Olen kuullut siskoni suusta tällaisen viisauden: Kauppa on
onnistunut silloin, kun sekä myyjää että ostajaa harmittaa yhtä paljon. Tämä
osui hyvin kohdalleen, kun hain Vantaalta kromiset vanteet Mazdaani. Olen
etsinyt sivusilmällä 10-vuotisjuhlamallin alkuperäisiä vanteita tähän asti.
Eräs Miata-kerholainen kuuli tästä yhdessä tapahtumassa, ja kertoi, että
hänellä on yhdet tyhjän panttina varastossa. Niistähän alettiin tietysti hieroa
kauppaa.
Mazdan alkuperäisten kromivanteiden (vai liekö kiillotettua alumiinia?)
ongelmana on niiden heikko laatu. Aikaa myöden vanteiden pintamateriaali alkaa
syöpyä, ja tuloksena on ikäviä jälkiä pitkin vannetta. Myös nämä vanteet ovat
kärsineet kyseisestä vaivasta, mutta kaukaa katsottuna kokonaisuus kiiltää
edelleen. Uskalsin siis tarjota vanteista kuvien perusteella 300 €. Se oli
alhaisin tarjous, minkä kehtasin ehjistä ja pyöreistä vanteista pyytää, ja
kuinka ollakaan, tarjous hyväksyttiin. Toki noutohetkellä tinkivaraa ei ollut
enää senttiäkään. Hinta ei sinänsä ollut paha, tiesin, että Briteistä saisi
vastaavanlaisia uusia reilun 300 punnan kappalehintaan!
Mukaan tuli vielä kuluneet halpisrenkaat, ja myyjä kehui,
ettei niillä renkailla enää kannattaisi ajella. Laitoin rengassarjan silti
kunnollisen puhdistuksen jälkeen autoon, ihan vain testimielessä. Kiiltävä
vanne sopii kieltämättä juhlamalliin kuin nenä päähän. 15-tuumaiset vanteet
jopa näyttävät aavistuksen suuremmilta, vaikka ovat samankokoiset kuin entiset.
Kuten kuvista näkyy, laatuvirheet ja syöpymät eivät näy, ellei vanteita
tarkastele ihan läheltä.
Yksi asia mitä en automaailmassa ole vielä täysin
ymmärtänyt, on se, kuinka suuri ero renkaissa voi olla. Vaikka asiantuntijat
jatkuvasti kehottavat ostamaan uusia laaturenkaita, moni ajattelee, että on
aivan sama millaiset kiekot auton alla pyörivät. Viime aikoina omatkin silmät
ovat alkaneet avautua faktan edessä. Kieltämättä kummatkaan omista rengassarjoistani
eivät ole enää kovin kehuttavat.
Kromivanteissa pyörivät Kormoranit ovat urasyvyydeltään
paremmat kuin vanhat Hankookit. Kormoranit tuntuvat rullaavan aavistuksen
paremmin, ja ne ovat myös selvästi pehmeämmät. Mutkateillä huomaa välittömästi,
kuinka renkaiden sivut antavat helpommin periksi kuin Hankookeissa. Tämä vie
samalla ohjattavuudesta parhaimman terän ja auton kallistelu lisääntyy
selvästi. Pidon määrässä en ainakaan kuivalla asfaltilla ole huomannut eroa.
Tekisi mieli joskus kokeilla nimenomaan rata-ajoon
suunniteltuja katurenkaita. Minusta tuntuu, että kierrosajoista Ahvenistolla
lähtisi niillä monta sekuntia. Mutta sellaiset maksavat useamman satasen, eikä
kaikkeen ole varaa.
Eipä onneksi ole tarvettakaan. Kromisten vanteiden kera MX-5
10th Anniversary Edition muuttui aika lähelle alkuperäistä asuaan. Vain
rättikaton pitäisi olla sinertävä ja joitain yksityiskohtia kojelaudassa
pitäisi muuttaa. Mutta olen tämänhetkiseen ulkonäköön erittäin tyytyväinen.
Toisaalta olen myös huomannut, että siellä sun täällä alkaa kulumajäljet nostaa
päätään, ja pientä ehostamista riittää seuraavallekin kaudelle.
© Caradise 2017 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti