Ensimmäisen polven CLK-Mersu on korkealla ostoslistalla.
Mercedes-Benz esitteli CLK:n vuonna 1997 E-sarjan coupé-mallin tilalle. Tai oikeastaan CLK perustui pienempään C-sarjaan, vaikka näyttääkin erehdyttävästi ”Väyrys-Mersulta” keulasta ja perästä. Monipuolinen moottorivalikoima on sekoitus sekä C- että E-sarjoista: Nelisylinteriset vaihtoehdot olivat CLK 200 ja CLK 230 Kompressor, ja erityisesti Italian markkinoille suunniteltu CLK 200 Kompressor. Siihen aikaan Mersun mallimerkintä kertoi vielä rehellisesti moottorin tilavuuden, toisin kuin nykyään turbojen aikakaudella. Hieman myöhemmin myyntiin tuli vielä kuusisylinterinen CLK 320. Tarjolla oli myös kaksi V8-mallia CLK 430 ja CLK 55 AMG, jotka jäivät ainakin Euroopassa harvinaisemmiksi. Dieseleitä ei vielä ensimmäiseen sukupolveen kelpuutettu.
Potentiaalisin CLK:n kone olisi jokin neljästä ensin mainitusta.
Pääsin koeajamaan 136-hevosvoimaista perusmallia reilut 14 vuotta sitten, joka
silloin tuntui tehokkaalta, mutta hitaasti kaasuun vastaavalta. Toki silloin
minulla oli ollut kortti vasta noin puoli vuotta, joten käsitys tehosta lienee
muuttunut matkan varrella. Mutta uskon, että silläkin pärjäisi, jos
hyväkuntoinen yksilö osuisi kohdalle.
Italian tuliaiset tuottavat yllättäen lähes saman määrän
hevosvoimia, kuin nyt koeajettu CLK 230 Kompressor, eli reilut 190 hevosvoimaa.
Näissä siis mekaaninen ahdin antaa lisäpaukkuja nelipyttyiseen, joten CLK
liikkuu näillä koneilla jo varsin ripeästi. Itse pidän remmiahtimesta paljon
enemmän kuin turboahtimesta. Siinä voima tulee lineaarisemmin, ja moottori
vastaa luonteeltaan enemmän vapaastihengittävää, eikä sitä kuuluisaa turbon
potkua tarvi sietää.
V6-koneinen CLK 320 on myös yllättävän edullinen,
halvimmillaan enää noin pari tonnia. Sillä hinnalla saanee tosin vain
ruosteisia romuja. Mutta olisi joskus kiva päästä myös tällaisen
218-hevosvoimaisen coupén rattiin! Toki huolto- ja korjauskulut ovat niissä
korkeammat. Silloin tosin vaihteisto on käytännössä aina automaatti.
Niin kuin oli koeajetussa tummassa yksilössäkin, joka on
myynnissä Koiviston Autotalolla Pekolassa, Hämeenlinnan kupeessa. CLK-Mersujen
suurin vaiva on ehdottomasti korin ruostuminen. Kuulemma varsinkin niissä
kohdissa kylkeä, missä muoviosat koskettavat metallia, ruostuminen on tämän
ikäisissä Mersuissa otollista. Näin ollen ykkösvaatimuksena CLK-jahdissa on
puhdas ja siisti kori. Nettikuvien perusteella näkyvää ruostetta ei tässä
autossa olisi.
Totuus paljastui kuitenkin himmeämmäksi. Tummansinistä
yksilöä oli paikkailtu sieltä täältä tökerösti spray-maalilla, jonka alta aikaa
myöden ruosteet puhkeaa esiin. Muutenkin korissa oli sanomista: naarmuja oli
siellä täällä eikä puskuri ja ajovalot tuntuneet istuvan kovin hyvin. Liekö
kolaroitu joskus? Pyöränkaarissa oli sentään vielä vain vähän ruostetta.
Ulkoiset kauneusvirheet eivät onneksi estä ajoa. Tässä
autossa on ilahduttavan paljon varusteita. Nahkapenkit säätyvät sähköllä, ja
ovessa on jopa muistipaikat kolmelle eri kuskille! Tosin tässä ei pituussäätö
ollut ainakaan äkkiseltään kokeillen enää toiminnassa. 365 000 kilometriä
ajetun Mersun penkki oli muuten yllättävän hyvin kuosissaan. Selkänojan
vasemmassa toppauksessa on usein reikä, mutta tämä istuin on selvinnyt pelkällä
kulumisella. Tosin hieman ylempänä tikkaukset ovat pettäneet noin 5 sentin
matkalta.
Sport-version mittaristo on valkopohjainen, ja kuluneessa
vaihdekepin nupissa lukee sama tunnus. Sportissa keskikonsoli näyttää
hiilikuidulta, kun taas Elegancessa se muistuttaa jalopuuta. Muutoin tyköistuva
sporttisuus puuttuu, olo on ennemminkin mukavan ylellinen. Ovia saa paiskoa
kiinni oikein tosissaan!
Pysäköintitutka lienee alkuperäinen, mutta lyhyellä
lenkillä sen toimivuus jäi mysteeriksi. Sen sijaan peruutuskamera
kojelaudalla vaikutti jälkiasenteiselta. Hyvä edes näin, sillä keskimmäinen
peili ei enää jaksanut pysyä asennossaan. Ilmastointi puhaltaa onneksi kylmää,
myös Mersuissa erinomainen vakionopeudensäädin toimii niin kuin pitää! Jopa
takaikkunan rullaverho toimii sähköllä, sekä takimmaiset pääntuet kaatuvat
kojelaudan napista! Täällähän on luksusauton ominaisuuksia…
Lyhyt koeajo alkoi hiekkatieltä, missä CLK-Mersu menee
mukisematta. Heti kuitenkin huomaa selviä puutteita ohjauksessa. Ratti on
vinossa oikealle, ja muutenkin tuntumaltaan hyvin epämääräinen. Asiaa ei
tietenkään auta kuluneet halpisrenkaat, jotka ovat vieläpä eri merkkiset edessä
ja takana. Asfaltillakaan tuntuma ei juurikaan parane, vaan tunnelma ajamiseen
on hyvin etäinen. Kyllähän Mersu sentään kääntyy ja kulkee vakaasti. Ehkä olen
myös tottunut liikaa MX-5:n veitsenterävään ohjaukseen. Vastaava ohjaus samassa
kohtaa jälkikäteen omalla autolla meinasi aiheuttaa yllätyksen nopealla
reagoinnillaan!
Onhan noita erilaisia Mersuja tullut aiemminkin ajeltua,
joten en edes odottanut kovin riehakasta käytöstä Aulangon mutkapätkillä, mutta
silti tuntuisi, ettei tässä yksilössä ole ihan kaikki kohdallaan. Katsastus on
sentään vain viikon takaa, joten alustan osat lienevät pääosin ehjät.
Vaihteisto ja moottori pelaavat onneksi vielä hyvin yhteen.
Perinteinen momentinmuunnin luottaa rullaamiseen kun kaasua ei paina, mutta
myös moottorijarrutusta pystyy hyödyntämään vaihdesokkelon alimmaisilla
asetuksilla. Kick-down iskee pienempää silmään sekunnin parin viiveellä, mutta
tämäkin lienee melko yleinen ominaisuus. Winter- ja Sport-asennon välillä en
huomannut pikaisella kokeilulla eroja.
Joka tapauksessa automaattivaihteisto antoi itsestään hyvän
kuvan. Vaikka pidän enemmän manuaalista, tällaisen laatikon kanssa pystyisi
hyvin elää. Moottorikin tuntuu terveeltä ja tehokkaalta. Vaikkei kaikki 193
hevosvoimaa olisikaan enää tallella, 1500-kiloinen coupé-Mersu kiihtyy
iloisesti. Paikoin menossa on jopa aitoa luksusauton tunnelmaa!
Koeajo jätti kokonaisuudessaan positiivisen vaikutelman,
puutteistaan huolimatta. CLK-Mersuista on käytännössä tällä hetkellä ylitarjontaa
ja vahvat ostajan markkinat, joten heti ensimmäistä vastaan tulevaa ei kannata
ostaa. Hintahaarukka on todella laaja, ja autojen kunto ratkaisee paljon.
Mallina CLK on kuitenkin sellainen, että jos sopivan ehjä yksilö osuu eteen,
siitä saisi itselleen oivan talviauton Mazda MX-5:n rinnalle!
© Caradise 2018 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti