Vuonna 1936 tuo malli uudistui. Nimi ja moottorin tilavuus
pysyivät samoina, muuten variaatioita aiheesta oli valtavasti. 1.7-litrainen
moottori muuttui nelisylinteriseksi, jonka teho kasvoi 38 hevosvoimaan. Sitä
kehuttiin harvinaisen tasaiseksi käynniltään. Moottori laskettiin kahteen hyvin
erilaiseen mallisarjaan. 170 H-mallin kirjain viittaa sanaan Heck, joka
tarkoittaa takamoottorista vaihtoehtoa. Tämä auto muistuttaa hämmästyttävän
paljon erästä toista sen ajan saksalaista kansanautoa, Volkswagenia.
Takatuuppari jäi lopulta melko harvinaiseksi, mutta toinen samaan aikaan esitelty, 170 V osoittautui selvästi suositummaksi. Tässä V-kirjain tulee sanasta Vorn, eli moottori oli tavanomaisesti edessä ja veto takana. Nelipykäläinen vaihteisto oli synkronoitu ja alustassakin käytettiin takana erillisripustusta kierrejousin, eikä niinkään jäykkää taka-akselia lehtijousin, kuten oli yleensä tapana. Muotoilu oli paljon lähempänä sotaa edeltävää muotia. Ja niitä korimalleja oli runsaasti tarjolla: kaksi- ja neliovisten sedan-mallien lisäksi 170:ä tarjottiin monenlaiseen hyötykäyttöön avolavoista ambulansseihin. Mutta Caradise on kiinnostunut lähinnä niistä erikoisimmista ja kalliimmista versioista, eli avoautoista.
Niitäkin oli tarjolla useita. Neliovisesta sedanista oli saatavilla suurella kankaisella kattoluukulla varustettu versio. Varsinaisia avoautojakin oli kolme: Cabriolet A oli kaksipaikkainen ja Cabriolet B nelipaikkainen; harvinaisin ja halutuin oli linjakas Roadster, jota valmistettiin vain 271 yksilöä. Avomallien tuotanto katkesi luonnollisesti Hitlerin hirmutekoihin toisen maailmansodan edetessä.
Mercedes-Benzin Cabrioletit ovat tunnettuja massiivisesta kangaskatostaan. Kaappariovien sisältä löytyy laadukas nahkaverhoilu. Tavaratilaan pääsi käsiksi istuinten takaa, sillä varapyörä oli näkyvillä korin takaosassa. Roadsterin kevytrakenteinen rättikatto oli taitavasti piilotettu taittuvan selkänojan taakse. Sen takana on pieni luukku, jonne sai halutessaan istuttaa anopin tai lapset. Kolme kaunista ja pyöreää mittaritaulua on kojelaudan keskellä.
Sodan jälkeen Saksa oli kärsinyt paljon vahinkoa, ja kesti vuosia palata normaaliin arkirytmiin. Mercedes-Benz pystyi jatkamaan nopeimmin nimenomaan 170 V-mallin valmistusta, sillä sen tuotantolinja säilyi suhteellisen ehjänä. Vuonna 1949 ikääntyvää sotaa edeltävää mallia päivitettiin. Ensimmäistä kertaa Mercedes-Benzin historiassa malliston parhaimmassa autossa oli kirjain S, joskaan 170 S ei mikään kovin iso auto ollut. Vähän se kuitenkin kasvoi pituutta ja leveyttä, ja muodot pyöristyivät aavistuksen. Molemmin puolin kylkiä aukeava konepelti muuttui nykyaikaisemmaksi takaa saranoiduksi. Sen alla olevan moottorin kokoa avarrettiin 1,8-litraan, ja teho nousi 52 hevosvoimaan. Tällä saavutettiin uusilla autobahnoilla 120 km/h huippunopeus.
Kallista Roadsteria ei enää myyty sodan runtelemassa maassa, mutta molemmat Cabrioletit tuli taas tarjolle. Nämä valmistettiin sedan-mallista poiketen pitkälti käsityönä. 170 S-malleissa on ihan oikea takaluukku, jonne varapyörä on piilotettu. Sinne mahtuu myös hieno kolmiosainen laukkusarja, joka on usein tarjolla laadukkaimmin entisöidyissä yksilöissä. Sisätiloissa oli muutamia muutoksia: Kulmikkaampi mittaristo siirrettiin kuljettajan eteen. Keskelle jäi tilaa radiolle, joka onkin usein varsin esteettinen lisävaruste! Ja ovien sekä kojelaudan yläosaa koristaa tyylikäs jalopuinen kehys.
Näiden lisäksi valmistettiin reilun 500 auton erä erikoista ”poliisiversiota”. 170 D OTP oli neliovinen tourer-tyyppinen avoauto, jonka kangaskatto ja sisätilat olivat huomattavasti yksinkertaisemmat ja halvemman oloiset kuin täysverisissä avo-Mersuissa. D-kirjain tulee tietysti dieselmoottorista, olihan Mercedes-Benz pioneeri myös tällä alueella. Se oli kooltaan ja tehoiltaan bensamallia vastaava, mutta kulutus tietysti pienempi. Joskin myös raskaampi ja karkeakäyntisempi. Tunteekohan autohistoria mitään toista neliovista, dieselmoottorista avoautoa? Ihan heti ei tule mieleen…
Silti tällainen erikoismalli on halvin tarjolla olevista 170-sarjan avoversioista. Niitä on huutokaupattu viime vuosina noin 30 000 euron hintaan. Cabriolet B-korisia saattaa vielä saada alle sataan tonniin, ei väliä onko se valmistettu ennen vai jälkeen maailmansodan. Kauniimmat kaksipaikkaiset Cabriolet A-mallit nostavat vakaasti arvoaan, nyt entisöidyistä yksilöistä saa pulittaa 120 000-150 000 euroa. Roadster on se halutuin ja se näkyy hinnassa; kannattaa ostaa, jos saa alle 200 000 eurolla!
Vaikka nykyään kaksipaikkaisia Cabriolet A-malleja on enemmän myynnissä, aikanaan Cabriolet B-malleja tehtiin paljon enemmän: ennen sotia valmistui yli 8 000 nelipaikkaista ja vain alle 800 kaksipaikkaista avoautoa. Sodan jälkeen tehtiin vastaavasti 1603 B-mallia ja 830 A-mallia. Yhteensä siis yli 12 000 avokorista W136-mallia. Suomestakin näitä löytyy Trafin tilastojen mukaan ainakin viisi kappaletta!
Takatuuppari jäi lopulta melko harvinaiseksi, mutta toinen samaan aikaan esitelty, 170 V osoittautui selvästi suositummaksi. Tässä V-kirjain tulee sanasta Vorn, eli moottori oli tavanomaisesti edessä ja veto takana. Nelipykäläinen vaihteisto oli synkronoitu ja alustassakin käytettiin takana erillisripustusta kierrejousin, eikä niinkään jäykkää taka-akselia lehtijousin, kuten oli yleensä tapana. Muotoilu oli paljon lähempänä sotaa edeltävää muotia. Ja niitä korimalleja oli runsaasti tarjolla: kaksi- ja neliovisten sedan-mallien lisäksi 170:ä tarjottiin monenlaiseen hyötykäyttöön avolavoista ambulansseihin. Mutta Caradise on kiinnostunut lähinnä niistä erikoisimmista ja kalliimmista versioista, eli avoautoista.
Niitäkin oli tarjolla useita. Neliovisesta sedanista oli saatavilla suurella kankaisella kattoluukulla varustettu versio. Varsinaisia avoautojakin oli kolme: Cabriolet A oli kaksipaikkainen ja Cabriolet B nelipaikkainen; harvinaisin ja halutuin oli linjakas Roadster, jota valmistettiin vain 271 yksilöä. Avomallien tuotanto katkesi luonnollisesti Hitlerin hirmutekoihin toisen maailmansodan edetessä.
Mercedes-Benzin Cabrioletit ovat tunnettuja massiivisesta kangaskatostaan. Kaappariovien sisältä löytyy laadukas nahkaverhoilu. Tavaratilaan pääsi käsiksi istuinten takaa, sillä varapyörä oli näkyvillä korin takaosassa. Roadsterin kevytrakenteinen rättikatto oli taitavasti piilotettu taittuvan selkänojan taakse. Sen takana on pieni luukku, jonne sai halutessaan istuttaa anopin tai lapset. Kolme kaunista ja pyöreää mittaritaulua on kojelaudan keskellä.
Sodan jälkeen Saksa oli kärsinyt paljon vahinkoa, ja kesti vuosia palata normaaliin arkirytmiin. Mercedes-Benz pystyi jatkamaan nopeimmin nimenomaan 170 V-mallin valmistusta, sillä sen tuotantolinja säilyi suhteellisen ehjänä. Vuonna 1949 ikääntyvää sotaa edeltävää mallia päivitettiin. Ensimmäistä kertaa Mercedes-Benzin historiassa malliston parhaimmassa autossa oli kirjain S, joskaan 170 S ei mikään kovin iso auto ollut. Vähän se kuitenkin kasvoi pituutta ja leveyttä, ja muodot pyöristyivät aavistuksen. Molemmin puolin kylkiä aukeava konepelti muuttui nykyaikaisemmaksi takaa saranoiduksi. Sen alla olevan moottorin kokoa avarrettiin 1,8-litraan, ja teho nousi 52 hevosvoimaan. Tällä saavutettiin uusilla autobahnoilla 120 km/h huippunopeus.
Kallista Roadsteria ei enää myyty sodan runtelemassa maassa, mutta molemmat Cabrioletit tuli taas tarjolle. Nämä valmistettiin sedan-mallista poiketen pitkälti käsityönä. 170 S-malleissa on ihan oikea takaluukku, jonne varapyörä on piilotettu. Sinne mahtuu myös hieno kolmiosainen laukkusarja, joka on usein tarjolla laadukkaimmin entisöidyissä yksilöissä. Sisätiloissa oli muutamia muutoksia: Kulmikkaampi mittaristo siirrettiin kuljettajan eteen. Keskelle jäi tilaa radiolle, joka onkin usein varsin esteettinen lisävaruste! Ja ovien sekä kojelaudan yläosaa koristaa tyylikäs jalopuinen kehys.
Näiden lisäksi valmistettiin reilun 500 auton erä erikoista ”poliisiversiota”. 170 D OTP oli neliovinen tourer-tyyppinen avoauto, jonka kangaskatto ja sisätilat olivat huomattavasti yksinkertaisemmat ja halvemman oloiset kuin täysverisissä avo-Mersuissa. D-kirjain tulee tietysti dieselmoottorista, olihan Mercedes-Benz pioneeri myös tällä alueella. Se oli kooltaan ja tehoiltaan bensamallia vastaava, mutta kulutus tietysti pienempi. Joskin myös raskaampi ja karkeakäyntisempi. Tunteekohan autohistoria mitään toista neliovista, dieselmoottorista avoautoa? Ihan heti ei tule mieleen…
Silti tällainen erikoismalli on halvin tarjolla olevista 170-sarjan avoversioista. Niitä on huutokaupattu viime vuosina noin 30 000 euron hintaan. Cabriolet B-korisia saattaa vielä saada alle sataan tonniin, ei väliä onko se valmistettu ennen vai jälkeen maailmansodan. Kauniimmat kaksipaikkaiset Cabriolet A-mallit nostavat vakaasti arvoaan, nyt entisöidyistä yksilöistä saa pulittaa 120 000-150 000 euroa. Roadster on se halutuin ja se näkyy hinnassa; kannattaa ostaa, jos saa alle 200 000 eurolla!
Vaikka nykyään kaksipaikkaisia Cabriolet A-malleja on enemmän myynnissä, aikanaan Cabriolet B-malleja tehtiin paljon enemmän: ennen sotia valmistui yli 8 000 nelipaikkaista ja vain alle 800 kaksipaikkaista avoautoa. Sodan jälkeen tehtiin vastaavasti 1603 B-mallia ja 830 A-mallia. Yhteensä siis yli 12 000 avokorista W136-mallia. Suomestakin näitä löytyy Trafin tilastojen mukaan ainakin viisi kappaletta!
 |
| © Caradise 2016 |
