Viimeinen kesälomaviikko sijoittui marraskuulle, joten mieli teki ankeudesta ja harmaudesta hetkeksi jonnekin, missä kesää olisi vielä jäljellä. Mukaan matkalle tulisi puolivuotias poikavauva ensimmäistä kertaansa, joten reissua olisi mietittävä uusista kulmista. Välimeren rannalla riittäisi lämpöä vielä marraskuun puolelle, mutta halusimme pitää lentomatkan mahdollisimman lyhyenä. Sopivana kompromissina päädyimme Pohjois-Italiaan ja Como-järven rannalle. Itse sain maistiaiset tästä käsittämättömän kauniista paikasta keväällä 2015, eikä maailmaa kiertänyt vaimoni ollut tätä seutua vielä nähnyt.
Reilun kolmen tunnin lentomatka Milano-Malpensan
lentokentälle sujui nopeasti ja poikakin tuntui tykkäävän Airbusin tarjoamasta
kiihdytyksestä yläilmoihin. Seuraavat kolme tuntia istuttaisiin Google Mapsin
mukaan julkisissa matkalla kohti Bellagion kylää. Onneksi matkan pystyi
jakamaan kahteen osaan: Ensin junalla yhdellä vaihdolla Comon kaupunkiin ja
sieltä myöhemmin bussilla jyrkkää Como-järven rantaa kiemurrellen määränpäähän
asti. Vauvan kanssa matkatessa huoltotaukoja vaaditaan paljon enemmän, joten
pysähdys Comossa ei haitannut lainkaan.
Pohjois-Italia on maantieteellisesti hassua aluetta.
Torinosta itään kulkevan Po-joen laaja laakso on pitkälti erittäin tasaista
maaseutua sekä kaupunkeja siellä täällä. Hieman idempänä, joen eteläpuolella,
Modenan ja Bolognan alueilla olisi sielläkin autohullulle erittäin
mielenkiintoista nähtävää, mutta Ferrarin ja Lamborghinin tehtaat ja museot
jäävät vielä tavoitteiksi tulevaisuuteen. Junamatka Comolle on kuitenkin vielä
varsin tylsää seurattavaa, ja maisemat tuovat mieleen lähinnä Belgian. Hyvällä
säällä horisontissa pystyy kuitenkin jo näkemään pohjoisen vuoristoa.
Heti Comon kaupunkiin saavuttua maisema on muuttunut
yhtäkkiä jylhemmäksi ja olemme jo suurten rinteiden ympäröimiä. Vajaan
sadantuhannen asukkaan Como sijaitsee ylösalaisin olevan Y-kirjaimen muotoisen
järven läntisessä eteläkärjessä ja on vain kivenheiton päässä Sveitsin rajalta.
Kaupunki on kaunis ja sen rannoilla voi jo aistia italialaista elämänmenoa.
Vanhat herrat kokoontuvat pieniin kahviloihin nauttimaan Espressoa, ja pizzaa
ja pastaa saisi joka korttelista.
Me matkaamme kuitenkin pian paikallisbussilla pohjoiseen.
Olemme aseistautuneet valtavalla laukkuarsenaalilla, emmekä mahdu täynnä
koululaisia olevaan bussiin. No, reilun tunnin päästä tulee seuraava, jolla
vielä juuri ja juuri ehtisimme perille sopivaan aikaan. Vajaan 30 kilometrin
matkaan menee tunnin verran, mutta koko matka on täynnä nähtävää! Como-järvi mutkittelee
kohti pohjoista, ja me mutkittelemme rannan mukaisesti vielä enemmän. Tie
nousee jopa melko korkealle, jolloin jyrkkenevät vuoret ja lukuisat pienet
kylät niiden rinteillä näyttävät upeilta! Molemmin puolin rantaa on myös useita
Villoja, jotka saattavat olla jopa pari sataa vuotta vanhoja. Tarkkasilmäinen
osaisi bongata vastarannalta heti alkumatkasta Villa d’Esten, jossa pidetään
joka toukokuu ehkä Euroopan näyttävin Concours D’Elegance.
Kun lähestymme niemen kärkeä ja Bellagion kylää, pilvinen
sää on hellittänyt jo otettaan ja viimeistään upea auringonlasku Como-järven
rinteitä valaisten loksauttaa leuan! Kaukana pohjoisessa pystyy jo erottamaan
lumihuippuiset Alpit! Ehdimme perille pimeän tullen ja vielä tiukka kävely
lähes niemen kärkeen saakka hotelliimme. Halusimme tarkoituksella hotellin
läheltä rantaa, jotta ei tulisi liikaa nousuja lastenvaunujen kanssa. Tämä
reissu yritetään selvitä ilman vuokra-autoa.
Ensimmäisenä varsinaisena reissupäivänä tutustumme Bellagion
kylään. Se on siis niemen kärjessä oleva kaunis pikkukaupunki. Como-järvi on
tunnettu rikkaiden lomapaikkana jo antiikin ajoilta lähtien, ja Bellagion
loiston päivät ovat alkaneet Napoleonin lomailujen myötä. Vanha kaupunki nojaa
länteen ja sen taustalla on pieni kukkula. Kapeat poikkikadut portaineen ovat
kuin suoraan matkailumainoksista!
Como-järven matkailusesonki päättyy oikeastaan lokakuun
lopussa, joten olemme turhan myöhään liikkeellä. Tämä päivä on sateisin ja
lämpötila nousee vaivoin yli kymmenen asteen. Lisäksi syöminen tuottaa
haasteita: Monet ravintolat tuntuvat olevan auki miten sattuu. Lounasta saa
vielä suhteellisen helposti, mutta illallisen syöminen ravintolassa osoittautui
meille melkein mahdottomaksi. Kaikki ravintolat, siis ne, jotka ylipäätään
avaavat tähän aikaan vuodesta ovensa, avautuvat illalla vasta seitsemältä.
Samaan aikaan poika pitäisi laittaa nukkumaan, joten iltapalana toimii lähinnä
hotellille haettu pizza.
Valitsimme majapaikaksi Bellagion, sillä sieltä pääsisi näppärästi lautoilla vastarannan kaupunkeihin. Vaikka lähes kaikki turistinähtävyydet ja museot ovat marraskuussa kiinni, nämä lautat sentään liikkuvat useita kertoja päivässä. Lautoille mahtuu useampi auto, joten ne toimivat paikallisille oivina sillan korvikkeina muutaman kilometrin levyisellä, mutta pitkulaisella Como-järvellä. Bellagiosta pääsee kolmeen eri suuntaan, joten loppureissun suunnitelma oli hyvä rakentaa niiden mukaan. Joka päivä pystyisi helposti tutustumaan yhteen kohteeseen.
Itärannalla sijaitseva Varenna oli ensimmäinen näistä.
Lauttamatka kestää noin parikymmentä minuuttia, ja jo järveltä käsin pääsee
ihastelemaan kaunista kylää, joka on täynnä värikkäitä ja kapeita taloja!
Vaunut pakottavat meidät kävelemään rannan suuntaisesti, emmekä juurikaan lähde
kiipeilemään kapeita porraskujia ylemmäs, mutta kaikki kaunis on kätevästi
rannan tuntumassa. Rannalta löytyy myös tunnelmallisia kahviloita, joista voi
ihailla avautuvaa näkymää Como-järvelle ja pilvien halaamia vuoria
vastarannalla.
Seuraavan päivän kohde on Menaggio, joka tuntuu hieman viereisiä
kyliä suuremmalta ja ”normaalimmalta”. Lyhyellä kävelykierroksella voi bongata koululaisia
ja jopa paikallisen autokoulun. Myös tämä pikkukaupunki on itsessään kaunis,
vaikkei ihan naapuriensa loistoon ylläkään. Isot hotellit ja nätit kahvilat on
täällä kerääntynyt kapean ja kauniin rantabulevardin varrelle. Sieltä kelpaa ihastella
auringossa kylpeviä vastarannan Varennan ja Bellagion kyliä. Valo ei nimittäin
riitä koko päiväksi Menaggion puolelle ainakaan syksyllä, kun vähintään kilometrin
korkuinen viereinen vuori peittää matalalla kaartavan auringon.
Autojen bongaukseen Como-järven länsiranta on sen sijaan
parempi. Kun Bellagion kylä täyttyi lähinnä Fiateista ja vastaavista, voi Menaggion
puolella pikkuautojen massasta erottaa todellisia urheiluautojakin! Ja kesällä
varmasti vieläkin enemmän. Porschet ovat yllättävän suosittuja ja näkyipä
sentään yksi aito Ferrarikin! Rikkaan Luganon läheisyys vaikuttaa, sillä monet upeimmista
autoista ovat Sveitsin kilvissä.
Viimeisen ja lyhyimmän lauttamatkan päässä odottaa
Cadenabbian ja Tremezzon kylät. Vastarannalta nämä näyttävät kokoansa
suuremmiltakin keskuksilta, kun ranta on täynnä kerrostaloja ja hotelleja kylki
kyljessä. Todellisuudessa Tremezzossa ei juuri muuta olekaan kuin tuo näyttävä
rantakatu ja talot sen vieressä huikein järvinäkymin. Jokaisella kylällä tuntuu
olevan oma Grand Hotel, jotka ovat näyttäviä ja isoja rakennuksia vähintään
vuosisadan takaa. Tremezzossa viehättää myös kaunis puisto aivan rannalla.
Mukavana yllätyksenä loman aurinkoisimpana ja lämpimimpänä päivänä huomion
kiinnittää myös todella monipuolinen puulajisto sekä upea ruska! Sää Como-järvellä
marraskuussa vastaakin suomalaista syyskuuta, ja parhaimpina päivinä lämpötila
hipoo kahtakymmentä.
Reissun viimeisenä päivänä tavoitteena olisi päästä takaisin
Comon kaupunkiin ja junalla kentälle. Bellagiosta Comolle pääsisi myös vanhalla
ja nopealla kantosiipialuksella, mutta sen aikataulut eivät osuneet yksiin
matkamme kanssa, joten palasimme etelään tutulla bussikyydillä. Molemmilla
tavoilla pääsee silti ihastelemaan vielä viimeisen kerran upeita jyrkkiä
rinteitä, lukuisia villoja ja aistimaan Como-järven ajatonta elämänmenoa. Tämä matka
jätti pysyvän muiston meidän perheeseen! Ehkä palaamme vielä joskus kiertämään
koko järven autoillen!
 |
| © Caradise 2022 |
