Autuas Aurinkorannikko

Pimeimmän kaamoksen aikaan ei tee ollenkaan pahaa ottaa pikku breikki arjen harmaudesta, ja tehdä loikka jonnekin lämpimämpään maailmankolkkaan. Joulun aikaan lähes koko Eurooppa kärvistelee kylmässä ja sateessa, mutta sen äärilaidalla on vielä paikkoja, joissa aurinko hellii talvellakin. Yksi tällainen paikka on Espanjan Aurinkorannikko, eli Costa del Sol, jonne tein viikon mittaisen budjettimatkan.

Tukikohtana toimi suomalaisten suosima Fuengirola, josta varasimme hotellin. Neljän hengen seurue liikkui paikasta toiseen kätevästi edullisella vuokra-Fiatilla. Sää vastasi elo-syyskuun kelejä Suomessa, eli lämpötila lähenteli kahtakymmentä nousematta juurikaan sen yläpuolelle. Sadepäiviä on täällä toki huomattavasti harvemmin kuin Suomessa, aurinko paistoi yhtä maanantaista aamua lukuun ottamatta. Yksi matkalaisista tunsi Fuengirolan ja lähiseudun kuin omat taskunsa, ja hän toimi arvokkaana oppaana tuntien reitit ja paikalliset nähtävyydet. Itsekin olen toki tällä seudulla käynyt muutaman kerran aiemmin.

Fuengirolassa asustelee jatkuvasti kymmenisen tuhatta suomalaista, ja lähialueilla toinen mokoma. Kaikkia palveluita seurakunnista baareihin on siis saatavilla kätevästi Suomen kielellä. Suomalaiseen törmääminen kaupungin keskustassa on siis enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse kaupunki on vajaan sadantuhannen asukkaan rantakaupunki ”duunareille”, jossa hintataso ei ole ihan niin korkea kuin ehkä naapurikaupungeissa.

Silti tämän kaupungin kaduille riittää jo monenlaista kulkupeliä. Fuengirolan rantaviiva on varsin suora ja sen rantakadun pituus on ainakin kuusi kilometriä. Sen varrella kulkee tietysti myös kaikki auringonpalvojat avoautoineen. Talviaikaan yli puolet avoautoilijoista toki pitää rätin visusti ylhäällä, mutta piristäviä poikkeuksiakin onneksi on, kuten kuvan Cobra-kuski tonttulakki päässä! Ferrareitakin kaupungissa näkyy satunnaisesti.

Koko rantaviiva on jo aika tiheästi asutettu, eikä naapurikaupunkien välillä ole välttämättä minkäänlaista tyhjää aluetta. Kun mennään idemmäksi Fuengirolasta, rannikko muuttuu jyrkemmäksi Benalmadenassa. Siellä maisemat ovat aavistuksen komeammat, ja tämä näkyy tietysti asteen verran laadukkaammissa asutuksessa sekä autoissa. Benalmadenan sokkeloisessa huvipursisatamassa ei Bentley ole mikään ihmeellinen ilmestys. Torremolinos Málagan suuntaan on edellisten kanssa samaa tasoa, sen läpi ajaessa yllätti pari Aston Martinia minuutin sisään.

Torremolinoksen ja Málagan välissä on sentään pieni väli asumatonta seutua. Málagahan on alueen Helsingin kokoinen pääkaupunki. Tänne ne kaikki lentokoneetkin laskeutuvat. Autokanta ei sinänsä muuksi muutu, ja ahdasta on täälläkin keskustassa. Joulusta muistuttaa kävelykatujen valtaisat jouluvalokompleksit. Gibralfaron kukkulalta saa hyvän yleisnäkymän kaupungista.

Maininnan arvoinen vierailukohde on myös Málagan upea automuseo rannan tuntumassa, josta kerron myöhemmin lisää. Kun saavuimme automuseolle, rantakadulla auton edestä pyyhälsi upouusi Lamborghinin katumaasturi Urus! En valitettavasti ehtinyt napata kuvaa todisteeksi. Varma aurinko yhdessä upeiden vuoristoteiden kera onkin saanut monen autonvalmistajan esittelemään tai testaamaan autojaan juuri täällä ainakin talvikautena. Näkyipä Málagan keskustassa myös kasvojenkohotuksen saava Audi TT:n avoversio kirjavine puskurinaamioineen!

Autobongarin unelmakylä tällä seudulla on kuitenkin Fuengirolasta saman verran länteen: Se on rikkaiden suosima Marbella, sekä erityisesti Puerto Banuksen huvipursisatama kalliine liikkeineen. Siellä monet miljonäärit ja julkkikset pitävät valtavia jahtejaan ja kruisailevat superautoillaan. Puomien takana olevalle alueelle ei edes pääse noin vain omalla autolla, kävellen kylläkin. Vaikka sää oli aurinkoinen, tällä kertaa talvinen ajankohta näkyi autokannassa: ”vain” muutama Bentley, Porsche ja Jaguar, sekä tietysti pari pakollista Ferraria, mutta eipä sen ihmeempää. Turistikausina saattaa nähdä mitä eksoottisimpia ökyautoja Bugatteista lähtien!

Aurinkorannikolla käydessä kannattaa poiketa vielä sata kilometriä lännen suuntaan Gibraltarilla. Niemenkärki on edelleen brittien hallussa, ja rajaa ylitettäessä passia kysellään parikin kertaa. Erittäin tiheästi asuttuun pikkukaupunkiin on eksynyt myös monenlaista urheiluautoa, myös jonkun verran klassikkoautoja, mitkä ovat Espanjan puolella harvinaisempia. Suurin nähtävyys on tietysti 400 metriä korkea ja erittäin jyrkkäseinäinen vuori, sekä paikalliset pikku apinat, magotit vuoren huipulla! Huipulta avautuu myös komea näkymä Marokon Atlasvuorille.

Koko Espanjan etelärannikko on erittäin mäkistä seutua, joten kannattaa myös suunnata autonsa keula pois rannalta joihinkin upeista pikkukylistä. Vaikka autohulluille siellä tuskin on mitään nähtävää, on maisemat usein häikäisevän upeita. Esimerkiksi kävelyretki El Chorron rotkojen läpi on vaivansa arvoinen. Toinen syy lähteä kiipeilemään rinteitä pitkin on itse tiet! Mutkaisia reittejä vuorten huipuille riittää, ja ne ovat pääosin erittäin sileää asfalttia. Voi kun pääsisi omalla Mazdalla ajelemaan näitä kiemuroita, sillä jo tehoton vuokra-Fiat houkuttelee ajelemaan neulansilmämutkia ylös ja alas!

Autoilu Espanjassa ei ole ihan niin kaoottista kuin Italiassa, mutta kyllä täälläkin lujaa mennään. Varsinkin uhkarohkeiden skootterikuskien kanssa saa olla todella tarkkana. Rauhallinenkin kuski pärjää, paikalliset ovat yllättävän kärsivällisiä, vaikka joku jättäisi autonsa hetkeksi keskelle tietä! Kolhuja on joka autossa, Espanjassa ei ehkä arvosteta saksalaisia laatuautoja tai muitakaan menopelejä kovin korkealle. Huolettomuus ja rento meno näkyy myös paikallisten elämänasenteessa: Kuumimpina iltapäivän tunteina vietetään siestaa ja monet kaupat ja ravintolat ovat silloin kiinni. Tämä hämmentää skandinaavista turistia, joka haluaisi ottaa kaiken irti lyhyen päivän auringonsäteistä talven kylminä kuukausina.

© Caradise 2017