Ennen kaikkea halusin tietää, miten 140-hevosvoimainen
1,9-litrainen nelonen selviytyy urakastaan. Vertailun vuoksi Herttoniemen
Z3:ssa oli vain 115-hevosvoimainen 1.8i. Se olisi kyllä hieman halvempi ja
virheettömässä kunnossa, mutta varusteiltaan liiankin riisuttu. Esimerkiksi
sähköikkunoita tulisi ikävä.
Mutta ei ollut huono Tuusulankaan yksilö. Peltipinnoiltaan se on suhteellisen siisti ja ruosteeton, mitä nyt hiuksenhienoja naarmuja näkyy sinivihreässä metallivärissä. Pari selvempää kauneusvirhettä toki on: Kuskin puoleinen BMW-logo kyljessä on kärsinyt, ja ovenkahva sisäpuolella on irrallaan. Rättikatto on ehjä, vaikkakin kulunut.
Sisätilat ovat tyylikkäät ja pääosin vielä hyvässä kunnossa. Sporttipenkkien verhoilu on kaksiväristä nahkaa. Penkkien lisäksi vihreää sävyä on myös ovipahveissa. Ohjauspyörän keskiö on vähän hassun iso, mutta muuten ohjaamossa vallitsee siro, mutta saksalainen tunnelma. Varustelu on riittävä sähkölaseineen ja ilmastointilaitteineen. Istuimissa on myös sähkösäätö.
Heti alkuun huomio kiinnittyy meluun, mihin pitäisi taas tottua useiden vuosien umpiautoilun jälkeen. Yksinkertainen kangaskatto ei eristä ääntä juuri ollenkaan. Z3 tuntuu ajossa kapeammalta, mitä näyttävä ulkonäkö antaisi ymmärtää. Muotoilu on erottuvaa ja auto on kieltämättä edelleen kaunis.
Ajotuntuma on kaikin puolin jämäkkä. Vaihteensiirto ja polkimet muistuttavat aikaa kestävästä laatuautosta. Mitään ylimääräisiä kilinöitä tai kolinoita ei missään vaiheessa kuulu. Bemarissa on jopa tiettyä ison auton tuntua! Moottoritiellä ei tule ahdistunut olo ainakaan vielä satasen vauhdissa. Myös mutka-ajo sujuu. Tosin tuntuma 16-tuumaisilla nastarenkailla on melko pehmeä ja koko auto kallistelee reilusti. 17-tuumaiset kesäkumit varmasti parantaa tilannetta.
Tällä moottorilla Z3:n tehopainosuhde jää sopivasti alle toivotun 10 kg/hv, jota pidän jopa jonkinlaisena ostokriteerinä. 140 hevosvoimaa tuntuu ihan riittävän pirteältä, mutta mikään tykki ei ole kyseessä. Jopa urheiluauton määritelmä saattaa jäädä täyttämättä. Pakoäänet eivät myöskään saa ihoa kananlihalle, mutta murinat kuulostavat ihan kohtalaisilta. Rivikuutoset maksavat pari tonnia enemmän, joten tälläkin moottorilla uskoisin pärjääväni. Eri asia sitten on 1,8-litraisen 115 hevosvoimaa, siinä ajoittaista puhdittomuutta saattaa esiintyä.
Kokonaisuudessaan BMW Z3 tuntuu omalta, eli sellaiselta jolla voisi kuvitella ajavansa kesän jos toisenkin. Se tarjoaa paljon tyköistuvamman fiiliksen kuin esimerkiksi Mersun SLK. MX-5:n riemukkuuteen on silti matkaa. Siihen verrattuna Z3 tuntuu astetta isommalta, missä on toisaalta puolensa. Moni väittää Z3:n olevan vähän hengetön, eikä niin terävä kuin pienen urheiluauton kuuluisi olla, mutta vielä en päässyt ajamaan niin paljon, että voisin antaa asiaa vahvistavaa tuomiota.
Tämän yksilön lähtöhinta on 7 490 €, mutta käteisellä siitäkin saadaan jotain höylättyä pois. Halvempia vastaavia löytyisi Pohjanmaalta ja Keskisuomesta, sekä Herttoniemen virheetön karvalakkimalli nahkapenkeillä. Mutta tämäkin on kyllä täysin ostamisen arvoinen.
Mutta ei ollut huono Tuusulankaan yksilö. Peltipinnoiltaan se on suhteellisen siisti ja ruosteeton, mitä nyt hiuksenhienoja naarmuja näkyy sinivihreässä metallivärissä. Pari selvempää kauneusvirhettä toki on: Kuskin puoleinen BMW-logo kyljessä on kärsinyt, ja ovenkahva sisäpuolella on irrallaan. Rättikatto on ehjä, vaikkakin kulunut.
Sisätilat ovat tyylikkäät ja pääosin vielä hyvässä kunnossa. Sporttipenkkien verhoilu on kaksiväristä nahkaa. Penkkien lisäksi vihreää sävyä on myös ovipahveissa. Ohjauspyörän keskiö on vähän hassun iso, mutta muuten ohjaamossa vallitsee siro, mutta saksalainen tunnelma. Varustelu on riittävä sähkölaseineen ja ilmastointilaitteineen. Istuimissa on myös sähkösäätö.
Heti alkuun huomio kiinnittyy meluun, mihin pitäisi taas tottua useiden vuosien umpiautoilun jälkeen. Yksinkertainen kangaskatto ei eristä ääntä juuri ollenkaan. Z3 tuntuu ajossa kapeammalta, mitä näyttävä ulkonäkö antaisi ymmärtää. Muotoilu on erottuvaa ja auto on kieltämättä edelleen kaunis.
Ajotuntuma on kaikin puolin jämäkkä. Vaihteensiirto ja polkimet muistuttavat aikaa kestävästä laatuautosta. Mitään ylimääräisiä kilinöitä tai kolinoita ei missään vaiheessa kuulu. Bemarissa on jopa tiettyä ison auton tuntua! Moottoritiellä ei tule ahdistunut olo ainakaan vielä satasen vauhdissa. Myös mutka-ajo sujuu. Tosin tuntuma 16-tuumaisilla nastarenkailla on melko pehmeä ja koko auto kallistelee reilusti. 17-tuumaiset kesäkumit varmasti parantaa tilannetta.
Tällä moottorilla Z3:n tehopainosuhde jää sopivasti alle toivotun 10 kg/hv, jota pidän jopa jonkinlaisena ostokriteerinä. 140 hevosvoimaa tuntuu ihan riittävän pirteältä, mutta mikään tykki ei ole kyseessä. Jopa urheiluauton määritelmä saattaa jäädä täyttämättä. Pakoäänet eivät myöskään saa ihoa kananlihalle, mutta murinat kuulostavat ihan kohtalaisilta. Rivikuutoset maksavat pari tonnia enemmän, joten tälläkin moottorilla uskoisin pärjääväni. Eri asia sitten on 1,8-litraisen 115 hevosvoimaa, siinä ajoittaista puhdittomuutta saattaa esiintyä.
Kokonaisuudessaan BMW Z3 tuntuu omalta, eli sellaiselta jolla voisi kuvitella ajavansa kesän jos toisenkin. Se tarjoaa paljon tyköistuvamman fiiliksen kuin esimerkiksi Mersun SLK. MX-5:n riemukkuuteen on silti matkaa. Siihen verrattuna Z3 tuntuu astetta isommalta, missä on toisaalta puolensa. Moni väittää Z3:n olevan vähän hengetön, eikä niin terävä kuin pienen urheiluauton kuuluisi olla, mutta vielä en päässyt ajamaan niin paljon, että voisin antaa asiaa vahvistavaa tuomiota.
Tämän yksilön lähtöhinta on 7 490 €, mutta käteisellä siitäkin saadaan jotain höylättyä pois. Halvempia vastaavia löytyisi Pohjanmaalta ja Keskisuomesta, sekä Herttoniemen virheetön karvalakkimalli nahkapenkeillä. Mutta tämäkin on kyllä täysin ostamisen arvoinen.
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti