Nykylainsäädäntö on yllättävän tiukkapipoinen lasten
kuljettamisen suhteen. Poissa ovat ajat jolloin neljä perheen lasta ahdettiin tiukkaan
riviin farmari-Volvon takapenkille. Tai sitten pienin istui etupenkkiläisten
välissä kyynärnojalla ja äiti otti kädellä vastaan kovemmissa jarrutuksissa!
Lain mukaan lapsi tarvitsee nyt jonkinlaisen turvalaitteen aina 135-senttiseksi
asti! Tämä tarkoittaa siis useampaa erilaista turvaistuinta ensimmäisen kymmenen
elinvuoden aikana.
Totesinkin ajelleeni Bemarilla harvakseltaan ja pääsääntöisesti
yksin. Pieni poikani ei ole ollut avoauton kyydissä kuin kerran tai kaksi, ja kasvettuaan
ulos turvakaukalosta vaimo ei ole antanut istuttaa häntä sellaisenaan avoauton
ahtaammalle takapenkille. Isofix-kiinnitteinen turvaistuinkin vie niin valtavasti
tilaa, ettei sitä tule käytännössä aseteltua avoauton takapenkille. Nyt kun
isoveli sai vielä pikkusiskon, koko perheen kuljettaminen avoautolla on melko
mahdoton ajatus tässä vaiheessa.
Yhtä hyvin voisin siis pärjätä myös kaksipaikkaisella
avoautolla. Saisihan siinäkin pojan tarvittaessa kyytiin istuimineen ja vaimo
voisi jäädä kotiin nuoremman kanssa. Säästöjäkin on taas jouduttu realisoimaan,
joten näin parhaaksi pistää Bemarin myyntiin! Vaihtokohteeksi oli siis
etsinnässä halvempi auto, mielellään avattavalla katolla.
Avoauto pitää saada myytyä keväällä tai alkukesästä, mutta
uskalsin aluksi kokeilla rohkeasti 11 900 € pyyntihintaa. Kysyntää oli
harmittavan vähän, eikä ehdotukset vaihtokohteeksi ottaneet nekään tuulta
alleen. Kesäkuussa jouduinkin pudottamaan pyyntihinnan tonnilla. Vaikka kysyntä
ei juuri tästä vilkastunutkaan, onneksi tosiostajia tarvitaan lopulta vain
yksi.
Tänään sellainen tuli pääkaupunkiseudulta. Koeajon jälkeen mies
totesi auton olevan parempi kuin odotti, joten pääsimme vääntämään hinnasta. Lopulta
kauppasummaksi saatiin kaunis tasalukema 10 000 €. Tämä on siis kokonaisen
euron enemmän, kuin mitä Bemarista pari vuotta sitten maksoin!
Bemarilla tuli ajettua vajaan kahden vuoden aikana
yllättävän vähän, vain 2 600 kilometriä. Rivikuutonen toimi kokoajan
moitteettomasti, eikä korjauksia tarvinnut juurikaan tehdä. Suurin investointi
autoon oli uusi akku. Toki näin pienellä ajomäärällä kulut kilometrejä kohden
nousevat korkeaksi, noin 80 senttiin. Suurin syy tähän on kalliit vakuutukset,
jotka maksoivat kolme kertaa polttoaineita enemmän!
On muuten yllättävää, että olen saanut kaikki kolme omistamaani avoautoa myytyä isommalla summalla kuin millä ne on ostettu! Kolmen omistamani coupén kohdalla arvo on sulanut radikaalisti näihin verrattuna! Voi siis olla, että päädyn jatkossakin avoautoon, vaikkei umpikattoinenkaan vaihtoehto ole pois suljettu…
 |
| © Caradise 2024 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti