Rolls-Royce Phantom Saloon

Käydäänpä nyt läpi hieman autoilun historiaa. Olettekohan koskaan miettineet, miksi sedan on edelleen yleisin korimalli maailmassa? Kohta tiedätte syyn. Tehdään se pintaraapaisuna Rolls-Roycen tyyliin.

Ensimmäinen Rolls-Royce esiteltiin 1904. Pätevänä insinöörinä Henry Royce suunnitteli auton, joka olisi mahdollisimman kestävä ja laadukas. Hän esitteli sen Charles Rollsille, joka myi autoja Lontoossa, ja tunsi hyvin kaupungin silmäätekevät. Pian Rolls-Roycet todettiin erinomaisiksi, ja varsinkin suurin kuusisylinterinen malli oli haluttu rikkaiden keskuudessa. Hopeinen, 1906 valmistunut ”AX201” sai lempinimen Silver Ghost erityisen tasaisesta ja hiljaisesta käynnistään.

1900-luvun alussa autot olivat käytännössä hevoskärryjä, joihin asennettiin moottori. Sylinterimäärän kasvaessa polttomoottorien huomattiin olevan paljon hevosia tehokkaampia, joten ne pystyivät vetämään paljon suurempia ja useampipaikkaisia koreja. Rolls-Royce ja muut valmistajat suosivat ulkopuolisia korivalmistajia. Suurin osa autoilun alkuajan koreista olivat hyvin avonaisia. Muutamat umpiautot olivat hyvin korkeita ja kömpelön näköisiä.

Vuosien saatossa yleiseksi malliksi muodostui sellainen, jossa matkustajat istuivat aivan auton takaosassa, osin taka-akselin päällä. Rolls-Royceissa ja muissa luksusautoissa matkustamo oli usein katettu, mutta kuljettajan paikka oli avonainen. Korit muuttuivat pikku hiljaa astetta edellistä linjakkaammaksi ja matalammaksi, mutta matkustajat istuivat edelleen käytännössä auton takaseinässä kiinni. Matkatavaroille ei ollut mitään tiloja, paitsi joskus erillinen kori auton takaosassa.

Matkustamo oli usein hyvin tilava, ja kuljettajan osasto eristetty kunnon seinällä ja lasilla. Seinään tai lattialle pystyi integroimaan taitettavat lisäistuimet. Nämä osoittautuivat lopulta hankaliksi ja turhiksi, ja matkustamosta vapautui lisää tilaa, eli käytännössä sitä pystyi tuomaan hieman eteenpäin. Seuraava evoluution vaihe onkin sitten nykyaikaisen sedanin esiaste. Nimittäin takana oleva tavarakori haluttiin sulauttaa paremmin auton koriin.

Rolls-Roycella ensimmäiset ”Saloon”-mallit valmistettiin 1930-luvun alussa. Tehdas itse valmisti ennen toista maailmansotaa käytännössä pelkän rungon ja moottorin, ja korin suunnittelu ja valmistus uskottiin asiakkaan valitsemalle koritehtaalle. Näitä oli kymmeniä monessa maassa, ja oikeastaan kahta täysin samanlaista koria tuskin on valmistettu, vaikka Rolls-Royceja myytiin joka vuosi satoja ympäri maailmaa.

Saloon-mallit ovat selvästi matalampia ja linjakkaampia kuin vanhanaikaiset Berlina-koriset umpiautot. Kylkilinja on useassa korissa perää kohti laskeva, kun se ennen oli loppuun saakka suora. Uusi keksintö ”takaluukku” saattoi olla hyvinkin monen muotoinen, joskus pelkkä suora liukumäki, kuten kuvien autossa, tai sitten jonkin paksuinen sulava kyhmy. 

Sotien jälkeen Saloonien muoto säilytettiin uusissa malleissa, ja lokasuojat kasvoivat asteittain kiinni koriin malleissa Silver Wraith, Dawn ja Cloud. 1960-luvun Silver Shadow oli jo sitten täysin nykyaikaisen sedanin muodoissa.

Saloonin moottorit

Silver Ghostin seuraajaksi tuli vuonna 1925 Phantom, jonka ykkösversiossa ei Saloon-koreja vielä ollut. 1929 esitellyssä Phantom II –mallissa oli sama valtava kuusisylinterinen moottori kuin ykkösessäkin, mutta uudistuksiakin tietysti oli. Kakkosmallin alustoja tehtiin yhteensä 1680 kappaletta, mutta on mahdotonta tai äärimmäisen työlästä selvittää, kuinka moneen asennettiin Saloon-kori.

Phantom III esiteltiin 1936, ja siinä oli ajan henkeen kuuluva V12-moottori. Tosin iskutilavuus kutistui 7,7 litrasta 7,3:en. Akseliväli oli myös hieman lyhyempi. Tätä huippumallia tehtiin ennen maailmansotaa 727 kappaletta, josta arviolta vajaassa neljäsosassa on Saloon-kori.

1922 Silver Ghostin rinnalle oli esitelty pienempi 20hp –malli, jota markkinoitiin omistajille, jotka haluavat itse ajaa autollaan. Sen seuraaja 20/25 esiteltiin myöskin vuonna 1929. Vaikka se oli pienempi, halvempi ja tehottomampi malli, myös tästä kaikki alustat vietiin muiden koritettavaksi, ja on vaikeaa silmämääräisesti erottaa sitä isommasta Phantomista. Ehkä keula on isoveljessä merkittävästi pidempi.

20/25-mallin rivikuutonen on yli puolta pienempi kuin Phantom-mallissa, mutta silti riittävä 3,7-litrainen. Vuonna 1936 sekin päivitettiin puolta litraa isompaan, 25/30-malliin. Vielä ennen sotia mallin nimeksi vaihtui Wraith. Pienempää mallia valmistettiin kaikki korimallit laskien noin 6000 kappaletta kymmenen vuoden ajan.

Sotaa edeltävät Rolls-Roycet ovat erittäin laadukkaita ja kestäviä, ja niistä on pidetty erittäin hyvää huolta. Sen tähden yli puolet kaikista Rolls-Royceista ovat edelleen olemassa. Eli myös markkinoilla riittää hyvin tarjontaa. Halvimmillaan 1930-luvun Rolls-Royce Saloonin saa 40 000-50 000 eurolla, kun taas erityiset Phantom-yksilöt maksavat jo useita satoja tuhansia.

Suomessakin tämän ikäisiä Rolls-Royceja on useampia, jopa uutena maahan tuotuja. Ainakin yksi niistä, kevään Classic Motor Showssa kuvattu, voidaan lukea Saloon-malliksi. Yksilö on vuoden 1936 20/25-malli, ja sen Sedanca de Ville -korin erikoisuutena on irroitettava katto-osa kuljettajan yläpuolella, joka sulautuu erittäin hyvin siron linjakkaaseen koriin.
 

© Caradise 2014