Urheiluautoilijat Vanajanlinnassa

Kun upeita urheiluautoja kokoontuu ehkä Suomen upeimman linnan pihalle, konsepti ei oikein voi mennä pieleen. Kaikki tämä vielä alle kymmenen kilometrin päässä omasta kotiovesta. Nyt kun olen vielä hankkinut tapahtumaan täydellisesti sopivan urheiluauton, on itsestään selvää, että ajan sen näytille. Kyse on siis Suomen urheiluautoilijoiden kokoontumisesta Vanajanlinnassa, nyt viidettä kertaa.

Suuntaan hyvissä ajoin paikalle ja minut ohjataan hymyn kera linnaan johtavalle lehtipuiden reunustamalle kujalle. Peruutan Mazdan koloonsa ensimmäisten autojen joukossa ja jään odottelemaan muita urheiluautoja. Niitä valuukin paikalle tasaiseen tahtiin pitkin päivää, niin että osa ehtii jo pois alta seuraavien hakiessa vasta paikkaansa. Puolen päivän jälkeen autoja ja yleisöä on eniten paikalla.

Tosin ei ehkä ihan edellisvuosien tapaan. Virallisia lukemia en tiedä, mutta ainakin pari vuotta sitten, jolloin viimeksi kävin, autoja tuntui olevan hieman enemmän paikalla. Tai sitten tänä vuonna myrskyinen poutapäivä piti vierailut lyhyinä ja autot vaihtuivat päivän mittaan tiuhempaan. Toki kesän viimeisenä viikonloppuna on myös kilpailevia autotapahtumia: Alastaro keräsi kaikki Porschet ja jenkkiraudat suuntasivat Mobiliaan.

Toisaalta pari vuotta sitten tapahtumaan oli saatu hieno kokoelma eri juhlavuosiaan viettäviä malleja. Tänä vuonna ei tainnut olla yhtään teemamerkkiä tai –mallia. Linnan sisäpihaan oli toki koottu kaikkein näyttävimmät autot. Esimerkkinä mainittakoon kahdeksan Lotusta hienosti rivissä. Kunniapaikka oli varattu myös jo Vauhdin Festivaalista tutulle LuxuryCollectionin kolmikolle. Ne saivat vielä näyttelyn viimeisinä tunteina kaverikseen odotetun Lamborghini-kaksikon V12-moottoreilla. Sateiden vuoksi tänäkään vuonna ei päästy viemään autoja takapihalle saakka.

Vaikka moni auto onkin tuttu näky aiemmilta vuosilta, Vanajanlinnaan kertyy varsin monipuolinen joukko klassikkoautoja. Palkittujen joukkokin sen kertoo: kunniamaininnan saivat urheiluautojen, GT-autojen ja klassikkojen kolme parasta. SUAkelin hienoksi autoksi valittiin Citroën SM (Yksi kahdeksasta!). Hyvin se Mazdakin sopi joukkoon. MX-5 keräsi tasaisesti yleisön katseita, sekä ison annoksen myrskytuulen puista irrottamia lehtiä, oksia ja siemeniä.

© Caradise 2016

 

Free Spirit

Seuraa pikapäivitys: Näin vihdoin sen toisen paikallisen 10-vuotisjuhlamallin siten, että itse olen Mazdalla liikenteessä. Järkkäri jäi tietenkin kotiin, joten joudutte tyytymään huonolaatuiseen kännykkäkuvaan kaksikosta. Siitä voi kuitenkin tarkastella, miltä sen alkuperäisen 10th Anniversary Editionin pitäisi näyttää kromivanteineen. Toki takaluukun teline on lisävaruste. Tosin tässäkin sininen rättikatto on ehtinyt haalistua lähes harmaaksi, joten voin olla tyytyväinen omaan jälkiasennettuun mustaan mohair-kattoon.

Ehdin viimein tässä kaikessa tohinassa ajaa myös prätkäkortin. Autokoulu tarjosi minulle ilmaisen opetuksen, pitäen silmällä sitä, että tulisin itse opettamaan kaksipyöräisiä joskus tulevaisuudessa. Kiitos siitä! Tulevaan ajokorttiin kirjoitetaankin sitten kaikki mahdolliset kirjaimet, eli ABECEDE.

Itse moottoripyörällä ajaminen ei niin vaikeaa ollutkaan. Opin kuuden ajotunnin aikana käsittelyn perusasiat ja inssikin meni kerrasta läpi, kuten kaikki aiemmatkin. Mutta varsinaista motoristia minusta tuskin koskaan tulee, tuppaa ne rahat kulumaan nelipyöräisiin härveleihin. Vaikka moottoripyöräilyyn liittyy tietty vapaus, en vaan jaksa sitä varusteiden pukemista jokaista ajokertaa varten. Avoautoon voi vain hypätä ja painaa kaasua. Toki ymmärrän motoristeja, onhan moottoripyörälläkin hauska ajaa mutkaisilla maantiellä.

© Caradise 2016

Tapahtumarikas viikonloppu osa 2016

Suomessa kesäsää vaikuttaa huomattavasti auto- tai minkä tahansa muiden tapahtumien tunnelmaan. Etenkin, jos sää sattuu olemaan peräti syksyinen. Sen sai kokea elokuun toisena viikonloppuna, jolloin järjestettiin taas useampi merkittävä autohullujen tapaaminen. Siksi sinänsä mielenkiintoiset tapahtumat niputetaan nyt yhteen, eikä erillisinä juttuina.

Vauhdin Festivaali

Viime vuonna kotikaupungissani onnistuttiin rakentamaan tyhjästä täysin uudenlainen ja erittäin toimiva moottoriurheilutapahtuma. Se oli suosiollinen niin yleisön kuin säänkin suhteen. Tälle vuodelle oli siis odotettavissa jatkoa, ja paikalle oli pakko päästä.

Kankaanpään torilla olevaa varikkoaluetta oli laajennettu erityisellä Jubilee-kadulla, jonne oli koottu nippu katukäyttöön hyväksyttyjä urheiluautoja. Paikalla olikin taas huomattava joukko automaailman eksotiikkaa; kymmenkunta Ferraria, saman verran Porscheja, pari upeaa Lamborghinia, ja sokerina pohjalla Suomen ensimmäinen McLaren: upouusi 570S Coupé. Pienet ja vähän suuremmatkin pojat ihmettelivät Luxury Collectionin tähtitieteellisiä hintalappuja.

Paikallinen tuttu autokauppias oli lainannut maahantuojalta SLS-Mersun, jota pääsin itsekin kaasuttelemaan paikallaan. Kieltämättä AMG:n 6,3-litrainen vapaasti hengittävä V8 tarjoaa ehkä automaailman upeimmat äänet, ja kerää välittömästi uteliaita katseita joka puolelta. Voi kun vielä olisi päässyt ajamaan sillä suljetulle katuradalle! Tai edes omalla autolla, sillä tehokkaiden urheiluautojen sekaan oli eksynyt myös muutama halvempi menopeli. Märällä radalla olisi saanut Mazdallakin aikaan näyttäviä luisuja.

Viime vuoden tapaan keskustan kadut oli suljettu näytösajojen käyttöön. Tämän vuoden jatkuva sade tosin hillitsi kierrosten määrää, eikä nyt saatu ihan niin kattavaa kuvaa suomalaisesta moottoriurheilusta kuin viime vuonna. Silti yleisöä oli edelleen radan varrella sadoittain. Varikon puolella keskityttiin juhlistamaan marraskuussa 50 vuotta täyttävää Mika Saloa.

Järjestäjät tekivät siis tänäkin vuonna kaiken oikein, säälle ei vaan kerta kaikkiaan voi tehdä mitään. Kylmä, harmaa ja sateinen sää on omiaan latistamaan tunnelmaa, mutta toivottavasti tälle hienolle tapahtumalle saadaan jatkoa ja kunnon kansallista näkyvyyttä. Kankaanpään Vauhdin Festivaaleille kannattaa nimittäin ehdottomasti tulla kauempaakin!

 

LinnaCruising

Ehdin juuri sopivasti takaisin nykyiseen kotikaupunkiini Hämeenlinnaan. Täällä sadoittain jenkkiautoja keräävä LinnaCruising oli jo edennyt siihen pisteeseen, että valtaisa letka oli juuri saavuttamassa keskustaa. En halunnut tänä vuonna jäädä tien varteen kytikseen kameran kanssa, vaan ajoin letkaan nähden päinvastaiseen suuntaan. Tuulilasikamera tallensi koko matkan, ja näin sai hyvän kokonaiskuvan Hämeen amerikanrautojen paljoudesta. Kunnon valokuvia ei sen sijaan jäänyt muistoksi yhtään…

Sääkin oli selkiytynyt juuri sen verran, että Mazdan katon uskalsi avata. Reitin varsi on täynnä paikallisia heiluttamassa kaikenkarvaisille harrasteautoille, osa jopa noteerasi vastavirtaan uivan pienen japanilaisen urheiluauton! Mutta itse letka koostui valtavasta määrästä V8-moottorisia kulkineita laidasta laitaan. Kymmenittäin Cadillaceja, Corvetteja, Mustangeja sun muuta, muttei mitään uutta ja ihmeellistä. Kaikkiaan noin 570 menopeliä!

Muutoin LinnaCruising eteni tänäkin vuonna tutulla kaavalla. Reittikin tuntuu olevan vuodesta toiseen sama. Ehkäpä ensi vuonna ehdin jo Ahveniston moottoriradalle asti haistelemaan tunnelmaa, josko se toisi jotain lisäarvoa yhteen Hämeenlinnan kesän päätapahtumaan. Maantieteellinen ja ajallinen läheisyys Forssan Pick-Nickin kanssa tuottaa kieltämättä pienimuotoisen ähkyn isoista amerikkalaisista maantielaivoista.

Britit Kohtaavat

Aurinkoinen Fiskars kuulostaa kieltämättä paljon paremmalta kuin sateisen harmaa Riihimäki. Sinne Britit Kohtaavat –tapahtuma on kuitenkin siirtynyt täksi vuodeksi. Toki tapahtuman paikka vaikuttaa paljon tunnelmaan, mutta onneksi ero ei nyt niin valtava ole. Sateetkin onneksi jäivät Hämeenlinnaan, joten runsaat määrät brittiläisiä avoautoja sai pitää halutessaan kattonsa auki.

Riihimäen Messupuisto sijaitsee lasimuseon vieressä. Perus nurmikentän koristeena on yksinäinen suihkulähde, mutta tilaa laajentua Fiskarsista on huomattavasti enemmän. Ainakaan vielä tänä vuonna ei tullut mitään uusien osanottajien ryntäystä.

Toki joka vuosi jotain mielenkiintoista nähtävää on. Esimerkkeinä mainittakoon upouusi Ranger Rover Evoquen avomalli, sekä nippu TVR:iä. Ilkka Brotherus saapui paikalle naapurikuntaansa Charlie Chaplinin entisellä Rolls-Royce Phantom II Croydon Convertible Coupélla.

© Caradise 2016

 

Takuuvarma Tallinna

Perheemme yhteiset matkat ovat viime vuosina osuneet itäiseen Eurooppaan. Viime vuonna oltiin Puolassa, muutama vuosi sitten Pietarissa, ja tänä vuonna päädyttiin Tallinnaan. Matkan syy oli jälleen 60-vuotissynttärit, tällä kertaa äiti oli sankarina. Vaikka Tallinnassa tulee käytyä silloin tällöin, on ”Etelä-Helsingistä” syytä mainita jotain. Ollaanhan kuitenkin melkein ulkomailla ja melkein kotimaassa!

Tallinnan valloitukseen lähdettiin kahden auton voimin, ja kaksi yötä nukuttiin Pirita Spa Hotellissa kaupungista koilliseen. Hotelli itsessään on suojeltu muisto neuvostoajalta. Vuoden 1980 Moskovan olympialaisten purjehduskilpailut pidettiin viereisessä satamassa ja betonisen kulmikas hotelli on rakennettu urheilijoiden majoitustiloiksi.

Muitakin jälkiä kommunismista on vielä jäljellä. Leveän rantabulevardin yli olisi joskus pitänyt rakentaa silta Suomeen saakka, mutta alkua pidemmälle ei koskaan päästy ja merkkinä paikalla on betoniset monumentit. Vielä komeampi kompleksi on myös vuonna 1980 valmistunut valtava kulttuuri- ja urheilukeskus Linnahall keskustasta pohjoiseen. Palkittu kokonaisuus on rapistunut urbaaniksi temmellyskentäksi ja kukaties huumeluolaksikin, mutta se on joka tapauksessa näkemisen arvoinen kokonaisuus keskustasta luoteeseen.

Parhaimman kosketuksen Neuvostoliiton menneeseen suurvaltapolitiikkaan saa kuitenkin Viru-hotellin museossa, jossa persoonallinen opas johdatti KGB:n saloihin ja paljasti hotellin sisällä olleita vakoilu- ja salakuunteluvälineitä. Tunnin mittainen kierros on erittäin suosittu ja suositeltava. Mukaan kuuluu hulppeat näkymät 23. kerroksesta, jota ei alun perin pitänyt olla olemassakaan…

Vielä korkeammalle pääsisi Swissotelin katolla, joka kohoaa 117 metrin korkeuteen. Muutenkin Tallinnan keskusta on kehittynyt valtavasti, ja moderneja lasipalatseja riittää varsinkin vanhan kaupungin itäpuolella. Tallinnan skyline on huomattavasti korkeampi kuin Helsingissä tai edes Espoon Keilaniemessä. Tuntuu siltä, että Viro on ajanut kehityksessä jo Suomen ohi!

Toki Tallinnan suuri historiallinen keskusta on sekin ehdottomasti käymisen arvoinen ja varmasti tutuin paikka monelle turistille. Monta sataa vuotta vanhat talot on saatu entisöityä hyvällä prosentilla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Turisteja piisaa elokuussa tungokseksi asti ja iso osa näistä suomalaisia, onneksi ei sentään kaikki. Hinnatkin ovat sen mukaiset, vasta kilometrien päässä keskustassa on vähän halvempaa. Täälläkin euro on nostanut hintoja reippaasti.

Suosittelen kuitenkin Tallinnaan matkaaville autoa alle, ja suunnaksi turistirysien ohi. Nähtävää riittää nimittäin muuallakin kuin sataman läheisyydessä. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka Kadrioru parkin ja valtaisan laululavan. Myös Piritan ranta ja reitti pohjoiseen Viimsiin on kaunista katseltavaa, jota yhden päivän turistikierroksella ei tule noteerattua. Samalla voi pysähtyä trendikkääseen Noa-ravintolaan ja ihmetellä Tallinnan maisemia ja uudenkarheaa autokantaa.

Halpa bensa ja olematon autovero houkuttelee paikalliset ostamaan isomoottorisia laatuautoja käytettynä Saksasta. Toisin kuin suomalaiset, virolaiset antavat menestyksensä näkyä. Eksoottisia sporttejakin näkyy satunnaisesti, mutta vanhemmat klassikkoautot ovat harvinaisia.

© Caradise 2016