Voiko autolta enempää vaatia?
Kymmenen minuutin koeajo riittää todistamaan todeksi kaikki ylisanat ja kehut, mitä kansainvälinen autolehdistö on Porsche Boxsterista kirjoittanut. Siitä tehtiin täysin erilainen kuin edeltäjistään, kun se esiteltiin vuonna 1996. Sitä ennen Porsche oli käyttänyt mallistonsa halvimmissa autoissa isoa nelisylinteristä etumoottoria jo noin 20 vuoden ajan. Valtaosa näistä myytiin umpikorisina Coupé-malleina. Boxster päätettiin suunnitella paljon enemmän kuolemattomaksi osoittautuneen 911-sarjan kaltaiseksi. Erojakin luonnollisesti on, ettei näitä kahta sekottaisi vahingossa toisiinsa.
Suurin ero on boxer-moottorin sijoitus taka-akselin etupuolelle. Tämä tasapainottaa painojakaumaa ja sitä kautta ajettavuutta. Samalla autosta tulee väkisinkin kaksipaikkainen. Keskimoottorin ansiosta Boxsteria on helpompi käsitellä, ja 911 pysyi edelleen tosimiesten urheiluautona. Toisaalta Boxster oli niin hyvä, että seuraavana vuonna uudistunut 911 jakoi paljon samoja piirteitä Boxsterin kanssa. Mutta se on taas kokonaan toinen tarina.
Kun suurin osa 911:istä myytiin coupé-mallisina, Boxsteria tehtiin alkuun vain kaksipaikkaisena avoautona. Tällä osoitettiin selvästi auton päämarkkinat, eli Yhdysvallat. Kun jenkit ostivat minkä ehtivät, eikä Stuttgart pysynyt kunnolla perässä, Uudenkaupungin autotehdas tuli hätiin ja alkoi lyhentää kasvavia tilausjonoja. Hyppäys Eurosamarasta Porscheen oli valtava, mutta aika on osoittanut Valmet Automotiven tekevän tasan yhtä laadukasta työtä kuin saksalaisetkin.
Aluksi kuusisylinterinen boxeri oli 2,5-litrainen ja tehoiltaan 204 hevosvoimaa. Lehdistö ja asiakkaat olivat kuitenkin sitä mieltä, että alusta kestäisi hyvin lisää tehoa, joten S-malli esiteltiin vuonna 1999. Samalla perusmallin moottori kasvoi 220-hevosvoimaiseksi. Ensimmäinen facelift nähtiin tarpeelliseksi vuonna 2002, jolloin molemmat koneet saivat 8 hevosvoiman piristyksen. Autovuokraamo Fast Motorsilta koeajossa ollut yksilö oli vuoden 2003 perusversio, jossa oli siis 2,7-litrainen ja 228-heppainen boxerikuutonen.
Boxsteriin on ällistyttävän helppo kotiutua. Vaikka auto on matala, kuskin penkille on helppo istua. Olo tuntuu kotoisalta heti sen jälkeen, kun jämäkän penkin on saanut oikeaan asentoonsa ja löytänyt virtalukon ja oppinut kääntämään avainta oikeaan suuntaan. Sisältä Boxster ja 996 ovat lähes identtisiä, eroja ei juurikaan ole. Suurin ero taitaa olla mittaristossa: Boxsterissa on kolme sisäkkäistä ympyrää, 911:ssä viisi. Laatu on kohdallaan ja kaikki nippelit siellä missä pitää. Ennen kaikkea polkimet, ratti ja vaihdekeppi on juuri niin kuin pitää, ja erittäin helppokäyttöiset.
Boxsterin kuutonen hörähtää käyntiin ja jää murisemaan tyhjäkäynnille. Muutama kaasunpolkaisu kertoo, mistä Porschesta on kyse; kohta mennään! Kaikki toimii helposti ja kevyesti, kun siirrytään taajaman läpi moottoritien rampille. Siellä Porschesta saisi näin lyhyen koeajon aikana eniten irti. Liikennevaloissa ja risteyksissä kaasua tulee poljettua paikallaan silloin tällöin, ihan vaan jos jonkun pää sattuisi mielenkiinnosta kääntymään.
Sitten ajan Porschen Lahdenväylän liittymään ja painan kaasun pohjaan pieneen ylämäkeen kakkosvaihteella. Boxster kiihtyy hienosti ja laulaa kauniisti, mutta jotenkin jään ehkä kaipaamaan pienen annoksen lisää räväkkyyttä. En enää ihmettele, miksi tähän vekottimeen pyydettiin alan lehdissä lisää tehoa. Boxeri vääntää siististi ja tasaisesti läpi koko kierroslukualueen. Moottori on silti luonteeltaan kierroskone. Ylärekisterissä Boxster innostuu, ja äänet ovat maukkaimmillaan!
Alusta nimittäin kestäisi vaikka tuplamäärän tehoja. Se on kertakaikkiaan niin hieno! Boxster ei kallistele, on sopivan kova, eikä häiriinny kuopista tai pompuista. Renkaat ovat sopivan kokoiset ja pitoa riittää vaikka kuinka paljon. Ohjaus on tarkka ja tunnokas. Korikin on todella tukevaa tekoa, eikä se nitise eikä vapise.
Satasen vauhdissa tuuli tuivertaa jonkun verran, vaikka lasit ovat ylhäällä ovissa sekä turvakaarien välissä. Avoautoilu ei ole moottoritiellä niin nautittavaa, vaan oikeampi paikka on mutkaisemmat väylät. Tällä kertaa ei päästy moottoritien poistumisramppia jyrkempiä kiharoita testaamaan, mutta näissä parissa mutkassakin oli helppo osoittaa kyydissä istuvalle kaverille urheiluauton kallistumattomuus.
Kaiken tämän erinomaisuuden ja virheettömyyden kruunaa vielä kohtuullinen hinta. Halvimman ykköspolven edustajat maksavat Suomessa alle 15 000 euroa. Se ei todellakaan ole paha hinta päästä käsiksi aitoon Porschen urheiluautoon, ja vieläpä ominaisuuksiltaan täydelliseen avoautoon.
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti