Ralli on minun rattoni

Neste Rally Finland eli wanhan kansan suussa Jyväskylän Suurajot kuuluu minulle lähes jokavuotisiin perinteisiin. Tapa on tullut minulle suoraan verenperintönä, sillä isäni on käynyt joka kesä ralleissa 40 vuoden ajan missaten ainoastaan yhden kisan. Tänäkin vuonna teimme isä-poika-retken Keski-Suomen metsiin.

Hienointa ralleissa on mielestäni äänimaisema. Ralliradio kaikuu joka puolella sadoista matkaradioista, linnut laulaa ja sirkat sirisee. Jostain kaukaa kuuluu etäistä pörinää joka voimistuu pikku hiljaa. Pian kuuluu järjestyksenvalvojan vihellys ja kansa kohahtaa, varsinkin jos vuorossa on suomalaiskuljettaja kärkikamppailussa. Kohta 300-heppainen ralliohjus suhahtaa ohi ja katoaa puiden sekaan. Leppoisat toimittajat radiossa jatkavat hehkutustaan. Kohta tulee taas uusi auto...

Tämä vuosi on ollut täydellistä Volkswagenin hallintaa. Tällä kertaa Latvala taisteli väkisin itsensä voittoon, kun tallitoveri Ogierin dominointi taukosi edes yhden kisan ajaksi. Syitä Volkkarin ylivoimaan on haettu erilaisesta jousituksesta: jopa kameran kuvat vahvistavat, että Polo käyttäytyy eri tavalla kuin muiden autot. Kuvasta näkee selvästi kuinka se keulii hypyissä ja laskeutuu maahan takatassut edellä, kun muut tulevat alas tasajalkaa. Toivottavasti Ford, Citroën ja Hyundai saavat etumatkaa kiinni. Myös Toyotan on huhuttu kehittelevän omaa WRC-autoaan, nolla-autojen välissä nähtiinkin perjantaina rallimallinen GT86 itse Tommi Mäkisen ohjastamana...

Tänä vuonna ehdimme piipahtaa kahdella pätkällä, jotka molemmat ajettiin kahteen kertaan. Kakaristo muodustui pitkälti legendaarisen Ouninpohjan reitistä, kun taas Jukojärvi on monen kuskin henkilökohtainen suosikki. Katsoimme pätkät kiltisti lähes viimeiseen autoon saakka, kun monet lähtevät seuraavalle pätkälle heti parinkymmenen WRC-auton jälkeen. Jos on ylimääräinen kymppitonni takataskussa, jokaisen pätkän voi kiertää kätevästi helikopterilla, eikä tarvi tuhlata aikaa jatkuvaan odotteluun!