Subaru SVX on yllättävän halpa ja yllättävän mukava.
Haikailin taannoin Ford Probeni tilalle monenlaisia sportteja. Yksi ehdokkaista oli Subaru SVX, joka melkein osui budjetin sisään. SVX on Suomessa erittäin harvinainen, eli kokemukset sekä mielikuvat kyseisestä autosta perustuivat vain ulkonäköön. Ja SVX ei tunnetusti ole se maailman kaunein coupé.
Syynä tähän on usein kaksivärinen maalaus vahvalla kontrastilla. Mutta hillityllä tummalla värisävyllä tilanne muuttuu merkittävästi parempaan suuntaan. Tumma sinivihreä ja tummennetut lasit saavat kaksiovisen Subarun näyttämään yllättävän hyvältä. Taas muistui mieleen miksi tämäkin auto aikanaan päätyi Caradise-maailmaan.
Suomeen näitä ei tuotu uutena kuin pari hassua. Sen jälkeen niitä on laivattu muutamia lisää Saksasta ja Amerikasta. Kaikkiaan niiden lukumäärä Suomessa jäänee alle viidenkymmenen. Tämä yksilö on tuotu Suomeen muuttoautona Illinoisista, USA:sta, vuonna 1994. Sen jälkeen autolla oli vain kaksi omistajaa. Toinen niistä asensi autoon käsikaasuvarustelun.
Tästä nokkelat osaavat päätellä jo jotain. SVX on luonnollisesti aina automaattivaihteinen. Sen lisäksi tässä yksilössä on automaattiset turvavyöt, jotta ”Puujalka-Pasin” olisi mahdollisimman helppo käydä sisään. Auton varustelu on muutenkin erittäin kattava. Vuoden 1992 mallista löytyy vakionopeudensäädin, automaattinen ilmastointi, sähköpenkit ja muut itsestäänselvyydet. Eli SVX:n henki ja tunnelma on hyvin amerikkalainen!
Subaru SVX on siis enemmänkin iso luksus-coupé täydellisellä varustuksella, kuin mikään Porschea härnäävä urheiluauto. Jos tämä ei paljastu vielä oven avauksella niin viimeistään istumalla kuljettajan penkille. Olot ovat lokoisat, kun melkein kaikki säädöt hoidetaan sähköllä. Nahkapenkit ovat tukevat ja mukavat, tosin pääntila on juuri ja juuri riittävä. Tilttirattikin jää turhan alas, mutta sen saa varmaan jotenkin säädettyä parempaan korkeuteen (ainakin toivon niin...). Kojelaudan kehys on jotain jalopuun tapaista ja toppaukset ovissa ja kojelaudassa tyylikästä alcantara-nahkaa.
Sivulasit on jännästi halkaistu kahtia, ja vain alempi osa laskeutuu napista. Myös takasivulasit aukeavat suoraan alas tavalla, jota ei käsittääkseni ole toteutettu missään muussa coupéssa. Tämän keksinnön avulla SVX:llä pystyi kuulemma ajamaan sateessa ikkunat auki! Sivulasien yläreunat ovat sävyltään hieman tummemmat. Monien mielestä tämänlainen toteutus on turha ja ruma, mutta tummassa autossa siihen pystyy tottumaan.
Samoin ohut takavalopaneeli, joka ulottuu pitkälle kylkiin saakka, näyttää siedettävältä tummassa ja yksivärisessä SVX:ssä. Muutoin Subarun muotoilu on ihan kivan oloista ja tasapainoista, mitä nyt olemus ei ole ihan sieltä keveimmästä päästä. Jenkkityyliin lokasuojat syövät 16-tuumaiset vanteet melko hyvin sisäänsä, eli parin tuuman korotus ja levitys vannekoossa ei tee ollenkaan pahaa.
Autokauppias kaarsi Subarun liikkeen oven eteen ja bokserikuutonen jäi hyrräämään rauhallista tyhjäkäyntiään. Kehräys kuulosti terveeltä ja sopivalla tavalla potentiaaliaan paljastavalta. Pientä bassomaista murinaa oli havaittavissa, mutta ei missään nimessä naapureita häiritsevällä tasolla.
Auton sisään astuessa turvavyö odottaa valmiina A-pilarin puolivälissä, ja kun ovi vedetään kiinni, pidike lähtee surrailemaan kohti omaa paikkaansa B-pilarissa. Kieltämättä toimiva ratkaisu, vaikka saattaa tuntua aluksi hassulta. Näin turvavyöt tulee aina laitettua kiinni, eikä niihin tarvitse koskea autosta poistuessa. Turvavyön saa myös halutessaan irti pidikkeestään, jos sitä ei halua käyttää. Lantiovyö on kiinnitettävä erikseen, mikä tuntuu huvittavalta kaiken automatiikan jälkeen, ja se jääkin usein kokonaan kiinnittämättä.
Automaattinen ilmastointi ilmoittaa lukeman Fahrenheiteina, ja säätää yhdenkin asteen erot nopeasti ja toimivan tuntuisesti. Lämpötilan vaihtaminen saa aikaan amerikkalaisen piippauksen. Vakionopeuden kytkin on mittariston alareunassa vasemmalla ja säädin ratin alaosassa oikealla. Alkuperäinen soitin on luukun alla piilossa ja käsittää sekä kasetti-, että CD-soittimen (Huom. vuonna 1992!). Mailimittari ja oikean taustapeilin teksti ”Objects in the mirror are closer than they appear” ovat ehtaa Amerikkaa.
Ajaminen on siis helppoa, eikä pelkästään automaatin takia. Subarun tyyliin SVX on aina nelivetoinen ja 3,3-litraisessa bokserissa on tehoa kivat 230 heppaa. Nelivaihteinen automaatti toimii sujuvasti ja sopii auton tyyliin yllättävän hyvin. Tehoa riittää, mutta terävin potku jää puuttumaan, ohjaamo on sen verran hyvin eristetty ulkomaailmasta. Kaasu pohjassa vaihteisto sallii hyppäyksen alemmalle pykälälle ja kierrokset nousevat tarpeen vaatiessa seitsemään tonniin asti. Samalla sisään kantautuva murina saa pienen virneen kuljettajan huulille...
Myös alusta toimii erittäin hyvin. Se ei ole missään nimessä löysä niinkuin jenkit yleensä. Se ei tosin myöskään houkuttele jatkuvasti ajamaan sen mutkaisemman reitin kautta. Se on kuitenkin sopiva kompromissi, joka on parhaimmillaan nopeassa moottoritieajossa. Mailimittarin ”kuuskymppiä” tuntuu oikeasti 60 kilometriltä tunnissa!
Subaru SVX tuntuu oikeasti hyvältä ja helpolta kumppanilta jokapäiväiseenkin ajoon. Siihen se on Amerikassa yleensä valittukin. Suomessa sitä pidetään liian outona, erikoisena ja kalliina. Lisää vettä ennakkoluuloisten kiukaalle voi heittää muistuttamalla niistä lukuisista, kaksi vuosikymmentä vanhoista sähköherkuista, jotka hajotessaan on puolimahdottomia ja tähtitieteellisen hintaisia korjata. Ja sitten on korkeat huolto- ja varaosakulut, niin ja kulutuskin on varmasti valtava nelivetobokseriautomaatissa...
Eli Subaru SVX jäi sillä kertaa ostamatta. 5 900 euron hinta oli enemmän kuin kohdallaan, mutta harmittavasti budjetin tavoittamattomissa. Se oli muuten hienossa kunnossa eli sillä olisi saattanut olla jonkinlaista keräilyarvokin! Olisikohan sittenkin pitänyt alkaa elämään huoletonta amerikkalaista unelmaa uniikin Sportti-Subarun ratissa...
 |
| © Caradise 2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti