Caradise: Kuumottava kesälelu

Mazda MX-5 1.8i testattu heinäkuussa 2014

Harvoin on käytettyä autoa hankkiessa mahdollista suorittaa yli 800 kilometrin koeajo.

Siskoni kävi miehensä kanssa kesäkuussa Saksassa toteuttamassa oman unelmansa (ja kieltämättä myös minun!). He ottivat pelkän menolipun Müncheniin, hankkivat avoauton ja lähtivät ajamaan sillä Suomeen. Sanomattakin lienee selvää, ettei tuollainen reissu onnistu suorinta reittiä takaisin.

Autoksi he valikoivat kakkospolven Mazda MX-5:n, joka sattuu olemaan yksi realistisista unelma-autoistani. He ostivat sen myydäkseen sitten minulle, mutta varmasti myös ärsyttääkseen... Omat avoautohaaveet sulivat menneen talven lumien myötä, kuten joku saattaa muistaa. Mutta nyt kuume näyttää nousevan taas sairaalloisiin lukemiin, sen verran hienon yksilön sieltä löysivät. Ainahan voi hakea pankista lainaa!

He ajoivat lopulta noin 4 000 kilometriä monen maan kautta Ruotsinlaivalle, ja sieltä kotisuomeen. Tällä hetkellä MX-5 on suomalaisissa siirtokilvissä ja odottelee tuomiota verottajalta. Tiedossa on maksimissaan tonnin lisälasku. Halukkaita ostajia on jo jonoksi asti, mutta mitään kauppoja ei kannata tehdä ennen kuin Mazda on Suomen kilvissä.

Upein MX-5

Itse olen päässyt ajamaan pikaisesti MX-5:n uusinta ja vanhinta korimallia. Molemmat ovat erittäin hauskoja ajaa, mutta kolmas sukupolvi on ehkä kasvanut jo liian aikuiseksi, kun taas ykköspolven edustajat ovat usein jo liiankin käytettyjä. Ulkonäöltään ja fiilispohjalta arvoiden kakkospolvi tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, ja niiden hinnatkin ovat jo pudonneet edullisimmillaan viiteen tonniin.

Saksasta löytyi onneksi varsin hyvin varusteltu yksilö, jolloin jälleenmyyntikin helpottuu oleellisesti. Moottori on siis se isompi 1,8-litrainen. Sisustaa on maustettu vaaleilla nahkaistuimilla, Nardin puisella laaturatilla, vaihdekepillä ja käsijarrukahvalla. Kaikki tuntuvat erittäin hyvältä käsille! Muita erikoisvarusteita ei tällaiseen autoon todellakaan tarvita, usko pois!

MX-5:n suurin oivallus on sen yksinkertaisuudessa. Siinä on kaikki mitä kaksipaikkaiseen urheiluautoon tarvitaan, eikä mitään ylimääräistä. Juuri sen verran varusteita, että sillä on mukava ajella läpi Euroopan tai vaikka päivässä Turun saaristoon. Ajelu muun liikenteen seassa sujuu aina ongelmitta, mutta mutkatielle päästyään Miata on kotonaan.

Mazda ahmii mutkia, se innostuu kaikenlaisista kaarteista, ja kuski haluaa aina vain lisää ja lisää. Alusta on jämäkkä ja kallistelu lähes olematonta. Kuopat tulee väistettyä tehokkaasti, sillä niissä pieni auto heiluu selvästi. Onneksi tämän yksilön ripustukset ovat erinomaisessa kunnossa, eikä mistään kuulu kolinaa.

Tehoa ei ole valtavasti, mutta reilun tonnin painoinen avoauto ei sitä paljon tarvitsekaan. 140 hevosvoimaa riittää fiiliksen nostamiseen, ja jopa pienet sivuluisut onnistuu. Pitokin on kyllä hyvä, eli vauhtia niihin tarvitaan paljon. Niin kauan kun kierrokset ovat 1500:n yläpuolella, aito japanilainen kierroskone kerää kivasti vauhtia millä tahansa vaihteella. Joku voisi kaivata turboa, mutta tällaiseen koriin voimaa on juuri sopivasti, ei yhtään liikaa tai liian vähän.

Jotenkin MX-5 on onnistuttu suunnittelemaan niin, ettei nopeutta välttämättä tarvitse olla tuplasti yli sallitun tuntuakseen vauhdikkaalta. Lyhyt tuulilasi, pieni koko ja sympaattinen nelisylinterisen pörinä takaa sen, että ajelu on hauskaa, vaikka vain seuraisit ripeää paikallista tutulla maalaistiellä. Totta kai välillä on kiva ohitellakin, mutta katottomuus vähentää alitajuntaisesti nopeutta verrattuna turvallisempaan umpikattoiseen, vaikka auto ei olisi vielä lähelläkään omia äärirajojaan.

Käteen sopiva

MX-5:n mittasuhteet ovat nerokkaat. Se on pieni, mutta juuri sopivan kokoinen. Siihen mahtuu vähän isompikin mies hyvin, sillä istuin on lähes lattiatasossa. Ylimääräistä tilaa ei ole, eikä sitä tarvita. No okei, katon ollessa kiinni tunnelma on hyvin tiivis. Silti rakoa kankaan ja hiusten väliin jää sopivasti muutama milli! Käsivarren saa erittäin luontevasti oven päälle, ”luu ulkona” –asentoon, mutta tarvittaessa myös alempana on käsille hyvin tilaa pyöritellä ohjauspyörää mihin asentoon tahansa.

Ratissa ei säätömahdollisuuksia ole, ja penkissäkin vain pariin suuntaan, mutta ainakin itse löysin luontevan ajoasennon, jossa jaksoi ajaa tuntikausia. Jaloilla on riittävästi tilaa, mikä ei näin pienissä ole ollenkaan itsestään selvää. Kaiken kaikkiaan kuski viihtyy ratin takana äärettömän hyvin!

Ei se nyt kaikesta sentään puhtaita papereita saa. Pidemmällä matkalla, esimerkiksi moottoritiellä yli satasen vauhdissa, on pakko pitää sivuikkunat ja tuulisuoja ylhäällä. Silti matalan tuulilasin vuoksi ilmavirta höylää jatkuvasti päälakea. Eli olisi taas alettava käyttämään uudestaan lippalakkia tai pipoa. Jos sivuikkunat laskee alas, höyläys lakkaa, mutta jatkuva pyörteily tulee tilalle. Tämä on pidemmän päälle siedettävää vain hellesäällä. Onneksi istuimien takana olevan tuulisuojan voi pitää aina ylhäällä ulkonäön kärsimättä. Myös vaivalloisesti aseteltava rättikaton suoja tasoittaa pyörteilyä hieman. Eli pidemmillä reissuilla satavarmassa auringonpaisteessa sitä kannattaa käyttää.

Jos sitä ei käytä, katon nosto ja lasku ei voisi olla vaivattomampaa! Ikkunoita vähän alas, lukitukset auki tuulilasin kulmista, ja käden heilautus taakse! Taas jatkuu matka auringon alla, eikä tähän montaa sekuntia kulu. Myös katon sulku onnistuu paikallaan istuessa terveellä miehen käsivarrella. Katto on myös riittävän tiivis ja takaikkuna aitoa lasia lämmitysvastuksineen.

Hyvältä näyttää...

Musta väri sopii matalaan roadsteriin hyvin, eikä tunnelma ole liian synkkä, kun sisätiloissa suurin osa on vaaleaa sävyä. Keulalla on veikeä hymy, sopivan poikamainen ilme ja pilke silmäkulmassa. Vyötäröllä ei näy yhtään ylimääräistä kiloa ja myös takavalojen tyyli sopii pyöreään muotoiluun. Jopa mattamusta rättikatto näyttää hyvältä ja sopusuhtaiselta.

Kojelaudassa on käytetty runsaasti klassisia tyylikikkoja. Mittaristot ovat valkopohjaisia, ja kahta suurinta ympäröi ohut krominen kehys. Keskikonsolissa on puunvärinen kehys ja kaikki neljä tuuletusaukkoa ovat pyöreitä. Mutta hallitsevinta kojelaudassa on paksukehäinen jalopuuratti, jonka italialainen Nardi on suunnitellut Mazdalle. Tavaroille ei juuri ylimääräistä tilaa ole, mutta sopivasti kahden ihmisen matkusteluun.

Sain tämän siskoltani lainaksi viikonlopun reissuun Kemiönsaareen. Matka Pirkanmaalta sinne suoritettiin mahdollisimman mutkaisia teitä pitkin. Noin neljän tunnin matka suuntaansa sujui täysin ongelmitta, kuten kuulemma Euroopan ylityskin aikanaan, ja nautin todella joka kilometristä. Täytyy kyllä myöntää, että minä ja Mazda MX-5 muodostimme erittäin hyvin toisilleen sopivan parin!

Olen varma, että tällä hintatasolla ei voi saada parempaa avoautoa eikä urheiluautoa, niin upea ja oivallisesti varusteltu yksilö on nyt tarjolla. Olen myös varma siitä, ettei tulevan opiskelijan budjetti tykkää jatkuvasta päämäärättömästä kruisailusta, vaikkei pikkusportin kulut eroa juurikaan tavallisen käyttöauton kuluista. Pahimman avoautokuumeen vallitessa täytyy vain ottaa rauhallisesti ja levätä hetki, laskea pennoset tarkkaan ja tehdä harkittu päätös.