Kelpaako ruotsalainen kaunotar?
Hyvä vaihtoehto CLK-Mersulle on Volvon oma Coupé-malli C70.
Molempien myynti alkoi vuonna 1997 ja jatkui vuoden 2002 tienoille asti.
Autojen koko ja luonne vastaavat hyvin toisiaan, molemmat ovat mukavia
herrasmiehen matka-autoja. Jopa niiden hinnat ovat pysyneet alusta asti lähellä
toisiaan. Maailman mittakaavassa CLK myi selvästi Volvoa enemmän, mutta näitä
kauniita Coupé-Volvoja on edelleen ihan kivasti tarjolla Suomessa.
Pääsin lauantaina testaamaan Ylöjärvellä kahtakin erilaista
C70-mallia. Molemmat olivat myynnissä yksityisillä omistajilla, eikä missään nimessä
virheettömiä. C70:ä sai aikanaan rohkeilla väreillä, ja nyt testatut autot
edustivat kahta esimerkkiä. Kuvia ei valitettavasti ole saatavilla, muuten kuin
arkistosta kaivettuna.
Ensin testasin tummaa violettia yksilöä, jossa oli se
tehokkain kone. 2,3-litrainen ahdettu riviviitonen tuottaa 240 hevosvoimaa
etupyörien kiusaksi. Ehkä tämän enempää tehoa kyseinen vetotapa ei kykene
siirtämään tiehen asti. Vaihteistona tässä on nelilovinen automaatti. Varustelu
on myös runsaampi: Ajotietokone, vakionopeudensäädin ja sähköpenkit muistilla
paljastaa, että tämä on ollut kallis auto uutena. Hintapyynti nyt 3 200 €.
Parin tunnin päästä koitin hieman arkisempaa, lohenpunaista
yksilöä. Tässäkin on turbokone, mutta aavistuksen isompi ja
matalaviritteisempi. Tehoa on lähes 50 yksikköä vähemmän kuin edellisessä,
mutta ero ei silti tuntunut niin suurelta. Ehkä manuaaliaski auttaa asiassa.
Vaikka sähköheebeleitä ei tästä löydy niin montaa, kattoluukku ja nahkapenkit
tuovat luksusauton tunnelmaa. Hintaakin on luonnollisesti vähemmän, 2 600
€.
Heti alkumetreillä huomaan, että automaattivaihteisella
T5-mallilla kaasupolkimen liikerata on pitkä. Poljinta saa siis polkea melko
syvään, ennen kuin alkaa tapahtua. Ehkä Volvon automaattivaihteisto hukkaa
voimaa liikaa, eikä sellaista kunnon potkua synny. Toki näillä tehoilla
1500-kiloinen C70 liikkuu kevyesti! Silti samana päivänä testaamani CLK 320:n
V6-moottori tuottaa paljon muhkeamman voiman tunteen kuin Volvo, vaikka
paperilla Mersussa on 20 hevosvoimaa vähemmän!
Manuaalivaihteinen 192-hevosvoimainen 2.4T ei siis juuri
häpeä vertailua edelliseen. Tässä kaasu tuntuu herkemmältä ja vähäisempi teho
on paremmin käytettävissä. Eihän näin kallista autoa sopinut myydä uutena puhdittomalla
moottorilla. Rivivitoselle ominainen kurnutus kuuluu myös asiaan!
CLK:n tavoin C70 ei ole parhaimmillaan mutkateillä. Kun CLK
menee eteenpäin kuin juna, C70 tuntuu kääntyvän terävämmin. Isohko auto
kuitenkin kallistelee ja tuntuma tiehen ei ole se kaikkein napakin. Kun on
MX-5:llä tottunut karting-automaisiin suunnanmuutoksiin, ei osaa oikein tottua
tällaisiin keinuviin maantieristeilijöihin. Alustan puolesta kaikki tuntuisi
toimivan, ja molemmat autot ovat mekaanisesti ehjän tuntuisia.
Molempien autojen kompastuskiveksi muodostuu lopulta ruoste.
CLK on tunnettu ruskeista täplistään, eikä ruotsinrautakaan ole immuuni
korroosiolle. Violetin yksilön pyöränkaaret mätänevät jo ainakin takana.
Lohenpunaisessa pintarupi on erikoisemmassa paikassa. Heti oven takana
kylkilistan alapuolella metalli on jo syöpynyt ruman näköiseksi, ja muutenkin
helmoissa on alkavaa hapertumaa. Näiden lisäksi tämän auton takaluukusta on
lakkakerros irronnut kuulemma painepesurin voimasta. Violetin yksilön
miinuspuolia olivat vielä talvirenkaiden puute, toimimaton kuskin puolen ikkuna
sekä tuning-valot kalliine xenon-polttimoineen. Molemmat Volvot jäivät siis
toistaiseksi ostajilleen.
Muuten kokemus C70-mallista oli positiivinen. Volvon penkit
kuuluvat maailman parhaisiin, eikä 20 vuoden istuminen ole saanut niitä vielä
kokonaan kulahtamaan. Muutenkin sisätiloissa on laadun tuntua: Nahkaa on yleensä
vähintään penkin sivuosissa, ja jalopuukin tuntuu aidommalta kuin Mersuissa! Varsinkin
vaalealla verhoilulla ohjaamossa vallitsee hieno skandinaavinen tunnelma. C70
on mielestäni yksi hienoimmista Volvoista. Laatikkomalleista tuttu keula on
saatu sovitettua tyylikkäästi linjakkaaseen koriin. Tämä on siis yksi
todennäköisimmistä vaihtoehdoista, kun etsin itselleni sopivaa kaksiovista
talviautoa. Täytyy vain jatkaa oikean yksilön etsintää…
 |
| © Caradise 2018 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti