Ainutlaatuiset Alpit

Kun on sunnuntai, niin pitää päästä kirkkoon. Eikä mihin tahansa hartaushetkeen, vaan elävään seurakuntaan. Hillsong-seurakuntia on jo ympäri Eurooppaa ja alkuun suunnittelimme Lyoniin, mutta sen tilaisuudet alkoivat jo ennen puolta päivää,  joten sinne emme ehtineet. Siksi suuntasimme takaisin Saksaan ja Koblenziin aivan Sveitsin rajalle.

Tällä kertaa lyhin reitti ei vienytkään autobahnoja pitkin, vaan Offenburgista Schwartzwaldin läpi Kinzig-joen vartta pitkin. Jokilaakso on kätevä paikka sijoittaa valtatie, sillä korkeuserot joen välittömässä läheisyydessä eivät ole suuria. Sen sijaan tien molemmin puolin näkyy vuorijonoja, jotka kasvavat vähitellen Alppeja lähestyessä. Näkyipä tien varrella BBS:n vannetehdaskin. Schrambergin kaupungin jälkeen noustiin neulansilmämutkia ylänköalueelle jolloin maisemat samalla tasoittuivat kumpuileviksi peltoaukeiksi. Kohta liityttiin moottoritielle,  ja Singenin ohi, josta löytyy yksi Euroopan upeimmista autoliikkeistä.

Koblenzin Hillsong-seurakunta muistutti erittäin paljon helsinkiläistä Suhea, niin tyyliltään kuin kooltaankiin. Osallistuimme kello 12 kokoukseen,  joka oli jo täynnä nuoria ja nuorekkaita. Musiikki ja muut esitykset olivat tuttua länsimaiseen city-seurakuntaan tottuneille. Valitettavasti pieni chihuahua katsottiin liian suureksi häiriötekijäksi, ja meitä pyydettiin poistumaan salista kesken kaiken aulan puolelle...

Itse Koblenz näytti yllättävän ankealta sijaintiinsa nähden. Jatkoimme siis suoraa päätä Sveitsin puolelle ja Boden-järven eteläpuolelle. Sveitsi ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta rajan ylitys onnistui silti pysähtymättä. Schengen-sopimus pitää huolen ihmisten vapaasta liikkumisesta. Stopin vaati kuitenkin Sveitsin moottoritietarra. Se maksoi lähes 40 euroa ja on voimassa tulevaan vuoteen saakka.

Reitimme seurasi Boden-järven vierustaa Rein-joen alkulähteille, joka on samalla rajana Itävallan ja Sveitsin välissä. Horisontissa kohoavat valkohuippuiset Alpit suurenevat kilometri kilometriltä. Ja ajamiseen keskittyminen tahtoo unohtua sanoinkuvaamattoman upeiden näkymien takia.

Piipahdimme myös nopeasti Itävallan puolella tankkaamassa. Siellä bensalitran hintataso on nimittäin 20 senttiä muuta Eurooppaa halvempaa. Itävallan ja Sveitsin väliin mahtuu vielä piskuinen Liechtenstein,  jossa piipahdimme iltapäiväkahvilla! Nämä kaikki osuvat Rein-joen laaksoon, jota kehystävät hulppeat Alppien huiput.

Vaikein osuus matkalla on vuoriston ylitys. Vaihtoehtoja oli kolme: Lyhin reitti olisi Splügenin sola. Emme kuitenkaan uskaltaneet kesärenkailla sinne, sillä tien reunoilla oli edelleen lunta. Eräiden tietojen mukaan se olisi vieläpä suljettu talvikautena. Myös St. Moritzin kautta olisi päässyt, mutta solia sielläkin olisi.

Lopulta päädyimme helpoimpaan ratkaisuun, eli San Bernandinon 6,6 km pitkään tunneliin korkeimpien vuorten läpi. Se toi lisää matkaa sata kilometriä, mutta ne olivatkin sitten maisemiltaan henkeäsalpaavimmat sata kilometriä, jota olen koskaan ajanut. Alppien etelärinne tuntuu laskeutuvan paljon pohjoista nopeammin, joten valtatie kiemurtelee kyykäärmeen lailla kohti seuraavaa jokilaaksoa. Ei sanat eikä kuvat riitä kuvaamaan tätä elämystä, tämä kannattaa ehdottomasti kokea itse!

Laaksossa päästän taas moottoritielle, ja Luganon kohdalla lähdemme mutkittelemaan kohti Como-järven rantaa. Tunneleita on päivän aikana takana kymmeniä. Samalla lämpötila on noussut Alppien huippujen viidestä keväiseen viiteentoista. Nähtävää riittäisi täälläkin vaikka loppuelämäksi, mutta ilta hämärtyy jo, ja loppumatka hotelliimme kiemurteli järvenrantaa hitaasti, joten maisemien ihailu jääköön seuraavalle päivälle.

© Caradise 2015