Audi A8 4.2 32v Quattro testattu maaliskuussa 2008.
Audi A8 esiteltiin keväällä 1994 BMW:n ja Mercedes-Benzin kalleimpien rinnalle. Vaatimattoman V8-mallin seuraaja oli edistyksellinen etenkin koritekniikaltaan; A8 on kauttaaltaan alumiinia. Lisäksi näissä edustusautoissa on lähes poikkeuksetta neliveto, ainakin V8-moottorisissa. Näillä eväillä Audi saikin yllättävän paksuja kapuloita hallitsijoiden rattaisiin ja A8:sta tuli yksi kolmesta mittapuusta, joiden muut pitää päihittää.
Nyt ensimmäiset A8:t ovat jo siinä iässä, että ruoste
alkaisi syövyttää huonokuntoisimpia pois maailmasta, jos kori ei olisi
alumiinia. Suomeenkin on tuotu jo ainakin 600 tämän ensimmäisen korimallin
edustajaa. Kaiken kukkuraksi suurien ja tehokkaiden autojen hinnat ovat
romahtaneet viime vuosina, eli halvimmillaan katsastetun A8:n V8-moottorilla
saisi alle neljällä tonnilla. Nyt koeajetusta S8:sta saa maksaa tuplahinnan.
Kuvissa A8 saattaa näyttää jonkun silmään samalta kuin ikätoverinsa pienempi A4, mutta luonnossa erot tulevat selvästi esiin. Silloin huomaa, että A8 on paljon suurempi kuin A4. Lisäksi mittasuhteissa on eroja, eli käytännössä isoveljeä sekoittaa vain harvoin pienempään perhemalliin. Muodot on haluttu pitää yksinkertaisina, esimerkiksi kromin käyttö on hillittyä. Tyylikkäin yksityiskohta on Audi-logoinen maski, joka on todella leveä.
Myös sisällä laadukas vaatimattomuus jatkuu. A8:n ohjaamo on tyylikkään näköinen nahkaverhoiluineen. Varustelu on ikäisekseen runsas, ja sähköllä pystyy säätämään melkein mitä vain, kunhan ne vain vielä toimivat. Toisaalta jotkut katkaisijat, kuten ajovalojen kytkinviiksi on lainattu suoraan halvemmista. Muistan 80 Cabriossani olleen juuri samanlaiset. Mittaristo on sentään riittävän moderni ajotietokoneineen.
Tilaa on valtavasti joka suuntaan, mutta silti mikään nappi tai ohjain ei jää liian kauas kuljettajan kynsistä. Istuimia voi säätää sähköllä käytännössä kaikkiin haluamiinsa suuntiin, joten ajoasennosta saa hyvän, kunhan jaksaa hetken näperrellä laitteiston kanssa. Edustusautoluokassa pitää takana matkustaville olla yhtä hyvin asiat kuin edessä istuvallekin. A8 onkin juhlavan tilava, myös konttiin mahtuu tavaraa ja se on kätevän muotoinen.
Kuvissa A8 saattaa näyttää jonkun silmään samalta kuin ikätoverinsa pienempi A4, mutta luonnossa erot tulevat selvästi esiin. Silloin huomaa, että A8 on paljon suurempi kuin A4. Lisäksi mittasuhteissa on eroja, eli käytännössä isoveljeä sekoittaa vain harvoin pienempään perhemalliin. Muodot on haluttu pitää yksinkertaisina, esimerkiksi kromin käyttö on hillittyä. Tyylikkäin yksityiskohta on Audi-logoinen maski, joka on todella leveä.
Myös sisällä laadukas vaatimattomuus jatkuu. A8:n ohjaamo on tyylikkään näköinen nahkaverhoiluineen. Varustelu on ikäisekseen runsas, ja sähköllä pystyy säätämään melkein mitä vain, kunhan ne vain vielä toimivat. Toisaalta jotkut katkaisijat, kuten ajovalojen kytkinviiksi on lainattu suoraan halvemmista. Muistan 80 Cabriossani olleen juuri samanlaiset. Mittaristo on sentään riittävän moderni ajotietokoneineen.
Tilaa on valtavasti joka suuntaan, mutta silti mikään nappi tai ohjain ei jää liian kauas kuljettajan kynsistä. Istuimia voi säätää sähköllä käytännössä kaikkiin haluamiinsa suuntiin, joten ajoasennosta saa hyvän, kunhan jaksaa hetken näperrellä laitteiston kanssa. Edustusautoluokassa pitää takana matkustaville olla yhtä hyvin asiat kuin edessä istuvallekin. A8 onkin juhlavan tilava, myös konttiin mahtuu tavaraa ja se on kätevän muotoinen.
S8
Tehomalli S8 esiteltiin pari vuotta A8:a myöhemmin. Ulkoisia
eroja ei juurikaan ole: Näkyvin ero on maskin pystyrivat ja pienet S8-logot siellä
täällä. Myös vanteet ovat S8:lle ominaiset. S-tyyliin sivupeileissä on
kiiltävät kuoret. 4,2-litraisesta moottorista viritettiin tehoa 340
hevosvoimaa. Alustaa luonnollisesti madallettiin ja jäykistettiin. S8 oli
tarjolla myös manuaalivaihteisena!
Nyt testattu yksilö on tarjolla Ylöjärvellä. Hämeen Vaihtarit myy tämän vajaan kahdeksan tonnin hintaan. Kun iso kasi siirretään pois autoliikkeen keskeltä, ensimmäisenä huomion herättää tehokkaan veekasin murahdus, joka eroaa selvästi tavallisista nelipyttyisistä. Eroa lienee myös perus-A8:in verrattuna. Jo S8:n käyntiäänistä kannattaa tonni pari maksaa lisähintaa.
Pihamaalta poistuttaessa kaasua tulee painettua varovasti, sillä painava alumiini-Audi hyökkää kevyesti eteenpäin. Iso auto tarjoaa vakaata menoa kaikissa nopeuksissa, mutta silti terävät töyssyt aiheuttaa yllättävän kuuluvia kolauksia. Lähes kahdenkymmenen vuoden ikä alkaa jo tuntua. Ajan kuluminen näkyy myös muutamissa sähkövarusteissa, jotka eivät ainakaan koeajon aikana suostuneet toimimaan…
S8 on parhaimmillaan moottoritiellä, joten suuntasin mahdollisimman nopeasti sinne. Kuudenkympin nopeusrajoitus nousee sataseen, ja isken ensimmäistä kertaa kaasun pohjaan. Kick-down etsii kolmosen parissa sekunnissa suhteellisen siististi, ja sitten mennään! Vauhti kiihtyy eleettömästi ja jopa pelottavan nopeasti! Vapaasti hengittävä bensakasi kiertää iloisesti, mutta makeita pakoääniä ei sisälle asti kovin paljon erotu. Talvikeli pakottaa pitämään nopeudet hillittyinä.
Olen testannut tavallista 4,2-litraista useita vuosia sitten, ja silloiset muistikuvat A8:n suorituskyvystä olivat selvästi laimeampia. Sekin kiihtyy kyllä ripeästi, mutta S8:n potkua tai voimantunnetta ei siitä löydy. Eli tämänkin suhteen muutaman tonnin kalliimpi hinta tuntuu perustellulta. Perus-A8 tykkää enemmän rauhallisesta kaasunkäytöstä. Siinä kaasua tulee annosteltua niin, että vaihteisto pysyy isommilla vaihteilla, eli kolmosella tai nelosella. Antaa 400 Nm vääntömomentin hoitaa käytännön kiihdytys. S8 on sitten ajoittaista revittelyä varten.
Ajotietokoneen kulutuslukemat mittariston keskellä kieltämättä hirvittävät. Pitkäaikainen keskikulutus oli yli 14 litran, tosin ei voi tietää millaisella ajolla ja kuinka pitkältä ajalta se on muodostunut. Mutta reilun satasen vauhdissa pienikin hipaisu kaasupolkimeen nostaa hetkellisen kulutuksen heti kymmenen litran tuntumaan. Kaupunkinopeuksissa kulutusmittari ei edes asetu nollaan, kun nostaa kaasupolkimen ylös, olipa vaihde mikä tahansa. Eli korkeisiin käyttökuluihin saa varautua.
Mutta meno moottoritiellä maistuu, eikä mikään vauhti tunnu juurikaan miltään. Toisaalta tuntuma ajamiseen on melko etäinen ja eristetty, eikä mutkissa välttämättä uskalla ajaa sen lujempaa. Ei ennen kuin on oppinut luottamaan autoon paremmin. Neliveto saa vauhdin kiihtymään rivakasti, mutta mutkassa se ei välttämättä auta…
Viisivalintaisen Tiptronic-automaatin pykäliä oli pakko kokeilla itsekin. Sillä saa ainakin tehtyä sulavia moottorijarrutuksia. Paluu moottoritien kiihdytyskaistalle pieneen alamäkeen saa hymyn korville. Täyskiihdytyksessä isompi vaihde kytkeytyy luonnollisesti pienellä viiveellä, mutta kuitenkin suht siististi. Nopeus on äkkiä sellainen, että taas hirvittää! Voi kun pääsisi Saksan baanoille tällä autolla.
Kaiken kaikkiaan lyhyen lenkin jälkeen tunnelma S8:ssa on jollain tavalla suihkukonemainen! Kiihtyvyys suorilla on huikea ja selkä painuu penkkiin melkein kuin lentokoneessa. Mutkissa Audi ei viihdy, ennemminkin voisi puhua kaarroksista. Tukeva nahkaistuin ja sisätilat ovat nekin kuin jostain vähän vanhemmasta yksityisjetistä. Jopa vaimeat suhinat ja hillitty äänimaailma yleensäkin muistuttaa ilmailun ylellisyydestä.
Kyllähän Audi S8:lla kelpaisi ajella. Jo pelkkä A8 on aika vaivaton. Tällä hetkellä itselläni ei tosin ole tarvetta näin isolle autolle, mutta miksei tässä olisi oiva pirssi perheelliselle. Varsinkin jos käyttökulut eivät hirvitä. Minusta nimittäin vahvasti tuntuu, että nykyinen kahden auton politiikka (pieni kesäauto ja edullinen talviauto) tulee lopulta halvemmaksi kuin jatkuva isolla ja tehokkaalla bensakasilla kruisailu.
Nyt testattu yksilö on tarjolla Ylöjärvellä. Hämeen Vaihtarit myy tämän vajaan kahdeksan tonnin hintaan. Kun iso kasi siirretään pois autoliikkeen keskeltä, ensimmäisenä huomion herättää tehokkaan veekasin murahdus, joka eroaa selvästi tavallisista nelipyttyisistä. Eroa lienee myös perus-A8:in verrattuna. Jo S8:n käyntiäänistä kannattaa tonni pari maksaa lisähintaa.
Pihamaalta poistuttaessa kaasua tulee painettua varovasti, sillä painava alumiini-Audi hyökkää kevyesti eteenpäin. Iso auto tarjoaa vakaata menoa kaikissa nopeuksissa, mutta silti terävät töyssyt aiheuttaa yllättävän kuuluvia kolauksia. Lähes kahdenkymmenen vuoden ikä alkaa jo tuntua. Ajan kuluminen näkyy myös muutamissa sähkövarusteissa, jotka eivät ainakaan koeajon aikana suostuneet toimimaan…
S8 on parhaimmillaan moottoritiellä, joten suuntasin mahdollisimman nopeasti sinne. Kuudenkympin nopeusrajoitus nousee sataseen, ja isken ensimmäistä kertaa kaasun pohjaan. Kick-down etsii kolmosen parissa sekunnissa suhteellisen siististi, ja sitten mennään! Vauhti kiihtyy eleettömästi ja jopa pelottavan nopeasti! Vapaasti hengittävä bensakasi kiertää iloisesti, mutta makeita pakoääniä ei sisälle asti kovin paljon erotu. Talvikeli pakottaa pitämään nopeudet hillittyinä.
Olen testannut tavallista 4,2-litraista useita vuosia sitten, ja silloiset muistikuvat A8:n suorituskyvystä olivat selvästi laimeampia. Sekin kiihtyy kyllä ripeästi, mutta S8:n potkua tai voimantunnetta ei siitä löydy. Eli tämänkin suhteen muutaman tonnin kalliimpi hinta tuntuu perustellulta. Perus-A8 tykkää enemmän rauhallisesta kaasunkäytöstä. Siinä kaasua tulee annosteltua niin, että vaihteisto pysyy isommilla vaihteilla, eli kolmosella tai nelosella. Antaa 400 Nm vääntömomentin hoitaa käytännön kiihdytys. S8 on sitten ajoittaista revittelyä varten.
Ajotietokoneen kulutuslukemat mittariston keskellä kieltämättä hirvittävät. Pitkäaikainen keskikulutus oli yli 14 litran, tosin ei voi tietää millaisella ajolla ja kuinka pitkältä ajalta se on muodostunut. Mutta reilun satasen vauhdissa pienikin hipaisu kaasupolkimeen nostaa hetkellisen kulutuksen heti kymmenen litran tuntumaan. Kaupunkinopeuksissa kulutusmittari ei edes asetu nollaan, kun nostaa kaasupolkimen ylös, olipa vaihde mikä tahansa. Eli korkeisiin käyttökuluihin saa varautua.
Mutta meno moottoritiellä maistuu, eikä mikään vauhti tunnu juurikaan miltään. Toisaalta tuntuma ajamiseen on melko etäinen ja eristetty, eikä mutkissa välttämättä uskalla ajaa sen lujempaa. Ei ennen kuin on oppinut luottamaan autoon paremmin. Neliveto saa vauhdin kiihtymään rivakasti, mutta mutkassa se ei välttämättä auta…
Viisivalintaisen Tiptronic-automaatin pykäliä oli pakko kokeilla itsekin. Sillä saa ainakin tehtyä sulavia moottorijarrutuksia. Paluu moottoritien kiihdytyskaistalle pieneen alamäkeen saa hymyn korville. Täyskiihdytyksessä isompi vaihde kytkeytyy luonnollisesti pienellä viiveellä, mutta kuitenkin suht siististi. Nopeus on äkkiä sellainen, että taas hirvittää! Voi kun pääsisi Saksan baanoille tällä autolla.
Kaiken kaikkiaan lyhyen lenkin jälkeen tunnelma S8:ssa on jollain tavalla suihkukonemainen! Kiihtyvyys suorilla on huikea ja selkä painuu penkkiin melkein kuin lentokoneessa. Mutkissa Audi ei viihdy, ennemminkin voisi puhua kaarroksista. Tukeva nahkaistuin ja sisätilat ovat nekin kuin jostain vähän vanhemmasta yksityisjetistä. Jopa vaimeat suhinat ja hillitty äänimaailma yleensäkin muistuttaa ilmailun ylellisyydestä.
Kyllähän Audi S8:lla kelpaisi ajella. Jo pelkkä A8 on aika vaivaton. Tällä hetkellä itselläni ei tosin ole tarvetta näin isolle autolle, mutta miksei tässä olisi oiva pirssi perheelliselle. Varsinkin jos käyttökulut eivät hirvitä. Minusta nimittäin vahvasti tuntuu, että nykyinen kahden auton politiikka (pieni kesäauto ja edullinen talviauto) tulee lopulta halvemmaksi kuin jatkuva isolla ja tehokkaalla bensakasilla kruisailu.
 |
| © Caradise 2017 |
