Mikähän mahtaa olla kaikkien aikojen suurin kaksiovinen
coupé-malli? Sen pitää olla amerikkalainen, siellähän kaikki on tunnetusti
suurempaa kuin rapakon tällä puolen. Amerikanraudat ovat olleet yhä isompia
1950-luvulta lähtien, ja trendi jatkui 1970-luvun loppuun saakka, jolloin
toinen öljykriisi päätti historiallisen aikakauden.
Oma veikkaukseni ehdokkaaksi on vuosien 1975-79 Lincoln
Continental Town Coupé. Lähes kuuden metrin pituisena se oli vieläkin suurempi
kuin Caradisessa esitelty Mark IV, tai sen seuraaja Mark V. Molemmat jäivät
kymmenkunta senttiä Town Coupén mitasta. Leveyttäkin tässä on yli kaksi metriä!
Eikä sen kokoa edes pyritty peittämään mitenkään! Town Coupé
on erittäin kulmikas ja massiivinen. Silti se on ryhdikäs ja sen mittasuhteet
ovat onnistuneet. Se on itse asiassa täsmälleen saman kokoinen, tai ehkä
aavistuksen matalampi, kuin sen neliovinen sisarensa, Continental Town Car. Molemmat ovat kuusipaikkaisia ”tila-autoja”,
joihin lihavat amerikkalaiset mahtuvat loikoilemaan ja kruisaamaan päivät
pitkät.
Viidennen sukupolven Continental esiteltiin jo vuonna 1970,
mutta ensimmäisinä vuosina se oli kieltämättä aika mitäänsanomattoman näköinen.
Se sulautui liian helposti jenkkimassaan, ainoastaan neliskulmaiset
luukkulamput erotti sen jollain tavalla tavallisesta. Lincoln on toki lähes
aina ollut eräänlainen ”understatement”, eli sellainen hillitympi tapa kertoa
omasta asemastaan muille, kun verrataan sitä esimerkiksi Cadillaciin. Vuosi
1974 oli ulkoisesti eräänlainen välivuosi, kun uudistettu Continental esiteltiin
vuonna 1975.
Uuden neliovisen sedanin tunnisti soikeasta ooppera-ikkunastaan
c-pilarissa, joka oli kopioitu Mark IV-sarjasta. Kaksiovisen kattolinja muuttui
kulmikkaammaksi ja vertikaalimmaksi. Siinäkin oli nyt ooppera-ikkuna, tosin nelikulmaisena
ja tyylikkäällä Lincolnin logolla varustettuna. Katon takaosa tilattiin usein
vinyylisenä, ja sivuikkunoiden välisessä pienessä pilarissa oli elegantti valo.
Vuosina 1975 ja 1976 maski oli tylsemmän näköinen leveä ritilä, mutta
vuosimallista 1977 eteenpäin maskiksi vaihdettiin kapeampi ja tyylikkäämpi, Rolls-Royce-mainen
keulakoriste, joka oli tuttu Mark-malleista. Vuonna 1978 myös sisätiloja
päivitettiin hieman, jolloin metallirakenteinen kojelauta päivitettiin
muoviseksi.
Jos nyt tarkkoja ollaan, ihan kaikki tämän näköiset eivät
ole varsinaisia Town Coupé-malleja, vaan se oli suosittu lisävarustepaketti
tavallisen Continental Coupén höysteeksi. Sitä tosin ei tunnista kovin
helposti. C-pilarin ”Town Coupé”-teksti, edellämainittu pieni sivuvalo, sekä
istuinten tyynymäinen lisäosa ovat parhaat tuntomerkit. Town Coupé oli siis
vain ylellisemmin varusteltu yksilö, vaikkakin suurimman osan lisävarusteista
sai tilattua jo perus-Coupéenkin.
Ja niitä varusteita olikin tarjolla aika kivasti:
Esimerkkeinä mainittakoon automaatti-ilmastointi, kuuteen suuntaan säätyvät
sähköistuimet, vakionopeudensäädin, automaattiset valot, sekä koko ohjaamon
peittävä suuri kiinteä lasikatto. Maininnan arvoinen on myös
Sure-Track-jarrujärjestelmä, joka tarkkailee takarenkaiden pyörimisnopeutta, ja
pyrkii estämään niiden lukkiutumisen. Kaikki nämä siis jo neljäkymmentä vuotta
sitten!
Isossa autossa pitää tietysti olla iso moottori. Aluksi se
oli Ford-konsernin suurin henkilöautoihin tarjolla oleva vaihtoehto, eli
460-kuutiotuumainen (7,5-litrainen) V8. Toki päästöinflaation seurauksena
teholukema nousi vain vaivoin yli kahdensadan. Näillä eväin raskas auto ei
jaksanut kiihtyä kovinkaan nopeasti, vaan mainoksissa painotettiin enemmänkin
hiljaista ja tasaista kyytiä. Pienempi vaihtoehto oli 400-kuutiotuumainen, eli
6,6-litrainen, jossa ei ollut enää edes sitä kahtasataa hevosvoimaa. Ainoa
vaihteistovaihtoehto oli 3-pykäläinen automaatti.
Kaikki aikakaudet päättyvät aikanaan. Lincoln valmistikin ne
ihan viimeiset maantielaivat suurilla moottoreilla vuonna 1979. Samankaltaisia
superlatiiveja tullaan automaailmassa tuskin koskaan enää julistamaan.
Seuraavalle vuosikymmenelle jenkkiautotkin pienenivät huomattavasti, sillä
kallistuvan öljyn takia kulutus piti saada aisoihin.
Näin siis tässä autossa saattaakin piillä
arvonnousupotentiaalia. Vielä tällaisia jättiläis-coupéja saa parhaimmillaan
alle kymppitonnin, mutta hyvin säilyneet ja vähänajetut yksilöt alkavat
kolkutella 20 000 euron/dollarin hintoja. Osta siis nyt, jos tallistasi
löytyy tyhjää tilaa sellaisen pienen kerrostaloyksiön verran!
 |
| © Caradise 2017 |
