Sivut

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Pikkupeto talviunille

Puskurissa olevat rumat maalittomat laikut saivat vihdoin kyytiä, kun eräs tuttava Sastamalassa maalasi sen sopuhintaan ja samalla hän paikkaili takalokasuojan pikku jäljen huomaamattomammaksi. Takaluukun ruosteet sen sijaan ovat jo syöpyneet niin syvälle metalliin, että etsinnässä on kokonaan uusi takaluukku. Tai saisihan sellaisen MX5 Partsilta 250 Punnan hintaan, mutta nyt ei sellaiseen ole varaa.

Ajoin eilen Mazdan takaisin Hämeenlinnaan, ja kaupungissa vielä viimeiset pakolliset siirtymät katto alhaalla. Herättää tässä kylmyydessä kieltämättä melkoisesti huomiota, ja itsellä oli pokassa pitelemistä ohikulkijoiden hölmistyneitä ilmeitä katsellessa. Kestää kuitenkin useamman kuukauden ennen seuraavaa kertaa katto alhaalla, joten piti vielä kerran fiilistellä raikasta ulkoilmaa. Tänään nimittäin laitoin MX-5:n talveksi seisontaan eli virallisesti poistin liikennekäytöstä. Tämä onnistuu kätevästi Trafin sivuilla ja maksaa 6 euroa. Näin ajoneuvovero ja tietyt vakuutusmaksut keskeytyvät talven ajaksi.

Ennen lemmikin nukuttamista pesin sen vielä kunnolla ja otin kauden viimeiset kuvat kotikadulla. Puskuri kiiltää sinistään taas hienosti ja Mazdan logo löytää paikkansa keulalta vielä ennen seuraavaa ajokautta. Matkamittari jäi talveksi lukemaan 199 811 kilometriä. En millään halunnut rikkoa maagista 200 000 kilometrin rajaa tämän vuoden puolella.

On nimittäin olemassa riski, että joudun myymään koko auton pois! Tällä hetkellä MX-5 on käytännössä säästöni, ja kuukauden palkka riittää vain vaivoin kattamaan vastaavat menot. Jos joudun luopumaan Mazdastani, hintalapun ensimmäinen numero on seiska, mutta talviaikana voi kieltämättä joutua tinkimään paljonkin mahdollisen pakon edessä. Carisman myynnistäkään ei paljon raha-asiat parane, sillä kun rikottiin jo 360 000 kilometrin merkkipaalu, ja monia kohteita pitäisi autosta uusia. No, toivottavasti töitä autokoulussa riittää ja uusia asiakkaita virtaisi sisään.

Mutta mitä kesästä 2016 jäi käteen? Aloitetaanpa numeroilla: ajoin MX-5:llä 8 180 riemukasta kilometriä ja ison osan siitä rättikatto alhaalla. Samana aikana Mitsubishille kertyi ainoastaan reilut 2 000 kilometriä, joten ei se kesä sitten ihan niin sateinen ollutkaan! Avonaisia päiviäkin kertyi lopulta 107. Kulutus tasoittui pitkällä aikavälillä 8,03 litraan satasella, ja kuluiksi kilometriä kohden laskin 21,5 senttiä. Erittäin kohtuullisia lukemia urheiluautolle.

Radalle en tänä kesänä päässyt, mutta hämäläisiä mutkateitä tuli sahattua ahkerasti, ja joukossa oli todellisia helmiä, kuten kauden viimeinen pyrähdys Janakkalan Löyttymäkeen ja takaisin. Toimivuus mutkateillä oli erinomainen ja pito erittäin hyvä. Olen silti oppinut heittämään perän luisuun vaikka kuivalla asfaltilla! Toisin sanoen Mazdan suunnittelijoiden alkuperäinen tavoite ”Jinba ittai”, eli auto ja kuljettaja olisivat yhtä, on saavutettu!

Vaikka teknisiä huolia ei ole vieläkään saatu kaikkia korjattua, ajamista ei ole mikään niistä estänyt. Tilasin englannista venttiilikannen tiivisteen, joka yhden arvion mukaan olisi aiheuttanut öljyvuodon moottorissa. Kaverini vaihtoi sen tunnissa vain todetakseen sen olevan ehjä, joten vikaa joudutaan sittenkin etsimään syvemmältä, eli ehkä kampiakselin ja nokka-akselien tiivisteistä. Reilut sata puntaa maksava paketti jakohihnoineen ja vesipumppuineen tilataankin varmaan jossain vaiheessa talvea. Pientä lohtua vaivaan toi sytytystulppien (spark plugs) lähettäminen ilmaiseksi öljypohjan mutterin prikan (sump plug washer) sijaan!

MX-5 on ehtinyt muuttua melkoisesti kevään ostokunnosta: Tavoitteena oli nimenomaan alkuperäisen ulkoasun palauttaminen ja tässä on aika hyvin jo onnistuttukin. Alkuperäistyyliset vanteet vaihdettiin heti alle, tosin kromisia etsitään edelleen tilalle. Sitten autosta myytiin pois turvakaari, puskurin alalippa ja takalokasuojien kuraläpät. Turvakaaren tilalle asensin alkuperäisen tuulisuojan ja rättikaton suojaksi onnistuin löytämään alkuperäisen värisen tonneau coverin sopuhintaan. Kameleonttimainen vaihdekepin nuppi vaihtui kuluneeseen alkuperäiseen. Mazdan logot puskurissa ja takaluukussa vaikuttavat myös nekin yllättävän paljon ulkonäköön.

Kaikkiaan olen siis ollut erittäin tyytyväinen hankintaani, enkä siitä ihan kevyin perustein aio luopua. Toisaalta olisi kiva kokeilla myös muita kaksipaikkaisia avoautoja, mutta epäilen, ettei mikään tässä hintaluokassa tarjoa vastaavaa ajamisen riemua. Carisman tilallekin tekisi mieli saada jotain vähän erikoisempaa, mutta todennäköisesti se ei ole vielä ajankohtaista. Mutta MX-5:n osalta Caradise palaa asiaan näillä näkymin taas maaliskuussa. Caradise-blogi ei sentään vetäydy talviunille, vaan eksoottisista autoista riittää asiaa ympäri vuoden!
© Caradise 2016
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti