Vaikka MX-5 on liikkunut koko ajan pirteästi, vailla pelkoa
tielle jättämisestä, on sitä kevään ja kesän aikana pitänyt huoltaa ja korjata
jonkin verran. Tämä kertoo Mazdan viettäneen railakasta elämää aiempien
omistajien kanssa, eikä autoa ole aina kohdeltu silkkihansikkain. Toivottavasti
nyt on toinen ääni kellossa.
Muistatte varmaan öljyvuodon, josta Mazda itse asiassa
kärsii lievästi edelleen. Tilasin talvella MX5 Partsilta paketin, joka sisälsi
kaikki jakohihnan vaihtoon tarvittavat osat vesipumppuineen ja tiivisteineen.
Nimenomaan kampiakselin ja nokka-akselien tiivisteet olivat kuulemma syypää
suurimpaan öljyvuotoon. Viimein toukokuussa kaverini sai vaihdettua nämä osat
Mazdaani sopuhintaan. Tosin englannista tilattu vesipumppu osoittautui sekin
vuotavan kuin seula. Onneksi Motonetissä työskentelevä kaverini sai helposti hankittua
tilalle ehjän vastaavan.
Vaihtotyön jälkeen hän mainitsi jännästä viasta. Moottori
kuulemma pätki korkeilla kierroksilla varsinkin kuumana. Hän kysyi, onko
vastaavaa tapahtunut aiemmin. En sellaista itse ollut koskaan havainnut, ja
lähdin varovaiselle koeajolle. Toden totta, yli 4 000 kierroksen
korkeudella sytytys pätki selvästi, mitä MX-5 ei ole minun aikanani koskaan
tehnyt. Ja mitä korkeammalle uskalsi kierrättää, sitä enemmän hyppäyksiä
tapahtui. Erittäin ikävää… Vian syyksi paljastui onneksi vain pieni anturi,
joka lienee jäänyt vähän löysälle. Mutta nyt anturi on taas kiinni, ja
vapaastihengittävä nelikko kiertää iloisesti vaikka rajoittimeen asti.
Kun moottorin etuosa lakkasi vuotamasta, niin takapäästä
paljastui vielä pieni vuotokohta. Se onneksi vuotaa tosi vähän, eikä siitä ole
juurikaan haittaa. Sen mahdollinen korjaus olisi paljon isompi vaiva, joten
odottakoot parempia aikoja. Vielä en siis päässyt eroon öljyisestä pahvista
tallin lattialla.
Tämän jälkeen vein Mazdan kesäkuussa katsastukseen. Tiesin
odottaa hylkäystä, sillä viimevuotiset päästöongelmat ratkaistiin osittain
kepulikonstein, eikä tiivisteiden ja hihnan vaihto sinänsä vaikuta niihin
juurikaan. Ja hylsyhän sieltä tuli. Vaikka kuinka yritin lämmittää
katalysaattorin tulikuumaksi, päästölukemat olivat kaukana sallitusta.
Yllättäen myös käsijarru toi korjausvaatimuksen, se kun ei tarttunut ollenkaan
oikeaan takarenkaaseen.
Itsevarmasti täytin taas tankin puolittain viinalla, eli
E85-polttoaineella, ja ajoin Tampereelle tuttuun korjaamoon päästömittaukseen.
Mutta nyt ei alkoholikaan auttanut. Ehkä ei ollut riittävän kuuma päivä tai
jotain, mutta lukemia ei saatu millään alle sallittujen rajojen. Vikakoodien
tutkimisen jälkeen todettiin moottorin olevan ehjä, mutta se liian pieni
katalysaattori ei hoitanut hommiaan kunnolla. Päädyimme kompromissiratkaisuun
ja pienen katin tilalle asennettiin vähän isompi jostain, en-edes-tiedä-mistä-autosta,
mutta nyt päästöt romahtivat selvästi sallittuihin tasoihin. Nyt kun
katalysaattori toimii oikein, tuloksena saattaa olla myös hienoinen
tehonpudotus…
Käsijarrun mekanismin sisältä oli todennäköisesti katkennut
pieni osa, sillä vaijeri veti kyllä vipua hyvin, mutta mitään liikettä
jarruissa ei tapahtunut. En uskaltanut lähteä itse availemaan takajarrusatulaa,
vaan Tampereen Autosähkö vaihtoi myös koko satulan samana päivänä. Satulakaan
ei maksanut reilua satasta enempää, mutta työstä ammattilaiset tietysti
veloittaa oman summansa. Pääasia, että jarrut toimivat, ja käsijarrun vipu
nousee nyt huomattavasti pienemmän matkan kuin ennen.
Toisaalta olen havainnut kokonaan toisen murheen jarruissa,
minkä myös katsastusmittaukset osoittivat. Nimittäin etujarrut eivät ole
tasapainoiset, oikeanpuoleinen tarttuu paljon tehokkaammin kiinni. Se näkyy
jopa ajossa ajoittain, sillä erittäin kovissa jarrutuksissa oikea etujarru
yrittää mennä herkästi lukkoon. ABS-järjestelmä sentään toimii ja korjaa tilanteen
pienen tärinän kera. Silti auto taipuu jarrutuksissa oikealle, ja myös
jarrupölyn määrä oikeassa vanteessa on selvästi muita vanteita isompi.
Toivoin, että takajarrusatulan vaihdon yhteydessä vaadittu
ilmaus olisi muuttanut tilanteet, mutta se ei auttanut tähän vaivaan. Vähintäänkin
jarrupalojen vaihto eteen nähtävästi tarvitaan. Muistan herkistelleeni
jompaakumpaa etujarrua jo pian auton hankinnan jälkeen vuosi sitten keväällä,
mutta en enää muista kumpi puoli oli silloin laahaava. Tästä ei onneksi ole
normaaliajossa haittaa, mutta sitten kun vihdoin pääsen radalle, pitää olla
tarkkana jarrutuksissa!
Nämä pikkumurheet on nyt siis pääosin korjattu ja tuore
leima hankittu. Sen verran tarvitsin ulkopuolista apua auton huollossa, että
kevään ja kesän korjauksiin kului kokonainen tonni rahaa. Eihän se kivaa ole,
mutta tähän harrastukseen saa kyllä kulumaan paljon enemmänkin. Ajamista ei
sentään mikään näistä ole estänyt, joka on edelleen erittäin kivaa! Kilometrejä
on tänä kesänä kertynyt vähintään edellisen tahtiin, vaikka sää ei Suomessa
aina suosikaan avoautoilua.
En ole suinkaan ainoa MX-5-kuski Hämeenlinnassa. Olen nähnyt
useamman kerran kaupungissa myös kolmannen (!) 10-vuotisjuhlamallin. Siis
valkoisia Carismojakin näkyy harvemmin kuin näitä! Trion lisäksi täällä pyörii
ainakin yksi oranssi sekä punainen facelift-malli. Jälkimmäisen omistaja sattui
tänään kävelemään koiransa kanssa kotini ohi, kun olin pesemässä omaani. Siitä
syntyi välittömästi mukavat keskustelut Miata-miesten kokemuksista!
 |
| © Caradise 2017 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti