Tallinnan valloitukseen lähdettiin kahden auton voimin, ja
kaksi yötä nukuttiin Pirita Spa Hotellissa kaupungista koilliseen. Hotelli
itsessään on suojeltu muisto neuvostoajalta. Vuoden 1980 Moskovan
olympialaisten purjehduskilpailut pidettiin viereisessä satamassa ja betonisen
kulmikas hotelli on rakennettu urheilijoiden majoitustiloiksi.
Muitakin jälkiä kommunismista on vielä jäljellä. Leveän rantabulevardin yli olisi joskus pitänyt rakentaa silta Suomeen saakka, mutta alkua pidemmälle ei koskaan päästy ja merkkinä paikalla on betoniset monumentit. Vielä komeampi kompleksi on myös vuonna 1980 valmistunut valtava kulttuuri- ja urheilukeskus Linnahall keskustasta pohjoiseen. Palkittu kokonaisuus on rapistunut urbaaniksi temmellyskentäksi ja kukaties huumeluolaksikin, mutta se on joka tapauksessa näkemisen arvoinen kokonaisuus keskustasta luoteeseen.
Parhaimman kosketuksen Neuvostoliiton menneeseen suurvaltapolitiikkaan saa kuitenkin Viru-hotellin museossa, jossa persoonallinen opas johdatti KGB:n saloihin ja paljasti hotellin sisällä olleita vakoilu- ja salakuunteluvälineitä. Tunnin mittainen kierros on erittäin suosittu ja suositeltava. Mukaan kuuluu hulppeat näkymät 23. kerroksesta, jota ei alun perin pitänyt olla olemassakaan…
Vielä korkeammalle pääsisi Swissotelin katolla, joka kohoaa 117 metrin korkeuteen. Muutenkin Tallinnan keskusta on kehittynyt valtavasti, ja moderneja lasipalatseja riittää varsinkin vanhan kaupungin itäpuolella. Tallinnan skyline on huomattavasti korkeampi kuin Helsingissä tai edes Espoon Keilaniemessä. Tuntuu siltä, että Viro on ajanut kehityksessä jo Suomen ohi!
Toki Tallinnan suuri historiallinen keskusta on sekin ehdottomasti käymisen arvoinen ja varmasti tutuin paikka monelle turistille. Monta sataa vuotta vanhat talot on saatu entisöityä hyvällä prosentilla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Turisteja piisaa elokuussa tungokseksi asti ja iso osa näistä suomalaisia, onneksi ei sentään kaikki. Hinnatkin ovat sen mukaiset, vasta kilometrien päässä keskustassa on vähän halvempaa. Täälläkin euro on nostanut hintoja reippaasti.
Suosittelen kuitenkin Tallinnaan matkaaville autoa alle, ja suunnaksi turistirysien ohi. Nähtävää riittää nimittäin muuallakin kuin sataman läheisyydessä. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka Kadrioru parkin ja valtaisan laululavan. Myös Piritan ranta ja reitti pohjoiseen Viimsiin on kaunista katseltavaa, jota yhden päivän turistikierroksella ei tule noteerattua. Samalla voi pysähtyä trendikkääseen Noa-ravintolaan ja ihmetellä Tallinnan maisemia ja uudenkarheaa autokantaa.
Halpa bensa ja olematon autovero houkuttelee paikalliset ostamaan isomoottorisia laatuautoja käytettynä Saksasta. Toisin kuin suomalaiset, virolaiset antavat menestyksensä näkyä. Eksoottisia sporttejakin näkyy satunnaisesti, mutta vanhemmat klassikkoautot ovat harvinaisia.
Muitakin jälkiä kommunismista on vielä jäljellä. Leveän rantabulevardin yli olisi joskus pitänyt rakentaa silta Suomeen saakka, mutta alkua pidemmälle ei koskaan päästy ja merkkinä paikalla on betoniset monumentit. Vielä komeampi kompleksi on myös vuonna 1980 valmistunut valtava kulttuuri- ja urheilukeskus Linnahall keskustasta pohjoiseen. Palkittu kokonaisuus on rapistunut urbaaniksi temmellyskentäksi ja kukaties huumeluolaksikin, mutta se on joka tapauksessa näkemisen arvoinen kokonaisuus keskustasta luoteeseen.
Parhaimman kosketuksen Neuvostoliiton menneeseen suurvaltapolitiikkaan saa kuitenkin Viru-hotellin museossa, jossa persoonallinen opas johdatti KGB:n saloihin ja paljasti hotellin sisällä olleita vakoilu- ja salakuunteluvälineitä. Tunnin mittainen kierros on erittäin suosittu ja suositeltava. Mukaan kuuluu hulppeat näkymät 23. kerroksesta, jota ei alun perin pitänyt olla olemassakaan…
Vielä korkeammalle pääsisi Swissotelin katolla, joka kohoaa 117 metrin korkeuteen. Muutenkin Tallinnan keskusta on kehittynyt valtavasti, ja moderneja lasipalatseja riittää varsinkin vanhan kaupungin itäpuolella. Tallinnan skyline on huomattavasti korkeampi kuin Helsingissä tai edes Espoon Keilaniemessä. Tuntuu siltä, että Viro on ajanut kehityksessä jo Suomen ohi!
Toki Tallinnan suuri historiallinen keskusta on sekin ehdottomasti käymisen arvoinen ja varmasti tutuin paikka monelle turistille. Monta sataa vuotta vanhat talot on saatu entisöityä hyvällä prosentilla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Turisteja piisaa elokuussa tungokseksi asti ja iso osa näistä suomalaisia, onneksi ei sentään kaikki. Hinnatkin ovat sen mukaiset, vasta kilometrien päässä keskustassa on vähän halvempaa. Täälläkin euro on nostanut hintoja reippaasti.
Suosittelen kuitenkin Tallinnaan matkaaville autoa alle, ja suunnaksi turistirysien ohi. Nähtävää riittää nimittäin muuallakin kuin sataman läheisyydessä. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka Kadrioru parkin ja valtaisan laululavan. Myös Piritan ranta ja reitti pohjoiseen Viimsiin on kaunista katseltavaa, jota yhden päivän turistikierroksella ei tule noteerattua. Samalla voi pysähtyä trendikkääseen Noa-ravintolaan ja ihmetellä Tallinnan maisemia ja uudenkarheaa autokantaa.
Halpa bensa ja olematon autovero houkuttelee paikalliset ostamaan isomoottorisia laatuautoja käytettynä Saksasta. Toisin kuin suomalaiset, virolaiset antavat menestyksensä näkyä. Eksoottisia sporttejakin näkyy satunnaisesti, mutta vanhemmat klassikkoautot ovat harvinaisia.
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti