Huvilla on hintansa

Kun ostin keväällä Mazdaani uudet Michelinit, huomasin heti niiden olevan selvästi paremmat kuin edelliset renkaat. Siitä lähtien olen myös haaveillut pääseväni Ahveniston moottoriradalle testaamaan kyseisiä renkaita. Syyskuun viimeiselle viikolle osunut kesälomaviikko oli oiva tilaisuus toteuttaa tuo tavoite ennen ajokauden loppua. Ihan jo tieteen nimissä on hyvä selvittää, kuinka monta sekuntia uudet renkaat ovat nopeammat, jos ovat ollenkaan! Täytyyhän sitä nyt edes kerran kesässä rääkätä autoaan radalla!

Olosuhteet olivat suurin piirtein yhtenevät viime vuotiseen seikkailuun verrattuna: Kirpeä ja kaunis loppukesän päivä, jolloin rata on varmasti kuiva ja moottori saa runsaasti raikasta ulkoilmaa. Kuvailin melko tarkasti MX-5:n käyttäytymistä viime käynnin jälkeen, ja hyvin samoissa tunnelmissa elettiin tänäänkin. Ehkäpä suurimpana erona uskalsin nyt ajaa pääsuoran kaarteen kaasu pohjassa Pilot Sport kolmosilla!

Jotain olin oppinut myös edellisestä kerrasta. Viimeksi spinnasin kahdesti kylmillä renkailla heti ensimmäisellä ajosessiolla, joten nyt aloitin maltillisemmin. Hikoilun välttämiseksi laskin katon seuraaville sessioille, ja laitoin kypärän päähän, vaikkei se ole edes pakollinen varuste. Se estää pahimman ajoviiman häiritsemästä. Toisaalta kypärä päässä saattaa kilpailuvietti tulla herkemmin esiin, ja tulee ajettua ehkä ylikovaa.

Ehkäpä juuri kyseisen ilmiön avittamana vauhti oli heti kohdallaan. Edellisellä kerralla kurvailin Hankookeilla parhaimmillaan aikaan 1:45,7. Nyt sain tehtyä oman kierrosennätykseni heti ensimmäisellä nopealla kierroksella! Ja kaikki neljä ensimmäisen session nopeaa kierrosta sujui alle 1:45:n! Toisella sessiolla sain hiottua vielä pari kymmenystä pois, ja paras aikani kirjataan lopulta 1:44,2. Eli Michelinit ovat ainakin 1,5 sekuntia nopeammat kuin vanhat Hankookit. Lisäksi kierrosaikani olivat paljon tasaisempia, kaikki seitsemän nopeaa kierrosta oli 1:44-alkuisia.

Viimeksi luistavammat renkaat johti useammin virheisiin. Michelineillä MX-5 ei edes pyrkinyt sladiin, vaan kaasun sai avata kokonaan hieman aiemmin. MX-5 on aavistuksen nopeampi joka mutkassa, jolloin myös suorille saadaan hieman enemmän vauhtia. Vaikka kaksi sekuntia kierrosta kohden ei kuulosta paljolta, ero hahmottuu hyvin, kun katsoo ensimmäisen videon ja viimevuotisen videon yhtä aikaa!

Pikku pusu

Näistä kahdesta sessiosta jäi hyvä mieli, ja siihen olisi ollut hyvä lopettaa, vaikka ajoaikaakin olisi ollut vielä jäljellä. Sain paikan päällä eräältä Porsche-kuskilta neuvoja varikon ohi kaartavaan nopeaan mutkaan, joka on ollut minulle hankala. Ajoin kuulemma väärässä laidassa, kun pitäisi ajaa lähempää betoniaitaa. Niinpä lähdin vielä kerran kokeilemaan mielessäni 1:43-alkuinen kierrosaika…

Sitten sattui se karmaiseva virhe, joka lienee jokaisella odotettavissa, kun tähän leikkiin ryhtyy. Kenties keskityin liikaa tulevaan mutkaan, enkä siihen mihin pitäisi. Tulin nimittäin pääsuoran jarrutukseen jo rutiinilla yli 150 km/h taulussa. Jarrutus tutussa paikassa, ja kolmonen sisään. Heti kun nostan kytkimen ylös ja käännän sisään mutkaan, Mazdan perä lähtee alta! Vauhti oli onneksi laskenut alle satasen, mutta olin jo liian lähellä sisäkaarteen metalliaitaan, johon keula lopulta osui!

Vauriot olivat onneksi siedettävät. Puskuriin tuli kyllä valtavan iso ja ruma jälki, mutta mitään ei käsittääkseni hajonnut. Ei siis teknisiä murheita, alustan osien vääntymisiä, eikä edes tarvitse uusia jäähdytintä. Airbag pysyi myös kotelossaan. Jopa koko puskuri näyttää pysyneen omalla paikallaan, eikä tukirakenteet pettäneet. Ajaminen onnistuu siis edelleen ongelmitta, mitä nyt pahan näköinen taisteluarpi muistuttaa vauhdin vaaroista!

Kun naarmua tutkii tarkemmin, uskon että selviän puskurin hiomisella ja maalaamisella. Kyseinen osa maalattiinkin jo pari vuotta sitten, joten nyt on jo korkea aika saada se uudestaan kiiltämään. Hienoista muovin painautumista on havaittavissa, mutta tuskin mitään silmin nähtävää jää jäljelle, jos työ tehdään hyvin. Onneksi kesän ajelut alkavat olla takanapäin, eli puskurin korjauksella ei ole kiire. Kunhan ensi kevääksi valmistuu.

No mitä tästä opimme? Otan ajovirheen täysin omaan piikkiini. Pieni keskittymisen herpaantuminen yhdistettynä jo vähän väsähtäneisiin jalkoihin sai Mazdan lähtemään äkkinäiseen luisuun. Ehkä jarrutkaan eivät olleet enää parhaimmillaan, eikä auto hidastunut riittävästi ennen käännöksen alkamista. Kytkimen liian nopea nosto sai aikaan saman efektin kuin käsijarrukäännös, eli takapyörät lukkiutuivat hetkeksi. Sen jälkeen se on menoa! Onni onnettomuudessa on, että mies on fyysisesti ehjä. Autonkin vahingot olisivat voineet olla paljon suuremmat ja kalliimmat!

Autoalan media harvemmin myöntää tällaisia ajovirheitä ja osumia tuliteriin testiautoihin. Yhtenä poikkeuksena muistan Richard Hammondin spinnaavan Top Gearissa Jaguar F-Typen päin Mugellon radan seinää. Nyt saatte kuitenkin itse analysoida ajovirheeni syitä ja seurauksia. Ottakaa opiksi muiden virheistä!

© Caradise 2018

Turvallinen valinta

Kovin pitkälle ei syksyä ehtinyt kulua talviauton etsinnässä, sillä heti syyskuun ensimmäisen päivän aamuna suuntasin Hyvinkäälle katsomaan siistiä Volvo C70 Coupéa. Jo viikkoa aiemmin kävin nopeasti ihmettelemässä sitä, mutten ehtinyt silloin sitä vielä koeajaa. Hyvä kunto kuitenkin vakuutti minut, ja aloimme keskustella alustavasti hinnasta.

Lopullinen budjetti selvisi oikeastaan vasta elokuun viimeisenä päivänä, jolloin sain elokuun palkan ja lomarahat samaan aikaan. Ne olivat oikeastaan paremmat kuin uskalsin toivoa, joten maksimissaan 5 000 € olisin uskaltanut tuhlata kaksioviseen kakkosautoon.

Koko perjantai-ilta meni luonnollisesti Nettiauton sivuilla haaveillessa, ja toinen toistaan mielenkiintoisempia vaihtoehtoja olisi odottanut noutajaansa ympäri Suomea. Lauantaipäivän viettäisin tietysti autoja katsellessa, mutta en millään keksinyt minne päin suuntaisin. Lopulta etsin parhaat vaihtoehdot suoraan etelästä, eli Hyvinkää-Järvenpää-Tuusula-Vantaa akselilta.

Suoraan sanottuna se siisti Volvo jäi jotenkin kummittelemaan mieleen, joten halusin aloittaa koeajamalla sen ensin. Tämän viikon aikana kauppias Hyvinkäällä oli ehtinyt katsastaa tulevan autoni, ja nostaa hinnan 4 800 euroon. Matkan aikana sisäinen tunne voimistui: Jos C70 olisi ajoltaan myös ehjä, eikä ikäviä yllätyksiä tulisi, voisin tarjota siitä kolmosella alkavan summan.

Kyseinen yksilö on siis 2,4-litraisella turbokoneella varustettu metsänvihreä C70 vuodelta 1998. Vaihteet vaihtuvat automaattisesti, ja varusteluun on panostettu: On vakionopeudensäädintä, ilmastointia ja sähköpenkit muistipaikoilla. Sisälle tyyliä tuo vaalea nahkaverhoilu ja jalopuukoristeet. Tämä auto ei missään nimessä ollut halvin mahdollinen C70, mutta kunnoltaan vielä erinomainen. Maalipinta on pääosin hyvä, ruostetta ei juurikaan ole, ja nahkapenkitkin vielä ehjät!

Kaikesta päätellen Volvo ei ole ollut mikään kiertopalkinto, vaan hyvin pidetty yksilö, joka toimii vielä hienosti, 289 000 ajokilometrin jälkeen. Tästä kertoo saksankielinen huoltokirja, joka jatkuu viime vuosiin asti. Juuri katsastuksen yhteydessä uusitut jarruosatkin on kirjattu muistiin! Voin siis luottaa siihen, että tähän autoon ei tarvitsisi sijoittaa yhtään ylimääräistä euroa korjaamiseen ainakaan nyt.

Aluksi tarjosin röyhkeästi tuhat euroa hintalappua vähemmän, muistuttaen samalla viikon takaisesta hinnasta. Eikä vastaanotto ollut kovin kauhistunut, vaan pääsimme nopeasti sopuun 3 900 € hinnasta. Kauppakirjat tehtiin samana päivänä ja noin tunnin päästä sain siskoni hakemaan Volvon ja Mazdan Hyvinkäältä Hämeenlinnaan.

Ensimmäinen viikonloppu Volvolla on paljastanut auton hiljaiseksi ja mukavaksi cruiseriksi. Tehoakin on ihan mukavasti, 193 hevosvoimaa, siis aivan riittävästi etuvetoiseen autoon. Ei tätä silti urheiluautoksi voi kutsua. Pidän enemmän manuaalista, sillä automaattivaihteinen ei tunnu niin tehokkaalta. Toisaalta en huomannut ratkaisevaa eroa 50 heppaa tehokkaampaan T5-malliin, joten tälläkin pärjää varmasti. C70 on itse asiassa ensimmäinen omistamani automaattivaihteinen auto!

Myös tilat riittävät käyttööni ruhtinaallisesti! Vaikka olen suht pitkä mies, löydän helposti sopivan ajoasennon. Myös pari ystävääni totesi takatilat riittäviksi. Selkänojan taituttua penkki siirtyy vielä sähköisesti eteenpäin verkkaisesti, jotta kulku taakse helpottuu. Takakonttiin mahtuu jopa kolme talvirengasta alkuperäisillä alumiinivanteilla ja niiden alta paljastui vielä siistit kangasmatot muovisten kurakaukaloiden tilalle!

Vaikka C70 on melko harvinainen auto, sen tekniikka on kohtuullisen yleistä ja luotettavaa. Varaosatkaan eivät ole kaikkein kalleimpia, samoin vakuutukset. Kaiken kaikkiaan Volvoa voisi kuvailla aika turvalliseksi valinnaksi! Cadillac Eldorado, Audi TT tai moni muu olisivat tässä mielessä riskialttiimpia. Viimekeväinen epäonnistunut kokeilu Ford Cougarin kanssa tuskin tulee toistumaan…

© Caradise 2018