Neste Rally Finland eli wanhan kansan suussa Jyväskylän
Suurajot kuuluu minulle lähes jokavuotisiin perinteisiin. Tapa on tullut
minulle suoraan verenperintönä, sillä isäni on käynyt joka kesä ralleissa 40 vuoden
ajan missaten ainoastaan yhden kisan. Tänäkin vuonna teimme isä-poika-retken Keski-Suomen
metsiin.
Hienointa ralleissa on mielestäni äänimaisema. Ralliradio
kaikuu joka puolella sadoista matkaradioista, linnut laulaa ja sirkat sirisee.
Jostain kaukaa kuuluu etäistä pörinää joka voimistuu pikku hiljaa. Pian kuuluu
järjestyksenvalvojan vihellys ja kansa kohahtaa, varsinkin jos vuorossa on
suomalaiskuljettaja kärkikamppailussa. Kohta 300-heppainen ralliohjus suhahtaa
ohi ja katoaa puiden sekaan. Leppoisat toimittajat radiossa jatkavat hehkutustaan.
Kohta tulee taas uusi auto...
Tämä vuosi on ollut täydellistä Volkswagenin hallintaa.
Tällä kertaa Latvala taisteli väkisin itsensä voittoon, kun tallitoveri Ogierin
dominointi taukosi edes yhden kisan ajaksi. Syitä Volkkarin ylivoimaan on
haettu erilaisesta jousituksesta: jopa kameran kuvat vahvistavat, että Polo
käyttäytyy eri tavalla kuin muiden autot. Kuvasta näkee selvästi kuinka se
keulii hypyissä ja laskeutuu maahan takatassut edellä, kun muut tulevat alas
tasajalkaa. Toivottavasti Ford, Citroën ja Hyundai saavat etumatkaa kiinni.
Myös Toyotan on huhuttu kehittelevän omaa WRC-autoaan, nolla-autojen välissä
nähtiinkin perjantaina rallimallinen GT86 itse Tommi Mäkisen ohjastamana...
Tänä vuonna ehdimme piipahtaa kahdella pätkällä, jotka
molemmat ajettiin kahteen kertaan. Kakaristo muodustui pitkälti legendaarisen
Ouninpohjan reitistä, kun taas Jukojärvi on monen kuskin henkilökohtainen
suosikki. Katsoimme pätkät kiltisti lähes viimeiseen autoon saakka, kun monet
lähtevät seuraavalle pätkälle heti parinkymmenen WRC-auton jälkeen. Jos on ylimääräinen
kymppitonni takataskussa, jokaisen pätkän voi kiertää kätevästi helikopterilla,
eikä tarvi tuhlata aikaa jatkuvaan odotteluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti