Ford Mustang on komea peli myös puolikkaalla moottorilla. Tosin muskeliautoksi aatelointi edellyttää V8-konetta.
Kymmenisen vuotta sitten Floridassa Miamin kaduilla näkyi
runsaasti uusia Mustangeja, useimmat avomallisia. Aikani niitä ihmeteltyäni
huomasin melkein jokaisen ikkunassa pienen viivakoodin, joka kertoi, että ne
olivat kaikki vuokra-autoja. Tähän muistikuvaan tukeutuen en lähtenyt etukäteen
varailemaan mitään autoa San Franciscosta. Pitäähän nyt jokaisella
amerikkalaisella autovuokraamolla olla oma Mustanginsa!
Katsoimme vain nopeasti Googlesta muutaman vuokraamon
lähistöltä, sekä hinnat avo-Mustangille. Lähtöhinnat pyörisivät noin 170
dollarin kulmilla, mutta veroineen ja puolipakollisine lisukkeineen on
varauduttava noin 200 € kuluerään. Korkeimpaan luottaen kävelimme muutaman
korttelin päähän, ja samalta kadulta löytyikin useampi vuokraamo. Pari
ensimmäistä ei pystynyt tarjoamaan mitään sopivan sporttista menopeliä, ja
Hertzin pisteessäkin oli valtava jono, mutta City Rent-A-Car onnistui
luovuttamaan meille Ford Mustang Convertiblen heti päiväksi käyttöön!
Virkailija kehui Mustangin olevan vuosimallia 2019, mutta
viereiseltä parkkihallilta noudimme todennäköisesti pari vuotta vanhan yksilön.
Mustang sai nimittäin kasvojen kohotuksen vuonna 2018, ja tämä auto on sitä
vanhempaa polvea. Riittävän uusi ja komea meille kuitenkin! Vuokraamot eivät
yleensä kerro tarkemmin, minkälainen versio on kyseessä, tai millä moottorilla,
vaan odottavat asiakkaan häipyvän kaupungin kaduille sen kummemmin miettimättä.
Ensivaikutelma Mustangista paljastaa auton olevan komea
avoauto, mutta ehkä hieman karkea laadultaan. Sisällä kaikki varusteet sentään
toimivat, mitä nyt kova muovi saattaa häiritä joitain. Suurempi ongelma on
takasivuikkunat, jotka eivät mene kokonaan ylös, kun kangaskatto on ylhäällä.
Ikkunoiden väliin jää jopa sentin rako! Aurinkoisessa Kaliforniassa se tuskin häiritsee,
mutta jos aiot hankkia tällaista omaksi, kannattaa ehdottomasti tarkistaa, että
sivuikkunat menevät helposti kiinni saakka!
En myöskään kokeillut, olisiko ikkunoiden nostamisen
järjestyksellä asiaan vaikutusta, sillä me tietysti laskimme katon heti alas
päivän ajaksi. Katto avautuu sähköllä, mutta ennen tuulilasin karmissa olevan
napin painamista on kierrettävä jykevä kahva puoli kierrosta lukituksen
avaamiseksi.
Värikin sattui kohdalleen! Kuten kuvasta näkyy,
tyttöystäväni jo ennalta valitsema mekko sopii täydellisesti Mustangin
maalipinnan sävyyn. Hän oli jopa salaa rukoillut avoauton olevan punainen, jos
sellainen ylipäätään vuokrataan! Näin meidän pienimpiin pyyntöihin joskus
vastataan, jos vain uskoa riittää…
Tilaa ohjaamossa on reilusti, onhan kyseessä amerikkalainen
auto. Tuleva vaimo jopa valitteli kuskin olevan niin kauhean kaukana, kun on
tottunut koti-Suomessa intiimimpään kruisailuun MX-5:llä! Takapenkkiä en tullut
kokeilleeksi, mutta kai sinnekin aikuinen juuri ja juuri mahtuu. Tavaratilakin
on avoautolle riittävä.
Koko tuntuu myös kaupunkiajossa. Keula on massiivinen, ja
heti parkkihallin ramppia alas hivutellessa sai kurotella oikein tosissaan,
jotta näkisi jalankulkijat ja ohi pyyhältävät Aston Martinit! Sama ilmiö tuli
eteen usein San Franciscon jyrkillä kadunkulmilla. Pahimmillaan risteyksessä ei
nähnyt oikein muuta kuin taivasta. Konepellin terävät kyömyt sen sijaan
nostavat fiilistä…
San Franciscon kadut ovat yllättävän möykkyisiä, eikä
pelkästään ratikkakiskojen vuoksi. Mustangin jousitus joutuukin heti testiin.
Eikä se kieltämättä kaikkein mukavin auto ole. Tässäkin tietynlainen karkeus
välittyy. Uusimman Mustangin alusta alkaa silti pärjätä eurooppalaisille
kilpailijoille, ja myöhemmin mutkapätkällä sopiva jämäkkyys toi esiin parempia
puoliaan.
Pilvenpiirtäjiä ihmetellessä tuli samalla pohdittua, millä
moottorilla nyt liikutaan. V8-mallin tunnistaa helposti GT-kylteistä siellä
täällä autoa. Niitähän ei tästä autosta löydy, joten vaihtoehdoiksi jää
vapaasti hengittävä V6 tai 2,3-litrainen EcoBoost-turbonelonen. Äänistä
uskallan päätellä Mustangin olevan pienemmällä moottorilla, joka on
huomattavasti yleisempi vaihtoehto. Senkin teho nousee jopa yli kolmen sadan
hevosvoiman, joka riittää ripeään liikkumiseen. Muskeliautoa ei neljä
sylinteriä vielä Mustangista tee.
Amerikassa kun ollaan, vaihteisto on luonnollisesti
automaattinen. Faceliftin yhteydessä automaattivaihteisto päivitettiin peräti
kymmenvaihteiseksi, mutta tässä pykäliä on vain kuusi. Sekin on ihan
riittävästi. Vaihdot onnistuvat suhteellisen sulavasti. Jos haluaa hyödyntää
moottorijarrutusta vasemmasta lavasta ratin takaa, niin ei kannata pitää
vaihdekeppiä D-asennossa. Muutoin automaatti työntää hetken päästä isompaa
pykälää vaivihkaa sisään, ja isommassa alamäessä täytyy hypätä jo jarrulle.
S-asennossa vaihde onneksi pysyy halutussa, kun siirtyy käsikäytölle. Pysyykö
kuminpoltossakin? Sen jätin kokeilematta seurasta johtuen…
Vuokra-Musse on muuten ollut ahkerassa käytössä: Juuri ennen
romanttisimpia hetkiä punaisen Fordin mittariin tuli täyteen 66666 mailia!
Ajotietokone kertoi kulutukseksi amerikkalaisittain 15 mailia gallonalla, eli
ei EcoBoost Mustangista mitään ekoautoa tee. Toki ajon painopiste tällä
yksilöllä on kaupunkipainotteista.
Rauhallisen kruisailun jälkeen suuntasimme syvemmälle metsien
sisään. Kaliforniassa ei tarvitse matkata kauas löytääkseen hienoja mutkateitä.
Tiet ovat myös pääosin hyvässä kunnossa, joskin nopeusrajoitukset yleensä aika
matalia. Mutta mäenrinteiden kurveissa Mustang alkoi näyttämään kykyjään myös
ajettavuuden suhteen. Tässä klassikossa on aiemmin turvauduttu halpaan ja
kestävään jäykkään taka-akseliin, mutta viimeisimmän sukupolven erillisjousitus
on nostanut ajonautinnon lähelle muita sporttisia autoja. Toki iso koko ja
muhkeat penkit syövät ketteryyden tunnetta.
Ja vaikka nelipyttyinen ei olekaan veekasin veroinen, voimaa
riittää sen verran paljon, etten tainnut neulansilmien jälkeen uskaltaa painaa
kaasua ollenkaan pohjaan asti. Uskon, että ainakin toisen pyörän olisi näin saanut
sutimaan. Luistonesto ja lukkoperän puute onneksi rauhoitti menoa, samoin seura
viereisellä istuimella. Hänkin tosin kehui kyytiä hurjemmaksi kuin Tornadossa Särkänniemessä!
Illan viiletessä palasimme taas ison punaisen sillan yli
kaupungin puolelle. Myös lämmityslaite todettiin toimivaksi. Myöhemmin tajusin
istuimissa olevan lämmitystoiminnon lisäksi jopa ilmastoinnin! Harmi, etten
tajunnut kokeilla sitä päivän paahtaessa. Mustangissa on muutenkin kivoja
yksityiskohtia, joita ei odottaisi olevan näin edullisessa avoautossa. Esimerkiksi
pimeällä ovia avatessa maahan heijastuu tuttu hevoslogo! Sama logo muistuttaa
myös keskikonsolin näytössä, missä autossa istutaan. Pelkääjän puolella
kojelautaa koristaa vielä legendan 55-vuotisesta historiasta kertova laatta.
Kun katselee Mustangin tunnusomaisia kolmoistakavaloja
auringon laskiessa horisonttiin Tyyni Valtameri taustalla, ymmärtää, että tämä
auto oli täsmälleen oikea elämäni toistaiseksi parhaaseen päivään. Punainen
avo-Mustang huokuu Amerikkaa: se on suuri ja näyttävä auto, joka ei ujostele
eikä häpeile itseään. Silti se on sopivan edullinen tarjoamaan
keskiverto-Kekelle palan amerikkalaista unelmaa! Edes hetkeksi!
 |
| © Caradise 2019 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti