Porsche 928 4.7 S Coupé A testattu marraskuussa 2023.
Etumoottorinen 928 on laadukas ja aliarvostettu Porschen huippumalli.
Joskus autonvalmistajat onnistuvat suunnittelemaan niin
hyvän auton, että sille on hyvin haastavaa, ellei mahdotonta luoda sopivaa manttelinperijää.
Porsche oli 1970-luvulla tällaisessa tilanteessa 911-mallillaan.
Kupla-Volkkarin konseptiin perustuva urheiluauto osoittautui suosituksi ja
lyömättömäksi ratakisoissa, mutta silti auttamattoman vanhanaikaiseksi.
Seuraajan pitäisi olla jotain aivan muuta kuin takamoottorinen ja
bokserikuutoseen luottava auto.
Vuonna 1977 esitelty Porsche 928 oli täysin erilainen kuin
911. Moottoriksi kehitettiin tavanomaisempi 4,5-litrainen V8, joka sijoitettiin
virtaviivaisen auton keulaan. Painojakauman tasoittamiseksi vaihteisto on
taka-akselin yhteydessä. 928 oli tilavampi, ylellisempi ja mukavampi kuin 911,
ja suorituskyky oli silti vastaavalla tasolla. Toisaalta autoluokkakin vaihtui
puhtaasta urheiluautosta Gran Turismo-sarjaan.
Kyvykäs auto valittiin jopa vuoden autoksi Euroopassa vuonna
1978, mikä on ainoa kerta, kun tämä maineikas palkinto on myönnetty
urheiluautolle. Matalan auton muodot ovat korostetun sulavat ja pyöreät, mitä vahvistaa
aikanaan edistykselliset, korinväriset polyuretaaniset puskurit. Sulavia
muotoja rikkoo ainoastaan suuret pyöreät ajovalot, jotka nousevat pallomaisiksi
tuntosarviksi keulalle valaisemaan tietä. Lepotilassaan ne tuijottavat
taivasta, kuin Lamborghini Miurassa aikoinaan.
1980-luvulle tultaessa etupuskurin alaosaan ja takaikkunan
perään asennettiin spoilerit. Tarjolle tuli myös suurempi 4,7-litrainen
moottori, josta puristettiin Euro-versioissa 300 hevosvoimaa 240:n sijaan.
Alkuvuosina 5-vaihteinen manuaali oli suositumpi kuin 3-pykäläinen automaatti,
mutta vuosien kuluessa suurin osa 928:n ostajista päätyi
automaattivaihteistoon. Sekin kertoo omaa kieltään 928:n luksusautomaisemmasta
luonteesta.
Hämeenlinnan Rinta-Joupille saatiin vaihdossa vuoden 1984
Porsche 928, mikä on harvinaista herkkua tavalliseen autokauppaan! Pitihän tätä
ihmetystä käydä nopeasti testaamassa itsekin! Kyseessä on siistikuntoinen
Saksan tuliainen, jolla on jo kilometrejä reilut 200 000. Täksi vuodeksi
Porscheen saatiin nelivaihteinen automaatti, millainen koeajoautossakin on.
Pienemmän veekasin valmistus lopetettiin pari vuotta aiemmin ja vuodeksi ’84
ilmoitettu teho kasvoi vielä kymmenellä hevosvoimalla.
Lähes nelikymppisen auton käynnistyksen odottaisi jo
vaativan erityishuomiota, mutta 928 on helppo auto kenelle tahansa
annettavaksi. Moottorissa on siis jo elektroninen polttoaineen ruiskutus, mikä
tarkoittaa ettei ryypyn säädöstä tarvitse murehtia. Mittaristossa on jopa
analoginen hetkellisen kulutuksen mittari, mikä heiluu ajon aikana
huolettomasti 5-25 l/100 km välillä! Jopa virtalukko on Porschelle
epätyypilliseen tapaan ratin oikealla puolella.
Jotain eksoottista autossa sentään on. Valkoinen nahkaistuin
on ikäisekseen mukava ja sopivan tyköistuva, mutta pääntila loppuu hälyttävästi
varsinkin tällaisessa kattoluukullisessa mallissa. Onneksi kahdeksaan eri
suuntaan säätyvä sähköpenkki saadaan riittävän alas, niin että juuri
parturoidut hiukset vain hipaisevat kattoa. Istuma-asento on urheiluautomaisen
matala, ja tunnelmaa kohottaa kaksi suurta, esiinputkahtavaa palloa konepellin
molemmille kulmille.
Porsche on onnistunut välttämään hirvittävimmät kulmikkaat
kasarimuoviviritykset ohjaamossa. Toki kojelaudassa on paljon isoja kumisia
nappeja ja muovisia kytkimiä, mutta yleisilme on siisti ja rauhallinen.
Räikeimmät ja kontrastiset kangasverhoilut eivät onneksi ole tämän yksilön ongelmana. Jokainen nappula ja varuste tuntuu myös toimivan niin kuin
kuuluukin, mikä on kunnioitettava saavutus tämän ikäiselle autolle.
Automaattivaihteisen klassikko-Porschen ajaminen on
mutkatonta. 300 hevosvoimaakaan eivät tunnu liian pelottavilta, sillä omamassaa
autolla on yli 1600 kiloa. Vanhoissa tehokkaissa autoissa myös kaasupolkimen
liikerata tuntuu olevan huomattavan pitkä, mikä ehkäisee painamasta pedaalia
vahingossa liian syvälle. Jarrut tuntuvat myös odottamattoman herkiltä, aivan
kuin nykyautoa ajaisi!
Koeajoaika on työpäivän aikana rajallinen, joten suuntasin
lyhintä reittiä moottoritielle. Kääntyvässä rampissa saisi jo hieman otetta
ajotuntumasta ja kiihtyvyydestä. V8:n murina soi taustalla kauniisti ja
liikennevirtaan liittyminen on helppo suupala vanhalle Porschelle. Edessä
roikkuvasta rekasta on päästävä välittömästi ohi ja annan itselleni luvan
survoa kaasupoljinta syvemmälle. Vaihteisto on jo ehtinyt etsiä suurimman
vaihteen sisään, eikä oikean jalan totuttu painaminen saakaan aikaan vielä mitään
ihmeellistä tehokkaisiin nykyautoihin tottuneelle. Kurottelen siis lattiaa
entistä tarmokkaammin ja pohjaan painaminen saa vihdoin kick-downin heräämään.
Kolmonen jysähtää paikalleen pienen iskun kera ja vihdoin alkaa tapahtua.
Veekasin murina voimistuu ja vauhti alkaa kiihtyä mukavasti. Kyllä täällä vielä
tehot on tallella! Vaikka nykyajan sähköistetyt vempeleet saavuttavat saman
nopeuden herkemmin, tässä kaikessa on roppakaupalla enemmän fiilistä!
Kun vauhti tasaantuu 130:n tienoille, yllätyn jälleen auton
kyvyistä: Vanha Porsche on hämmästyttävän hiljainen. Kiihdytyksissä komeasti
muriseva putkisto rauhoittuu tasaisella nopeudella, eikä korviin kantaudu
häiritseviä taajuuksia. Muutenkin meno on tasaista ja vakaata! Ei uskoisi
ajavansa neljäkymmentä vuotta vanhaa autoa!
Koeajoa on pakko venyttää sen verran, että pääsen
kokeilemaan ominaisuuksia myös mutkapätkällä. 928 on siis luonteeltaan enemmän
GT-auto, joten sellaista keveyttä ja herkkyyttä ei pääse kokemaan, mitä
pienemmät sportit tarjoaa. Silti 928 selviytyy mutkista erinomaisesti. Leveä
auto ei juurikaan kallistele ja luotto lisääntyy mutka mutkalta. Vaihteiston
voi pakottaa maksimissaan kolmoselle, mikä toimii pikkutiellä hyvin: Isoa kasia
pääsee kierrättämään vapaammin ja kun alkaa tottua pitkäliikkeiseen kaasupolkimeen,
Porsche alkaa oikeasti tuntua nopealta. Sitähän se olikin 40 vuotta sitten, ja
on edelleen. Totuuden nimissä 5-pykäläinen manuaali toisi ajokokemukseen vielä
ison annoksen lisää fiilistä, mutta nytkin tunnelma on korkealla!
Paluumatkalla hämmästelen, miten hyvän auton Porsche on
tehnyt vuosikymmeniä sitten ja miten se voi olla edelleen näin toimivassa
kunnossa! Koristakaan ei löydy sanomista. Ainoastaan vuosien varrella kuivuneet
tiivisteet paljastavat kyseessä olevan huolenpitoa vaativan harrasteauton.
Varsinkin kattoluukun saumoista tippuu muutama pisara auton sisälle konepesun
jäljiltä. Mutta tämä kaikki kuuluu ehdottomasti asiaan: Nykyautot saattavat
olla lähes kaikilta ominaisuuksiltaan parempia, mutta tällainen klassikkoauto
saa aikaan paljon laajemman tunneskaalan ajon aikana! Pienet kauneusvirheet
eivät tätä tunnetta heti sammuta.
Vaikka Porsche 928 ei koskaan onnistunut syrjäyttämään
legendaarista 911-mallia stuttgartilaismalliston huipulta, on 18 vuoden
valmistusaika automallille kunnioitettava. Varsinaista faceliftiäkin saatiin
odottaa melkein kymmenen vuotta: S4-malli toi mukanaan suuremman moottorin ja
suuremmat puskurit. Tämä toi 928:n ulkonäköön jo kaivattua ryhtiä ja muhkeutta.
Alkupään malleja monet saattavat pitää jopa rumina! Uutena 928:a pidettiin
isona urheiluautona, mutta nykyautojen rinnalla mittasuhteissa on havaittavissa
jopa jonkinlaista siroutta.
928:n ulkoinen olemus taisi lopulta olla syy siihen, miksi
911 jatkoi maineikasta tarinaansa. Viimeisimmät, vuonna 1995
valmistuneet yksilöt olivat silti kieltämättä jo aika päteviä laitteita ja
kehittyneet paljon 1970-luvun versiosta. Moottori kasvoi lopulta
5,4-litraiseksi ja 350-hevosvoimaiseksi. Nämä GTS-versiot ovat myös kalleimpia
keräilykohteita. Kaikkiaan 928-mallia valmistui reilut 61 000 yksilöä.
Koeajettua S-mallia saa kuitenkin edelleen kohtuullista
korvausta vastaan. Näinkin toimivan ja siistin, vaikkakaan ei täydellisen
yksilön saa alle 20 000 eurolla. Se on mielestäni varsin edullinen hinta
pätevästä ja ripeästä harrasteautosta, joka on laadukkaasti tehty ja
suunniteltu nielemään isojakin kilometrimääriä!
 |
| © Caradise 2023 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti