Perjantai-iltana suuntasin syvälle Päijät-Hämeeseen
katsomaan Nettiauton ainoata vasemmalta ohjattavaa Mazda MX-5:tä isommalla
1,8-litraisella koneella. Lievästi tuunattu yksilö ei alun perin näyttänyt ilmoituksessa
niin houkuttelevalta, mutta kun tutkin sitä tarkemmin, alkoivat auton parhaat
puolet nousta esiin. Sitä on huollettu runsaasti viimeisten tuhansien
kilometrien aikana. Samoin ajettavuutta on hiottu jämäkämpään suuntaan
turvakaaren ja säädettävän alustan avulla.
MX-5 oli seisonnassa hallissa maatilalla. Koriltaan se näyttää siistiltä, varsinkin takaa. Pienet kauneusvirheetkin oli jo mainittu rehellisesti ilmoituksessa. Uudenkarhea rättikatto lasi-ikkunoineen on ehdottomasti plussaa. Puskurin maalivaurio kuitenkin vaatii toimenpiteitä jossain vaiheessa, ajamista se ei onneksi haittaa. Vanteet on lainattu Renaultista, mutta alkuperäiset kuuluvat kauppaan.
Ilmoitusta selatessani en juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että yksilö on itse asiassa 10th Anniversary Edition. Siihen kuuluu kaikenlaisia pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka ehdottomasti kohottavat auton arvoa. Sininen sävy esiintyy monessa suhteessa; maalauksessa, ratin ja vaihdekepin pinnoissa sekä kaksivärisessä puolinahkaverhoilussa. Kyljestä löytyy vielä tunnus, joka paljastaa auton olevan yhden 7 500 erikoismallista, järjestysnumeroltaan 2108. Tämänkin tajusin oikeastaan vasta myöhemmin jo ostettuani auton.
Koeajamaan en päässyt, sillä hallissa oli ahdasta ja ulkona maa lumen peitossa. Kone saatiin kuitenkin käyntiin ja se kuulosti kaikin puolin terveeltä. Luotettavan oloinen myyjä vakuutti alustan olevan timmissä kunnossa vailla kolinoita. Uskotaan sitten.
Kaupankäynnin tuloksena päädyin ostamaan Mazdan 6 700 euron hintaan! Kaupat viimeisteltiin vielä samana iltana ja matala MX-5 peruutettiin varovasti ulos hallista lumihankeen. Kuin herättäisi karhua talviunilta ennen aikojaan…
Kauppaan kuului myös jonkun verran ylimääräistä osaa: jo mainittujen orkkisvanteiden lisäksi sain matkaani ylimääräisen jousi-iskari-paketin, kojelaudan kehyksiä sekä windshotin, jota tosin ei voi käyttää turvakaaren ollessa asennettuna.
MX-5 oli seisonnassa hallissa maatilalla. Koriltaan se näyttää siistiltä, varsinkin takaa. Pienet kauneusvirheetkin oli jo mainittu rehellisesti ilmoituksessa. Uudenkarhea rättikatto lasi-ikkunoineen on ehdottomasti plussaa. Puskurin maalivaurio kuitenkin vaatii toimenpiteitä jossain vaiheessa, ajamista se ei onneksi haittaa. Vanteet on lainattu Renaultista, mutta alkuperäiset kuuluvat kauppaan.
Ilmoitusta selatessani en juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että yksilö on itse asiassa 10th Anniversary Edition. Siihen kuuluu kaikenlaisia pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka ehdottomasti kohottavat auton arvoa. Sininen sävy esiintyy monessa suhteessa; maalauksessa, ratin ja vaihdekepin pinnoissa sekä kaksivärisessä puolinahkaverhoilussa. Kyljestä löytyy vielä tunnus, joka paljastaa auton olevan yhden 7 500 erikoismallista, järjestysnumeroltaan 2108. Tämänkin tajusin oikeastaan vasta myöhemmin jo ostettuani auton.
Koeajamaan en päässyt, sillä hallissa oli ahdasta ja ulkona maa lumen peitossa. Kone saatiin kuitenkin käyntiin ja se kuulosti kaikin puolin terveeltä. Luotettavan oloinen myyjä vakuutti alustan olevan timmissä kunnossa vailla kolinoita. Uskotaan sitten.
Kaupankäynnin tuloksena päädyin ostamaan Mazdan 6 700 euron hintaan! Kaupat viimeisteltiin vielä samana iltana ja matala MX-5 peruutettiin varovasti ulos hallista lumihankeen. Kuin herättäisi karhua talviunilta ennen aikojaan…
Kauppaan kuului myös jonkun verran ylimääräistä osaa: jo mainittujen orkkisvanteiden lisäksi sain matkaani ylimääräisen jousi-iskari-paketin, kojelaudan kehyksiä sekä windshotin, jota tosin ei voi käyttää turvakaaren ollessa asennettuna.
Sipsutellen matkaan
Lauantaiaamuna suuntasimme kaverin kanssa takaisin Padasjoelle avain taskussa Mazdaa hakemaan. Carismahan jää minulle toiseksi autoksi, jolla voin ajella silloin kun keli on huono. Ensimmäinen kosketus uuden auton liikutteluun tapahtui poikkeuksellisesti täysin valkoisella pinnalla kesärenkailla ja vielä pieneen ylämäkeen. Ensimmäinen yritys jäi tietysti suditteluksi. Siis pikku peruutus, lisää vauhtia ja varovasti kevätkuivalle asfaltille reilun kilometrin liukastelun jälkeen. Hinauspuuhiin ei onneksi ollut tarvetta.
Etujarru tuntui laahaavan pitkän seisonnan jälkeen, mutta
muutamat tehokkaat jarrutukset saivat nekin auki. Ensimmäiset kilometrit
otetaan varovasti tunnustellen, että kaikki toimii. Ja hyvinhän vaikutti
toimivan! Mazdan kaarreominaisuuksien ylistys jätetään tuleville viikoille,
mutta fiilis ratin takana on erittäin hyvä.
Vajaan tunnin matka Hämeenlinnaan sujuu ongelmitta, ja keskustassa katto oli jo pakko laskea alas! Olihan sentään pilvetön taivas ja lämpötila reilusti plussan puolella. Taisi kevään ensimmäinen avoautoilija nostaa pienoisen somepöhinänkin!
Lauantaina kävin vielä Riihimäellä siskon luona fiilistelemässä. Siinä ajellessa on kieltämättä vaikeaa malttaa mielensä ajaa hillitysti. Perä tuntuu olevan tasauspyörästön lukon ansiosta aika herkkä luistamaan sivusuuntaan! Ekan päivän aikana mittariin tuli heti lisää parisataa kilsaa...
Tänään pesin pois kaikki matkapölyt ja kaivoin kameran esiin. Vaihdoin vielä alkuperäiset vanteet alle, jotka sopivat pieneen urheiluautoon mielestäni paljon paremmin kuin Renault Clion umpinaiset Speedline-vanteet. Samalla yritin herkistellä vähän jumittunutta etujarrua. Pieni pultin naputtelu löysempään suuntaan crc:n kera tuntui auttavan ainakin lyhyen lenkin perusteella.
Ensimmäisen viikonlopun jälkeen olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Se kerää paljon huomiota liikenteessä ja kohottaa kuskinkin suupieliä, kun saa laskeutua erittäin matalaan uhreiluistuimeen. Tästä eteenpäin blogissa tullaan myös seuraamaan tiiviisti raadollista arkea tyköistuvan urheiluauton ratissa!
Vajaan tunnin matka Hämeenlinnaan sujuu ongelmitta, ja keskustassa katto oli jo pakko laskea alas! Olihan sentään pilvetön taivas ja lämpötila reilusti plussan puolella. Taisi kevään ensimmäinen avoautoilija nostaa pienoisen somepöhinänkin!
Lauantaina kävin vielä Riihimäellä siskon luona fiilistelemässä. Siinä ajellessa on kieltämättä vaikeaa malttaa mielensä ajaa hillitysti. Perä tuntuu olevan tasauspyörästön lukon ansiosta aika herkkä luistamaan sivusuuntaan! Ekan päivän aikana mittariin tuli heti lisää parisataa kilsaa...
Tänään pesin pois kaikki matkapölyt ja kaivoin kameran esiin. Vaihdoin vielä alkuperäiset vanteet alle, jotka sopivat pieneen urheiluautoon mielestäni paljon paremmin kuin Renault Clion umpinaiset Speedline-vanteet. Samalla yritin herkistellä vähän jumittunutta etujarrua. Pieni pultin naputtelu löysempään suuntaan crc:n kera tuntui auttavan ainakin lyhyen lenkin perusteella.
Ensimmäisen viikonlopun jälkeen olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Se kerää paljon huomiota liikenteessä ja kohottaa kuskinkin suupieliä, kun saa laskeutua erittäin matalaan uhreiluistuimeen. Tästä eteenpäin blogissa tullaan myös seuraamaan tiiviisti raadollista arkea tyköistuvan urheiluauton ratissa!
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti