Chrysler Sebring 2.7 V6 LX Convertible testattu toukokuussa 2022.
Chrysler Sebring Convertible on enemmän kotonaan uinuvassa floridalaisessa pikkukaupungissa, kuin samannimisellä lähiseudun kilparadalla.
Perheemme kasvaessa pieni roadsterini pitäisi päivittää
isompaan. Valikoimaa riittää ja hintahaarukkakin on laaja. Nelipaikkaisia
avoautoja saa jo kolmesta tonnista lähtien. Yksi tilavimmista vaihtoehdoista on
lähes viisimetrinen Chrysler Sebring Convertible. Rinta-Joupille myyntiin
tullut auto on viime kesänä ajetun Stratuksen suora seuraaja. On kiva nähdä,
onko mikään kehittynyt edeltäjästä.
Kuten Stratuksen kohdalla, Sebringin myyntivaltti on
linjakkaat muodot. Pituutta on jopa enemmän kuin Sebringin sedan-mallilla.
Kylkilinja on siis korostetun pitkä ja matala. Stratuksen aggressiivinen ilme
on pehmentynyt ystävälliseksi ja leveäksi hymyksi. Muotoilussa on pelattu
pitkälti varman päälle, eikä valmistaja ole halunnut ärsyttää ketään. Paitsi
vuonna 2004, jolloin faceliftin myötä keulaan tuli aaltomaiset valot ja
suurempi maski. Itse pidän alkuvuosien ulkonäöstä enemmän.
Vaikka koeajetussa yksilössä on heikompi varustelu kuin
ajamassani Stratuksessa, tunnelma ohjaamossa on edelleen sama. Tilaa riittää
kaikille neljälle, ja istuin on pehmeä ja melko mukava, vaikkei onnistu
vartaloa joka puolelta tukemaankaan. Mukavuutta lisää istuimen sähköiset säädöt
ja ennen kaikkea etu- ja takaosan erilliset korkeussäädöt. Itse valitsisin
ehdottomasti nahkaverhoilulla varustetun yksilön, olo kangaspenkeissä jää
turhan arkiseksi.
Vakionopeudensäätimen puute koeajetussa yksilössä ihmetyttää
myös. Sen sijaan kuuden CD:n vaihtaja kojelaudan alaosassa on harvinaisempi
varuste. Iso kangaskatto liikkuu sähköllä kiitettävän ripeästi ylös tai alas,
ottaen huomion auton 20 vuoden iän. Katon pystyy sulkemaan ja avaamaan jopa
auton liikkuessa, mikä on itse asiassa aika kiva ominaisuus. Toki salvat
lukitaan ja avataan käsin tuulilasin kulmista.
Kovin kauaa ei Chrysleria tarvi kierrellä, kun huomaa syyt
edulliselle hinnalle. Materiaalien laatu ei juurikaan ole parantunut
edeltäjästään. Moni toiminto saattaa jopa mennä herkästi rikki heikkolaatuisen
muovin takia. Esimerkiksi tässä yksilössä apukuskin puoleinen ikkuna ei liiku
oikein kiskoillaan, eikä se suostu laskeutumaan kokonaan alas ilman
puoliväkinäistä avustamista. Ylös se onneksi nousee. Pyyhkimet pitävät hassua
surinaa, ohjaustehostin vikisee kuormitettuna, ja muutenkin nitinöitä ja
natinoita riittää yhtä paljon kuin Stratuksessa.
Jotain on sentään paremmin kuin edeltäjässään. Isoin
moottori on kasvanut 2,7-litraiseksi ja siitä saadaan tehoa yli 200
hevosvoimaa! Tämä riittää liikuttamaan isoa avoautoa kevyesti ja jopa
yllättävän ripeästi. Paperilla 9,9 sekunnin kiihtyvyys sataseen ei kuulosta
hurjalta, mutta tehontunne on useimpiin tilanteisiin riittävä. Kiihtyvyyttä
säestää mukava hyrinä. Automaattivaihteistokin pysyy pääosin tilanteen tasalle,
vaikkei tässä yksilössä itsevalittava Autostick olekaan.
Ajettavuudessakin on ehkä hienoista edistystä nähtävissä,
mutta edelleenkin ollaan todella kaukana urheiluautomaailmasta. Ohjaus on hidas
ja rattia saa vääntää totuttua isommilla liikkeillä. Ohjaustunto on
kelvollinen, eikä Sebring matalana autona liikoja kallistele. Vähän kuitenkin,
onhan kyseessä amerikkalainen auto. Korin vääntöjäykkyyden puutetta ei voi olla
huomaamatta käännöksissä ja töyssyissä.
Vaikka Sebring ei houkuttele mutkateiden kautta perille,
ajaa se asiansa rentona cruisailupelinä, johon mahtuu hyvin kavereita ja
tavaraakin. Jos joskus olisi mahdollisuus tehdä usean päivän tai viikon road
trip Amerikassa ostamalla joku halpa auto paikan päältä, voisi Sebring
Convertible olla listan kärkipäässä! Hinnatkin ovat jo asettuneet lähes
Stratuksen tasolle. Suomessa avo-Sebringiin vaaditaan noin viiden tonnin
investointi. Valtaosa myytävistä autoista on varustettu isommalla V6-koneella.
Kannattaa myös pohtia haluaako euro- vai jenkkimallin. Koeajettu amerikkalainen LX-versio on monelle turhan vaatimattomasti varusteltu, jopa ABS-jarrut puuttuvat. Limited tarjoaa jo enemmän herkkuja ja pientä luksusta, eikä hinnassa ole juurikaan eroa. Jenkkimallissa parempaa on puhdaslinjainen takapuskuri (josta tosin Suomessa usein törröttää lain pakottamana irrallinen takasumuvalo). Euromallissa takasumuvalo on integroitu puskuriin. Amerikasta tuodussa autossa saattaa myös häiritä mailimittari, sekä vain parittomia desimaaleja lukeva radio.
 |
| © Caradise 2022 |
