Seuraavan kuun työvuorolistat tulevat vain viikko ennen kuun
vaihdetta, joten jännityksellä odotimme sopivaa yön yli lentoa. Finnairin
robotti valikoi kohteeksi San Franciscon kahdeksi yöksi. Mutta en usko
sattumaan, joten luulen, että tässäkin oli Kaikkivaltiaalla näppinsä pelissä!
Enpä alkanut valittamaan, vaan toiveikkaana aloin täyttämään ESTA-hakemusta.
Tällaisiin matkoihin liittyy pieni riski, että lento
tuleekin täyteen viime hetkellä, ja kyytiläinen jää rannalle ruikuttamaan.
Onneksi näin ei käynyt, vaan päinvastoin. Turistiluokan ollessa täynnä, paikka
järjestyi bisnesluokasta! Se tarkoitti myös sitä, että pystyin oikaisemaan
itseni täysin vaaka-asentoon näppärässä sähkösäätöisessä istuimessa! Olihan
lentoa edessä 11 tuntia ja aikaeroa 10 tuntia…
Finnairin kone saapuu San Franciscon kansainväliselle lentoasemalle illansuussa, ja pikkubussi vie miehistön laadukkaaseen hotelliin
keskelle kaupunkia. Bussimatkalla saan ensikosketuksen Kaliforniaan, jonne olen
unelmoinut pääseväni jo vuosia. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja
komeat kukkulat kehystävät metropolialuetta. Puolen tunnin päästä olemme
pilvenpiirtäjien ympäröimiä. Oma hotellimmekin on 36 kerrosta korkea, ja
näkymät ikkunasta hulppeat.
Väsymystä ei voi tässä vaiheessa välttää, mutta silti on
intoa tehdä pieni kävelyretki läheisille kaduille, ja etsiä itselleen
iltapalaa. Lyhyt kävelyretki vei Union Squarelle. Tunnelma kaduilla on eloisa
ja värikäs, live-musiikki soi monella paikalla. Täällä on myös niitä kuuluisia
ratikoita, joita kiskotaan ylös ja alas jyrkkiä mäkiä! Jäimme tällä erää
kyydistä, sillä turisteja riittää jatkuvaksi jonoksi asti.
Autolla kylä haltuun
Matka sisältää yhden kokonaisen päivän perillä, joten siitä on otettava kaikki ilo irti. Totesimme, että auton vuokraamalla nähtävyydet tulisi kierrettyä tehokkaimmin. Ja mikä olisikaan parempi tapa nähdä ne, kuin avoautosta käsin! Sattumalta löysimme lopulta vapaan avo-Mustangin samalle päivälle ilman ennakkovarausta. Vai liekö jälleen kerran johdatusta? Miten muuten auton värikin on näin sopiva?
Kun katselimme aikamme niskat vinossa pilvenpiirtäjien
huippuja, suuntasimme yhteen San Franciscon erikoisuuksista: Lombard Streetille.
Tämä pitkä katu on tunnettu kiemurtelevasta korttelinpätkästä, joka olisi pakko
kurvailla läpi, kun täällä kerran ollaan. Se lienee yksi kaupungin jyrkimmistä
kaduista. Ajosuunta on tietysti ylhäältä alaspäin, ja turvallisinta on vain
rullailla alas vapaalla jarrutellen. Turisteja riittää koko mäen mitalla, ja
taisi komea punainen avoauto päätyä muutamien kuva-albumiinkin! Kieltämättä
pistää hihittelemään…
Jatkoimme siitä suoraan Lombard Streetin loppuun saakka Coit
Towerille. Tämä korkealle kukkulalle rakennettu monumentti on yhtä suosittu
nähtävyys. Maisemat voisivat tosin olla hulppeammatkin, sillä puut estävät
paikoin näkyvyyden. Maksamalla sisäänpääsyn tornin huipulle pääsee tästäkin
ongelmasta eroon. Mäeltä saa myös ensimmäisen näköyhteyden Golden
Gate-sillalle, joka on seuraava kohde.
San Franciscon tunnetuin nähtävyys tuleekin kuvattua monesta
eri paikasta, sen verran komea se on. Valmistuttuaan vuonna 1937, se oli
pitkään maailman pisin riippusilta, jänneväliltään 1,2 kilometriä. Ennen sillan
ylitystä bongasimme rannalta myös Alcatrazin vankilasaaren, sekä piipahdimme
katsastamassa romanttisen Palace of Fine Artsin.
Golden Gate Bridgen ylitys kuuluu sekin vuokra-autoilijan
pakollisiin elämyksiin San Franciscossa. Ja se onkin kieltämättä jännittävä
hetki! Varsinkin kun on pelannut lapsena Midtown Madness 2 -peliä, jossa samoja
katuja tuli kaahailtua virtuaalisesti. Tämäkin on siis yksi unelmien täyttymys,
mitä ei edes osannut odottaa tapahtuvan.
Kolme kaistaa suuntaansa ovat ruuhkaisia, joista valitsin
suosiolla reunimmaisen. Nopeusrajoitus sillalla on 45 mailia tunnissa (n. 70
km/h), mutta köröttelin tietysti rauhallisemmin maisemista nautiskellen. On
kieltämättä ainutlaatuinen tunne lipua yli 200 metriä korkeiden oranssien
metallipilareiden alta! Jalkakäytävä vieressä on täynnä turisteja, mutta me
valitsimme ehdottomasti parhaan kulkuneuvon sillan ylitykseen!
Sillan jälkeen alkaa mutkainen moottoritie, jota etenemme
muutaman kilometrin, kunnes käännämme oikealle rantaan, Sausaliton viehättävään
pikkukaupunkiin. Herkullisen lounaan jälkeen suuntasimme rantakadulle, josta
aukeaa upeat näkymät lahden toiselle puolelle. Kaupungin siluetti avautuu
täältä hienosti. Yritimme löytää tiemme läheisen kukkulan näköalapaikalle,
mutta reitin ollessa suljettu päädyimme sillan juureen rauhalliselle
laiturille. Mikä olisikaan parempi paikka kaivaa kihlasormus taskusta, ja
pyytää maailman ihaninta naista vaimokseen!!
Tunnekuohun tasattua piti keksiä vielä iltapäivälle
ajettavaa, joten otin maistiaiseksi palan seuraavaa unelmaa, Kalifornian
rannikkoa myötäilevää tietä numero 1! Ohitimme myös punapuumetsän Muir Woodsin,
jonne sisäänpääsy olisi vaatinut ennakkovarauksen. Koko matka metsään kulkee
erittäin mutkaista tietä, joka myös sopi kuvioon paremmin kuin hyvin, oltiinhan
urheilullisella avoautolla liikenteessä.
Seuraava etappi oli Muir Beach, joka on kaunis ja
rauhallinen hiekkaranta Tyynen Valtameren rannalla. Sitä reunustavat hulppeat
omakotitalot mäen rinteellä. Ikävänä yllätyksenä muuten täydellisellä reissulla
oli harmillisen viileä sää. Avomereltä puhaltava jatkuva viima piti lämpötilan
juuri ja juuri kahdessakymmenessä, joka illaksi laski vielä selvästi alle sen.
Enpä olisi uskonut, että Suomeen palatessa olisi aavistuksen lämpimämpää!
Muir Beachiltä huristelimme jälleen mutkaisia 1-tietä ja
101-moottoritietä Golden Gate -sillalle. Ruuhkien hellittäessä moottoritiellä
eräästä tunnelista avautui jälleen uskomaton näkymä tälle maailman
tunnetuimmalle sillalle. Tietulli seuraa San Franciscoon tultaessa heti sillan
jälkeen, mutta vuokra-autolla voi ajaa hitaasti aseman läpi.
Auringonlaskun metsästys johdatti meidät San Fransciscon
puolelle ja Baker Beachille. Illan pimetessä palasimme vielä uudestaan
downtowniin katselemaan kaupungin valoja. Mustangin katto pidettiin visusti
alhaalla ja lämppäri täysillä, pitihän reilusta 200 dollarista ottaa kaikki ilo
irti. Pian oli kuitenkin auto palautettava, ja todettava, että tämä taisi olla
se elämäni paras päivä tähän asti!
Paluulentoa odotellessa seuraavana päivänä piti tietysti
levätä ennen pitkää lentoa. Lyhyt shoppailukierros vielä San Franciscon
ytimessä, ja sen jälkeen bussilla takaisin lentokentälle. Ikimuistoiset 50
tuntia Kaliforniassa huipentui jälleen bisnesluokan kyyditykseen tutulla ja
turvallisella Finnairin Airbusilla…
Kaikkien aikojen kesäloma
No mitä jäi mieleen San Franciscosta? Kalifornia on ollut itselleni unelmien lomakohde jo pitkään, eikä se totisesti pettänyt odotuksia! Itse San Franciscon keskusta pride-lippuineen ja kodittomineen ei välttämättä ole minulle se kaikkein houkuttelevin paikka. Mutta palaisin ehdottomasti takaisin koska vaan, jos mahdollisuuksia vielä tulee. Kaupungin ympäristö sen sijaan vaikuttaa nopealla vilkaisulla sellaiselta, että saattaisin viihtyä siellä vaikka lopun ikääni!
Autojakin tuli bongailtua sivusilmällä. Lyhyt vierailu
paljasti ainakin sen, että San Franciscon keskusta on vahvasti hybridien
valtaama. Erikoisempia autoja näkyy siis verrattain vähän. Kaupungin
ulkopuolella autokanta monipuolistuu, ja joukossa alkaa näkyä jo klassikkoautojakin.
Loppuun on pakko antaa kiitos Herralle unohtumattomasta
matkasta, sekä tietenkin omalle kullalle menneestä kesästä ja tulevista
vuosista!!
 |
| © Caradise 2019 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti