Ariel Atom

Englantia voi pitää monella tasolla autourheilun kotimaana. Esimerkiksi suurin osa F1-talleista toimii Briteistä käsin. Maassa on myös useita kilparatoja, joita käytetään tiheään niin kilpailukäytössä kuin siviiliautoillakin. Tästä taas on syntynyt erityinen ”ratapäivä”-kulttuuri, jossa tuhansien brittien lempiharrastuksena on ajelu maan eri moottoriradoilla enemmän tai vähemmän tosissaan. Ja kun kysyntää on tarpeeksi, Britanniaan on perustettu historian saatossa lukuisia eri autonvalmistajia, joista moni keskittyy pelkästään urheilullisiin autoihin. Suurin osa näistä on melko pieniä, ja monet ovat päätyneet konkurssiin, mutta ajoittain nousee aina joitain mielenkiintoisia onnistujia.

2000-luvulle tultaessa luulisi automaailmassa olevan keksitty jo kaikki mahdollinen, siis ainakin näin mekaanisessa ja rakenteellisessa mielessä. Viime vuosien kehitys autoissa on painottunut perusideoiden hienosäätöön ja tietotekniikan istuttamiseen. Mutta sentään jotain oli näköjään vielä viime vuosituhannen lopulla keksimättä.

Ariel Atom sai alkunsa oppilastyönä Coventryn yliopistossa 1990-luvun lopulla. Niki Smart suunnitteli auton, joka olisi äärimmilleen riisuttu. Keveyshän tuo valtavia etuja rata-autoilussa: Kiihtyvyys paranee, jarrutusmatkat lyhenevät, käsiteltävyys paranee, kulutus pienenee ja niin edelleen. Toki toinen toistaan kevyempiä urheiluautoja on suunniteltu Englannissa jo vuosikymmeniä. Kukaan ei vain ollut aiemmin rohjennut jättää putkirunkoa näkyviin, jolloin autolle saadaan samalla radikaali ulkomuoto.

Simon Saunders, yksi opettajista, näki potentiaalin projektissa, ja lähti tukemaan rahallisesti. Myyntiin ensimmäiset Ariel Atomit saatiin vuodeksi 2000. Nimi Atom sopii autolle, joka näyttää luurangolta, kuin nenä päähän. Ariel on puolestaan valmistanut aiemmin nopeita moottoripyöriä.

Atom rakentuu siis luodinmuotoisen putkirunkokehikon ympärille. Pyörät on sijoitettu kulmiin kolmiotukivarsin, ja kaikki komponentit ovat uteliaiden nähtävillä. Moottoriksi riitti aluksi Roverin nelisylinterinen, joka majailee takapyörien välissä. Kuljettaja istuu käytännössä auton pohjaan integroiduilla muovimuoteilla. Vain keulaan ja moottorin ilmanottoaukon suojaksi on asennettu muovipaneelit. Vielä kun ruuvataan pyöreät lamput tarvittaviin paikkoihin, niin auto on valmis. Ja tällaisen auton saa Briteissä rekisteröityä tieliikennekäyttöön!

Jo ensimmäiset versiot olivat luonnollisesti nopeita. Aluksi oli tarjolla eri tehoversioita reilun sadan hevosvoiman luokissa, ja näilläkin kiihtyvyys nollasta sataseen sujui noin viidessä sekunnissa. Mikä parasta, Atomin alusta on kehitetty Lotuksen insinöörien toimesta. Ajotuntumaa on siten kehuttu vähintäänkin erinomaiseksi.

Nerokas perusidea on itse asiassa pysynyt suurin piirtein muuttumattomana aina näihin päiviin asti. Toki pariin vuosikymmeneen mahtuu paljon kehitystyötä ja erilaisia versioita. Vetoisan ohjaamon suojaksi on tullut tarjolle esimerkiksi irrotettava tuulilasi sekä läpinäkyvät pleksit putkirungon tuulensuojaksi. Kuskin kaikki liikkeet ovat silti edelleen kaikkien nähtävillä. Kypärää suositellaan, ehkä jopa Goretex-haalareita!

Atom alkoi saada enemmän näkyvyyttä toisen vaiheen myötä. Vuonna 2003 Roverin K-sarjalainen vaihdettiin Honda Civic Type-R:n moottoriin. Seuraavana vuonna jo valmiiksi tehokkaan moottorin avuksi ruuvattiin kompressoriahdin. 300-hevosvoimainen Ariel Atom 2 kiihtyi sataseen jo reilussa kolmessa sekunnissa, ja löi kierrosajoissa Top Gearin testiradalla monta kalliimpaa superautoa. Joku saattaa muistaa Jeremy Clarksonin vatkaavat kasvot ja mies ylistää autoa ajamisen nirvanaksi!

Painonsäästön ja hauskuuden nimissä Atomista on jätetty pois ohjaustehostin, ABS-jarrut, luistonesto, eli kaikki sellainen, joka voisi häiritä puhdasta ajonautintoa. Vaihteisto on tietysti manuaalikäyttöinen, jolloin hallinnan tunne pysyy koko ajan korkealla. Mukavuusvarusteita, kuten ovia, ei ole nähty tarpeellisiksi. Atom on käytännössä nelipyöräinen moottoripyörän korvike.

Vuosien mittaan Atom on poikinut lukuisia erikoisversioita. Villein niistä on ehdottomasti Atom 500 V8-moottorilla. Tätä mallia tehtiin vain 25 kappaletta, ja siinä on varta vasten tähän autoon suunniteltu kolmelitrainen V8, joka kehittää huikeat 500 hevosvoimaa korkeilla kierroksilla ja painaa alle sata kiloa! Näin Atom alkoi rikkoa jo maailmanennätyksiä; tehopainosuhde oli katuautoksi lyömätön ja nollasta sataan se kiihtyy osaavan kuskin käsissä 2,3 sekunnissa. Tähän auttaa sekventiaalinen kuusinopeuksinen vaihteisto sekä muut erikoisosat. Tuntomerkkinä toimii ainakin formulamaiset etu- ja takasiivet, sekä pienet sivuponttoonit kauhomassa lisää ilmaa moottoriin.

Evoluutio on päässyt tätä kirjoitettaessa versioon 3.5. Ulkoisesti Atomia ei erota edeltäjästään kuin erilaisista ajovaloista. Nyt pyöreitä valoja on keulassa kolme vierekkäin molemmin puolin. Huippumalli 3.5R:ssä on tehoa 350 hevosvoimaa, joka sekin riittänee useimmille! Noin 20 työntekijän tiimi rakentaa käsityönä satakunta Atomia vuodessa. Atomia kootaan myös lisenssillä Amerikassa.

Myynnissä tällaisia ratapäivän unelmia on vain harvoin. Yksi niistä silti sattuu olemaan Suomessa, mutta Tax Freenä. Verovapaa hinta olisi alle 50 000 euroa. Onko se paljon vai vähän, riippuu näkökulmasta. Uusia kyykkypyöriä saa halvemmalla, mutta esimerkiksi paljon yleisempiä Ferrareita ei normaalisti saa tähän hintaan ja ne ovat vieläpä aavistuksen hitaampia. Ja Ariel Atom herättää varmasti enemmän huomiota liikenteessä kuin Maranellon punaiset oriit. Kunhan sen vain onnistuisi saamaan Suomessa rekisteröityä…

© Caradise 2017