Nyt kiiltää!

Olen kuullut siskoni suusta tällaisen viisauden: Kauppa on onnistunut silloin, kun sekä myyjää että ostajaa harmittaa yhtä paljon. Tämä osui hyvin kohdalleen, kun hain Vantaalta kromiset vanteet Mazdaani. Olen etsinyt sivusilmällä 10-vuotisjuhlamallin alkuperäisiä vanteita tähän asti. Eräs Miata-kerholainen kuuli tästä yhdessä tapahtumassa, ja kertoi, että hänellä on yhdet tyhjän panttina varastossa. Niistähän alettiin tietysti hieroa kauppaa.

Mazdan alkuperäisten kromivanteiden (vai liekö kiillotettua alumiinia?) ongelmana on niiden heikko laatu. Aikaa myöden vanteiden pintamateriaali alkaa syöpyä, ja tuloksena on ikäviä jälkiä pitkin vannetta. Myös nämä vanteet ovat kärsineet kyseisestä vaivasta, mutta kaukaa katsottuna kokonaisuus kiiltää edelleen. Uskalsin siis tarjota vanteista kuvien perusteella 300 €. Se oli alhaisin tarjous, minkä kehtasin ehjistä ja pyöreistä vanteista pyytää, ja kuinka ollakaan, tarjous hyväksyttiin. Toki noutohetkellä tinkivaraa ei ollut enää senttiäkään. Hinta ei sinänsä ollut paha, tiesin, että Briteistä saisi vastaavanlaisia uusia reilun 300 punnan kappalehintaan!

Mukaan tuli vielä kuluneet halpisrenkaat, ja myyjä kehui, ettei niillä renkailla enää kannattaisi ajella. Laitoin rengassarjan silti kunnollisen puhdistuksen jälkeen autoon, ihan vain testimielessä. Kiiltävä vanne sopii kieltämättä juhlamalliin kuin nenä päähän. 15-tuumaiset vanteet jopa näyttävät aavistuksen suuremmilta, vaikka ovat samankokoiset kuin entiset. Kuten kuvista näkyy, laatuvirheet ja syöpymät eivät näy, ellei vanteita tarkastele ihan läheltä.

Yksi asia mitä en automaailmassa ole vielä täysin ymmärtänyt, on se, kuinka suuri ero renkaissa voi olla. Vaikka asiantuntijat jatkuvasti kehottavat ostamaan uusia laaturenkaita, moni ajattelee, että on aivan sama millaiset kiekot auton alla pyörivät. Viime aikoina omatkin silmät ovat alkaneet avautua faktan edessä. Kieltämättä kummatkaan omista rengassarjoistani eivät ole enää kovin kehuttavat.

Kromivanteissa pyörivät Kormoranit ovat urasyvyydeltään paremmat kuin vanhat Hankookit. Kormoranit tuntuvat rullaavan aavistuksen paremmin, ja ne ovat myös selvästi pehmeämmät. Mutkateillä huomaa välittömästi, kuinka renkaiden sivut antavat helpommin periksi kuin Hankookeissa. Tämä vie samalla ohjattavuudesta parhaimman terän ja auton kallistelu lisääntyy selvästi. Pidon määrässä en ainakaan kuivalla asfaltilla ole huomannut eroa.

Tekisi mieli joskus kokeilla nimenomaan rata-ajoon suunniteltuja katurenkaita. Minusta tuntuu, että kierrosajoista Ahvenistolla lähtisi niillä monta sekuntia. Mutta sellaiset maksavat useamman satasen, eikä kaikkeen ole varaa.

Eipä onneksi ole tarvettakaan. Kromisten vanteiden kera MX-5 10th Anniversary Edition muuttui aika lähelle alkuperäistä asuaan. Vain rättikaton pitäisi olla sinertävä ja joitain yksityiskohtia kojelaudassa pitäisi muuttaa. Mutta olen tämänhetkiseen ulkonäköön erittäin tyytyväinen. Toisaalta olen myös huomannut, että siellä sun täällä alkaa kulumajäljet nostaa päätään, ja pientä ehostamista riittää seuraavallekin kaudelle.

© Caradise 2017