Ostaessani Cougaria otin tietoisen riskin. Sen katsastus oli
umpeutumassa, ja läpipääsyn todennäköisyys aika pieni. Silti sovin myyjän
kanssa, että minä hoidan katsastuksen, jos saan auton 300 € halvemmalla. Nyt on
selvillä, kannattiko riski. Puolustukseni voin sanoa, että Carismalla olisi
ollut sama rumba edessä, joten sen tähden halusin katsastaa Cougarin itse.
Mitsubishi muuten myytiin Viroon, jossa sitä rääkätään nyt kuulemma jääradalla!
Ennakkoon koeajon perusteella osasin odottaa paria ongelmaa,
joista jo mainitsinkin: Pakoputkessa on selvä vuotokohta, ja lisäksi se kolisee
kylmänä käynnistettäessä. Lisäksi auton alusta tuntuu vähän epämääräiseltä ja
levottomalta. Jopa niin levottomalta, etten uskaltanut ajaa 90 lujempaa
jäisellä moottoritiellä viedessäni Mitsun kesärenkaita takaisin Espooseen. En
tainnut ohittaa kuin pari hidasta rekkaa koko retken aikana.
Varasin katsastusajan niin, että pääsisin suoraan
pääkaupunkiseudulta katsastukseen. Näin moottori olisi lämmin, eikä ainakaan
päästöjen suhteen pitäisi tulla ongelmia. Eikä tullutkaan. Moottori sai puhtaat
paperit, ei edes pakoputkiston kunnosta tullut mitään sanomista. Yllättävää!
Alustan osaltakaan ei esiintynyt odotettuja ongelmia, mitä nyt alkavaa
ruostetta siellä täällä. Ainoa korjauskehotus annettiin etupään koiranluista,
jotka pitäisi jossain vaiheessa vaihtaa.
Ei se silti läpi mennyt. Ongelmat alkoivat takajarruja
testattaessa. Etujarrut antoivat hyvät lukemat, samoin takajarrut aluksi, mutta
pian katsastaja huomasi jarrupolkimen painuvan yhä syvemmälle ja jarrutustehon
hiipuvan lopulta kokonaan. Tätä ei ajossa voinut huomata mitenkään, sillä
käytännössä vain harvoin takajarruja tarvitaan. Syyksi paljastui pieni
vuotokohta jarruputkissa takana, joka tiputteli muutaman tipan jarrunestettä
jarrua painettaessa. Muutenkin takajarrulevyt olivat jo pahasti ruosteessa,
eikä siinä enää hiontakaan auttaisi. Samoin kuskin puolen helma otti itseensä
katsastusmiehen hakatessa meisselillä reikiä peltiin.
Tavanomaisen hylkäyksen sijaan Fordille iskettiin
tyrmistyttävä ajokielto ja punainen tarra tuulilasiin! Reilun viikon yhteiselo
katkesi siis lyhyeen. Ei kai tämä nyt niin vaarallinen vika ollut? Mutta mikään
muu ei auttanut kuin ajaa auto lähimpään korjaamoon, joka saisi vaihtaa
ajokieltoon johtaneen jarruputken.
Seuraavalla viikolla homma saatiin kuntoon, ja ajoin taas
takaisin katsastukseen. Toimistolla kävi ilmi, että minun olisikin pitänyt
korjata myös kaikki muut hylkäykseen johtavat syyt, eli helma ja
takajarrulevyt! Ajokielto ei siis vielä päättynytkään, vaan pitäisi etsiä
uudestaan joku hitsaamisen taitava korjaamo.
Sitä ennen tilasin kuitenkin Motonetistä tuoreet
takajarrulevyt ja -palat. Toivoin saavani ne vaihdettua itse isäni
avustuksella, mutta satuloiden pultit osoittautuivat niin jumittuneiksi, että
sekin jätettiin lopulta ammattilaisten huoleksi. Nelivetoisiin ja
V6-moottorisiin Mondeoihin sopivat tuuletetut levyt paloineen maksoivat noin 90
€, siis puolet vähemmän kuin alkuperäisvaraosat.
Jarruputkien korjauksen yhteydessä ilmeni taas täysin uusi,
ja todella harmittava vika. Nimittäin mittariston digitaaliset näytöt, kuten
matkamittari, kello ja ajotietokone, pimenivät totaalisesti! Tai oikeastaan
oikeanpuoleisessa näytössä muutama digiväkänen jäi näkyviin. Todella ärsyttävä
ongelma, vaikkei ajamista haittaakaan. Jo pelkästään jälleenmyynnin kannalta
nämä mittaristot ovat todella tarpeellisia…
Taas meni viikonloppu ilman autoa, kun Cougar sai uutta
peltiä helmaansa. Näihin saa vanhoissa autoissa tottua Suomen olosuhteissa. Nyt
helma on kuitenkin taas vähän ehjempi, mutta muistoksi jäi rumat hitsausjäljet
ja vannehopealla maalattu paikka. Takajarrujen pultit lopulta aukesivat
hitsaamalla torx-ruuvien päihin kuusiokoloruuvit, joita jälkitarkastuksessa
myös katsottiin kieroon pitkään. Lopulta soitto tutulle korjaajalle sai
katsastajan vakuuttumaan.
Mutta vihdoin ja viimein, parin viikon säätämisen jälkeen,
Cougar on saanut pitkän leimansa, ja sillä voi ajaa taas normaalisti. Hintaa
molemmat korjaukset ottivat 170 €, ja kun laskee osien hinnat ja
katsastusmaksut yhteen, saadaan noin 500 € loppulasku. Eli parisataa euroa tuli
takkiin tässä uhkapelissä. Toisaalta nyt ainakin tiedän miten autoa on
korjattu, ja takana on tuoreet jarruosat, jotka kestänevät niin kauan kuin Ford
liikenteessä sinnittelee.
No mitä tapahtui pimenneelle mittaristolle? Kuin hain auton
taas korjaamolta, mittaristot toimivat niin kuin pitääkin! Jopa kaikki
ajotietokoneen lukemat olivat pysyneet ennallaan! Viikonloppu lämpimässä
hitsaushallissa sai ilmeisesti auton kuivumaan niin, että kosteus ja jää
hävisivät pois. En oikeastaan edes tiedä missä liittimessä huono kontakti on,
mutta toivottavasti vika ei tule toistumaan...
Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ehkä ainakin hetkeksi. Toisaalta
tulevaa rahanmenoa tietää ainakin kaksi loppuun kulunutta kesärengasta, sekä
takaluukun mahdollinen maalaus ja laiskat kaasupumput. Lisäksi toinen
korjaajista ihmetteli tosissaan, miten päästöt voivat olla hyväksytyissä
raameissa, sillä pakoputken kolina paljastui hajonneeksi katalysaattoriksi!
Palataan siis aiheeseen vielä keväämmällä...
© Caradise 2018 |