Leimalle vihdoin!

Vaikka MX-5 on liikkunut koko ajan pirteästi, vailla pelkoa tielle jättämisestä, on sitä kevään ja kesän aikana pitänyt huoltaa ja korjata jonkin verran. Tämä kertoo Mazdan viettäneen railakasta elämää aiempien omistajien kanssa, eikä autoa ole aina kohdeltu silkkihansikkain. Toivottavasti nyt on toinen ääni kellossa.

Muistatte varmaan öljyvuodon, josta Mazda itse asiassa kärsii lievästi edelleen. Tilasin talvella MX5 Partsilta paketin, joka sisälsi kaikki jakohihnan vaihtoon tarvittavat osat vesipumppuineen ja tiivisteineen. Nimenomaan kampiakselin ja nokka-akselien tiivisteet olivat kuulemma syypää suurimpaan öljyvuotoon. Viimein toukokuussa kaverini sai vaihdettua nämä osat Mazdaani sopuhintaan. Tosin englannista tilattu vesipumppu osoittautui sekin vuotavan kuin seula. Onneksi Motonetissä työskentelevä kaverini sai helposti hankittua tilalle ehjän vastaavan.

Vaihtotyön jälkeen hän mainitsi jännästä viasta. Moottori kuulemma pätki korkeilla kierroksilla varsinkin kuumana. Hän kysyi, onko vastaavaa tapahtunut aiemmin. En sellaista itse ollut koskaan havainnut, ja lähdin varovaiselle koeajolle. Toden totta, yli 4 000 kierroksen korkeudella sytytys pätki selvästi, mitä MX-5 ei ole minun aikanani koskaan tehnyt. Ja mitä korkeammalle uskalsi kierrättää, sitä enemmän hyppäyksiä tapahtui. Erittäin ikävää… Vian syyksi paljastui onneksi vain pieni anturi, joka lienee jäänyt vähän löysälle. Mutta nyt anturi on taas kiinni, ja vapaastihengittävä nelikko kiertää iloisesti vaikka rajoittimeen asti.

Kun moottorin etuosa lakkasi vuotamasta, niin takapäästä paljastui vielä pieni vuotokohta. Se onneksi vuotaa tosi vähän, eikä siitä ole juurikaan haittaa. Sen mahdollinen korjaus olisi paljon isompi vaiva, joten odottakoot parempia aikoja. Vielä en siis päässyt eroon öljyisestä pahvista tallin lattialla.

Tämän jälkeen vein Mazdan kesäkuussa katsastukseen. Tiesin odottaa hylkäystä, sillä viimevuotiset päästöongelmat ratkaistiin osittain kepulikonstein, eikä tiivisteiden ja hihnan vaihto sinänsä vaikuta niihin juurikaan. Ja hylsyhän sieltä tuli. Vaikka kuinka yritin lämmittää katalysaattorin tulikuumaksi, päästölukemat olivat kaukana sallitusta. Yllättäen myös käsijarru toi korjausvaatimuksen, se kun ei tarttunut ollenkaan oikeaan takarenkaaseen.

Itsevarmasti täytin taas tankin puolittain viinalla, eli E85-polttoaineella, ja ajoin Tampereelle tuttuun korjaamoon päästömittaukseen. Mutta nyt ei alkoholikaan auttanut. Ehkä ei ollut riittävän kuuma päivä tai jotain, mutta lukemia ei saatu millään alle sallittujen rajojen. Vikakoodien tutkimisen jälkeen todettiin moottorin olevan ehjä, mutta se liian pieni katalysaattori ei hoitanut hommiaan kunnolla. Päädyimme kompromissiratkaisuun ja pienen katin tilalle asennettiin vähän isompi jostain, en-edes-tiedä-mistä-autosta, mutta nyt päästöt romahtivat selvästi sallittuihin tasoihin. Nyt kun katalysaattori toimii oikein, tuloksena saattaa olla myös hienoinen tehonpudotus…

Käsijarrun mekanismin sisältä oli todennäköisesti katkennut pieni osa, sillä vaijeri veti kyllä vipua hyvin, mutta mitään liikettä jarruissa ei tapahtunut. En uskaltanut lähteä itse availemaan takajarrusatulaa, vaan Tampereen Autosähkö vaihtoi myös koko satulan samana päivänä. Satulakaan ei maksanut reilua satasta enempää, mutta työstä ammattilaiset tietysti veloittaa oman summansa. Pääasia, että jarrut toimivat, ja käsijarrun vipu nousee nyt huomattavasti pienemmän matkan kuin ennen.

Toisaalta olen havainnut kokonaan toisen murheen jarruissa, minkä myös katsastusmittaukset osoittivat. Nimittäin etujarrut eivät ole tasapainoiset, oikeanpuoleinen tarttuu paljon tehokkaammin kiinni. Se näkyy jopa ajossa ajoittain, sillä erittäin kovissa jarrutuksissa oikea etujarru yrittää mennä herkästi lukkoon. ABS-järjestelmä sentään toimii ja korjaa tilanteen pienen tärinän kera. Silti auto taipuu jarrutuksissa oikealle, ja myös jarrupölyn määrä oikeassa vanteessa on selvästi muita vanteita isompi.

Toivoin, että takajarrusatulan vaihdon yhteydessä vaadittu ilmaus olisi muuttanut tilanteet, mutta se ei auttanut tähän vaivaan. Vähintäänkin jarrupalojen vaihto eteen nähtävästi tarvitaan. Muistan herkistelleeni jompaakumpaa etujarrua jo pian auton hankinnan jälkeen vuosi sitten keväällä, mutta en enää muista kumpi puoli oli silloin laahaava. Tästä ei onneksi ole normaaliajossa haittaa, mutta sitten kun vihdoin pääsen radalle, pitää olla tarkkana jarrutuksissa!

Nämä pikkumurheet on nyt siis pääosin korjattu ja tuore leima hankittu. Sen verran tarvitsin ulkopuolista apua auton huollossa, että kevään ja kesän korjauksiin kului kokonainen tonni rahaa. Eihän se kivaa ole, mutta tähän harrastukseen saa kyllä kulumaan paljon enemmänkin. Ajamista ei sentään mikään näistä ole estänyt, joka on edelleen erittäin kivaa! Kilometrejä on tänä kesänä kertynyt vähintään edellisen tahtiin, vaikka sää ei Suomessa aina suosikaan avoautoilua.

En ole suinkaan ainoa MX-5-kuski Hämeenlinnassa. Olen nähnyt useamman kerran kaupungissa myös kolmannen (!) 10-vuotisjuhlamallin. Siis valkoisia Carismojakin näkyy harvemmin kuin näitä! Trion lisäksi täällä pyörii ainakin yksi oranssi sekä punainen facelift-malli. Jälkimmäisen omistaja sattui tänään kävelemään koiransa kanssa kotini ohi, kun olin pesemässä omaani. Siitä syntyi välittömästi mukavat keskustelut Miata-miesten kokemuksista!

© Caradise 2017