Rolls-Royce Corniche on käsittämättömän iso, kallis, mukava ja ylellinen.
Rolls-Roycen keulamaski lienee automaailman muuttumattomin käsite. Se vie ajatukset antiikin Kreikkaan, jonka julkisten rakennusten päädyt pylväskäytävineen ovat lainanneet juhlalliset muotonsa tähän kaikkein tunnetuimpaan keulakoristeeseen. Katon harjalle on laskeutunut enkeli, Spirit of Extacy, joka on levittänyt siipensä ja nojautunut eteenpäin valmistautuakseen tulevaan lentoonsa maan päällä.
Näin on ollut jo yli sadan vuoden ajan. Heti ensimmäisistä Rolls-Roycen malleista lähtien tämä kulmikas tunnus on suojellut auton jäähdytintä. 1930-luvun Phantom-mallin myötä maskin poikkirivoitus kääntyi pystyyn, jolloin se muistutti entistä paremmin antiikin esikuvaansa. Vaikka maski on ajan mittaan pienentynyt ja suurentunut, se seisoo edelleen, 80 vuotta uudemmassa Phantom-mallissa ryhdikkäästi suorassa kulmassa kohti taivasta todistaen ylellisyydestä johon vain Rolls-Royce pystyy.
Rolls-Royce on aina pyrkinyt valmistamaan autonsa muita paremmaksi, ei väliä paljonko se tulisi maksamaan. Yhtiön asiakkaisiin kuuluu ainoastaan rikkaat ja kuuluisat sekä kuninkaalliset, joille kelpaa vain paras. He vaativat, että auto kulkee ääneti kuin haamu vailla tärinöitä ja pomppuja.
Toisen maailmansodan jälkeen, kun autot alkoivat muovautua kohti nykyisiä muotteja, Rolls-Roycen mallipolitiikka on ollut pitkälti samanlainen vuosikymmenestä toiseen. Eniten valmistettiin neliovisia limusiineja, joista oli tarjolla myös avomalleja kahdella ovella. Coupé-mallit jäivät yksittäiskappaleiksi tai todellisiksi harvinaisuuksiksi.
Corniche-nimi liittyi Rolls-Roycen maineikkaaseen historiaan vuonna 1971. Itse auto ei sinänsä ollut uusi, vaan se oli edelleen Silver Shadowin kaksiovinen versio. Ennen uudelleennimitystä auto tunnettiin juuri kyseessä olevalla nimellä Silver Shadow Fixed Head Coupéna tai Drop Head Coupéna. Näistä DHC oli avattavalla rättikatolla ja FHC kiinteällä peltikatolla.
Cornichesta muodostui poikkeuksellisen pitkäikäinen malli. Kovakattoisen Coupén valmistus lopetettiin neliovisen kanssa samaan aikaan vuonna 1981, mutta avomalli porskutteli pitkälle 1990-luvun puoliväliin. Eli kyseistä korimallia valmistettiin melkein 30 vuotta. Kulmikkaasta Silver Spiritistä ei avomallia tehty.
Seuraava kangaskattoinen Rolls-Royce esiteltiin vuonna 2000, luonnollisesti jälleen Corniche-nimellä. Ulkonäöltään auto muistutti paljon pari vuotta aiemmin esiteltyä neliovista Silver Seraphia. Legendaarisen jäähdyttimen taakse ei kuitenkaan kelpuutettu BMW:n V12-moottoria, vaan klassikoksi muodostunut 6,75-litrainen veekasi. Jättipata ei suinkaan ole vapaastihengittävä, vaan se on sisarmalli Bentley Azuren tavoin ahdettu pienellä turbolla. Voimaa ei kuitenkaan ole yhtä paljon, tässä tapauksessa “riittävä” hevosvoimamäärä on 330. Vääntöä onkin sitten pöyristyttävät 738 Nm.
Yli kaksi ja puoli tonnia syö kuitenkin suorituskykyä, kiihtyvyys nollasta sataan painuu kahdeksaan sekuntiin. Toisaalta on pyhäinhäväistys vinguttaa kumia Rolls-Roycella. (Bentleyllä se olisi siinä rajoilla…) Tällä autolla kuuluu ainoastaan lipua sulavasti. Tekniikka on yleensäkin Rolls-Roycessa ollut aina toissijaista, kunhan sitä voimaa on tuo “riittävästi”. Huomattavasti tärkeämpää on ulkoinen ja erityisesti sisäinen tyyli.
Lempeä jätti
Rolls-Roycet ovat aina olleet isoja, eikä kokoa ole pyritty peittelemään muotoilulla. Lisäksi ne ovat kaikkea muuta kuin virtaviivaisia. Eikä Corniche ole poikkeus. Avoautolla on pituutta melkein viisi ja puoli metriä, mutta mittasuhteet ovat erittäin onnistuneet. Keula on pysty ja perä muhkea, mutta kokonaisuus näyttää silti sulavalta.
Yksityiskohdat on lainattu pitkälti Silver Seraph -mallista. Lamput ovat sekä edessä että takana pehmeät ja sivistyneen pyöristetyt. Samaa pyöreyttä voi havaita myös korin kaikissa reunoissa ja kulmissa. Yllättävän usein Cornicheen on valittu hempeän vaaleita sävyjä. Harvoin näkee Cornichea mustana edes kuvissa, taivaansinisenä kylläkin.
Sisätiloissa pehmeyttä edustaa ainakin runsas nahan käyttö. Penkit ovat luonnollisesti nahkaa, samoin kojelaudan yläosa ja ovien verhoilu. Suuren koon ansiosta myös tilaa on saatu neljälle henkilölle niin, ettei tarvitse ahdistua naapurin liiallisesta läheisyydestä.
Puulla on henki ja Rolls-Royce väittää antavansa puulle sielun. Mikäpä olisikaan parempi paikka jalopuulle viettää kuoleman jälkeistä elämää kuin Rollsin kojelaudassa tai keskikonsolissa tuhdin lakkakerroksen suojassa. Ylenpalttisen nahan ja jalopuun harmonian viimeistelee pienet, tarkkaan harkitut kromiset yksityiskohdat, kuten mittareiden ja tuuletusaukkojen kehykset. Muovia on pyritty käyttämään mahdollisimman vähän, mutta sitäkin löytyy esimerkiksi katkaisijoista.
Varustelu on luonnollisesti lähes täydellinen. “Lähes” siksi, että Cornicheen ei ole vaivauduttu asentamaan viimeistä huutoa olevia, saksalaisten autotehtaiden suosimia tietoteknisiä hapatuksia, kuten navigaattoria isolla näytöllä. Halukkaat asiakkaat toki saavat sellaisen erikseen pyydettäessä, vaikka jälkiasennettuna. Sama koskee lukemattomia muita toiveita, jolloin vain oma mielikuvitus asettaa rajansa.
Harvinaista herkkua
Rolls-Royce Cornichen toista sukupolvea valmistettiin ainoastaan muutama vuosi, kaikkiaan 374 yksilöä. Olen saanut havaintoja jopa kahdesta yksilöstä Suomenmaassa. Kuvien viininpunainen RR-13 on kuvattu vuosia sitten Classic Sportscar Concours D'Elegance -tapahtumassa Turun Harjattulassa. Toisen olen bongannut Lauttasaaressa entisen työpaikkani vieressä. Se on tuotu Amerikasta ja on väriltään haalea beige.
Uutena tämä ökyavo maksoi reilut kymmenen vuotta sitten yli 750 000 €! Corniche olisi siis hankittava ulkomailta, jos satut olemaan aikeissa ostaa sellaisen, joko Saksasta tai Yhdysvalloista. Hinnat pyörivät noin 150 000 eurossa tai dollarissa plus verot plus henkivartijat kuljetuksen ajaksi. Olisipa se ainakin persoonallisempi vaihtoehto isolle huvipurrelle tai kesämökille Turun saaristossa...
© Caradise 2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti