää saman vauhdin yli puolessa minuutissa. Sulavilla linjoilla ja 115 kiloa kevyemmällä omamassalla on valtava vaikutus.
Lukemat eivät nykypäivänä tunnu miltään, mutta 1950-luvulla ne olivat tavanomaisia pikkusporteille. Esimerkiksi Porsche 356 oli aloitusmalleiltaan yhtä suorituskykyinen. DKW Monzassa oli siis potentiaalia, mutta myynti ei ottanut tuulta alleen missään vaiheessa. Tarkkoja valmistusmääriä ei ole säilynyt, mutta sen on arvioitu pyörivän 70-240 kappaleen välillä. Silti jopa 40-50 auton tiedetään säilyneen nykyhetkeen saakka.
Ehkä tehdas ei itsekään uskonut kaksitahtisen urheiluauton menekkiin. Kokoonpano nimittäin ulkoistettiin kolmellekin eri firmalle: Dannenhauer & Staussille sekä Robert Schenkille, jotka molemmat toimivat Stuttgartissa, sekä Heidelbergiläiselle Massholderille. Tämän vuoksi yksilöiden kesken saattaa olla isojakin rakenteellisia eroja. Brussels Retro Festivalissa lokakuussa 2007 kuvattu Monza on Schenkin valmistama. Tuotanto piti lopettaa seuraajan, eli Auto Union 1000 SP:n tultua markkinoille, joka taas oli köyhän miehen kopio Ford Thunderbirdistä.
© Caradise 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti