Uusien autojen huoltamisessa on hyvätkin puolensa. Odotellessa voi kokeilla jotain liikkeen esittelyautoista. Rättikattoinen A5 osui alle aikoinaan taksiurallani.
Kun pitkään odotettu kaksiovinen Audi A5 Coupé esiteltiin vuonna 2006, kaikki tiesivät, että avomalli seuraa joskus perässä. Vahvojen myyntilukujen perusteella nämä odotukset vain kasvoivat. Silti Audi ei halunnut pitää mitään kiirettä A5:n avoversion kanssa. Hyvä niin, nyt kaikki on viimeisen päälle viimeistelty.
Muodoiltaan A5 ei yllätä. Se on samaan aikaan kauniin linjakas ja jossain määrin vaatimattoman näköinen. Erottuvin yksityiskohta on keulan aaltomaiset ledirivistöt. Krominen tuulilasin kehys on Audin neliovisten avoautojen perinne jo kolmannessa polvessa.
Onneksi Audi ei väkisin suunnitellut A5:en taittuvaa kovakattoa. Kangaskatto näyttää yksinkertaisesti paremmalta avoautossa. Silti ei tarvitse tinkiä laadusta. Audin katto on kolmikerroksinen, erittäin paksu ja tukeva. Se toimii luonnollisesti täysin sähköllä ja tarvittaessa pienessä vauhdissa myös. Siinä on jopa kattolamput takaistuimille!
Katto avoinna kaikki tuntuu vieläkin paremmalta. A5 tuntuu isolta autolta ja kuljettaja istuu melko syvällä. Silti ilman pyörteilyn vähyys yllättää. Maantienopeuksissa ikkunat alhaalla ajaminen on siedettävää, lasit ylhäällä jopa niin mukavaa, että voisin ajaa niin vaikka Suomen rannikon päästä päähän.
Sisällä kaikki on niin kuin kalliissa Audissa pitää: laadukasta ja toimivaa. A6:lla ajellut taksikuski on ehtinyt tottua tähän, ainoastaan uudenlainen käynnistystapa pitää opetella. Ensin paksu avain koloonsa ja virrat syttyvät. Toinen painallus syvemmälle ja kone käynnistyy. Loogista.
Muutenkin ohjaamossa on modernin tekninen tunnelma, sähkömoottoreita on niin paljon. Esimerkiksi ovia tai kattoa avattaessa ja sulkiessa voi kuulla pientä hyrinää joka puolelta. Kun on istunut paikoilleen ja vetänyt oven kiinni, turvavyö työntyy vaivihkaa kuljettajan olkapään viereen tyrkylle. "Aa, kiitos, kuinka kohteliasta..."
Ja eikun ajelemaan...
On äärettömän helppo hypätä A5:n rattiin ja lähteä liikkeelle, vaikkei ikinä olisi nähnytkään tällaista autoa. Audi herättää välittömästi aukotonta luottamusta. Se ei petä, eikä kenkkuile vastaan. Voit ajaa heti niin kovaa tai hiljaa kuin haluat.
Koeajetun auton moottori oli monesta VAG-konsernin autosta tuttu 2.0 TFSI. Olen aiemmin testannut 200-hevosvoimaista versiota TT:n nokalla, ja siihen koriin tuo kone sopi erinomaisesti. Monta sataa kiloa painavammassa A5:ssa tuo moottori tuottaa automaattivaihteisena versiona 180 hevosvoimaa. Myönnetään, suorasuihkutusturbo on vähän hengetön tähän autoon, mutta riittävän ripeä.
Enemmän minua kiinnosti vaihdelaatikko. En ollut aiemmin ajanut autoa portaattomalla automaattivaihteistolla. Mielestäni sellainen kuuluu ennemminkin skootteriin tai moottorikelkkaan. Audin Tiptroniciin tottuneena totesin variaattorin toimivan käytössä yllättävän hyvin. Joka tilanteeseen löytyy sopiva "vaihde", eikä vanhalle Tiptronicille ominaista yli sekunnin kestävää arpomista esiinny. Jopa "tippailu" eli vaihteiden käsivalinta tuntuu hauskemmalta kuin Tiptronicilla. Ennaltamäärätyt välitykset kytkeytyvät todella nopeasti ja silti pehmeästi. Toki kulutus kasvaa jonkin verran esimerkiksi manuaaliin tai kaksoiskytkinvaihteistoon verrattuna, ja samalla suorituskyky heikkenee.
Yritin etsiä jotain vikaa, millä tähdet olisivat pudonneet viidestä edes yhdellä. Esimerkiksi A6 on alustaltaan paikoin liian löysä ja se kallistelee liikaa kaarteissa. Tämä ei. A5 on erittäin jämäkkä, eikä mukavuudessa ole puitteita. Toisaalta ohjauksessa on melko etäinen tuntuma ja raskas auto voi potea pientä ahdistusta syheröisillä mutkateillä. Muutoin kaikenlainen ajaminen A5 Cabriolla on silkkaa nautintoa.
 |
| © Caradise 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti