Kilometrejä on kertynyt pian tuhat mailia, ja MX-5 tarjoaa
jatkuvasti unohtumattomia elämyksiä. Pieni öljyvuoto on silti edelleen
tutkimatta ja myös eräs jäähdyttimen letkuista tuntuu olevan löysällä. Samoin
pelkääjän puoleinen eturengas vuotaa hieman. Auto tarvii siis jatkuvaa
erityishuomiota, mutta mikään ei onneksi estä ajamista, joka on edelleen erittäin
kivaa.
En ole vielä kovin ahkerasti ehtinyt kiertää paikallisia mutkateitä läpi, mutta jotain edes. Upeiden teiden metsästys on kieltämättä kiva harrastus varsinkin tällä autolla. Tämä tosin nostaa kulutusta; turha ajo ja ajoittainen kaasuttelu pitävät kulutuksen 8-9 litran tuntumassa satasella. Tankata pitää reilun 500 kilometrin välein. Kelitkin ovat olleet kohdallaan ja avonaisia päiviä on kertynyt jo kymmeniä ennen virallisen kesän alkamistakaan!
Eräänä iltana kasvoi sarvet päähän ja päätin testata, miten MX-5 pyörii tyhjällä parkkipaikalla. Ja kyllähän se pyörii! Tunnelma on selvästi samanlainen kun oli aikoinaan ensimmäisellä omalla takavetoisella, Volvolla suditellessa. Tasauspyörästön lukitus selvästi auttaa! Okei, tiukka-alustainen ja pieni Mazda on paljon äkkinäisempi kääntymään kuin iso Volvo. Itse asiassa donitsit syntyvät helpommin, kun ei paina kaasua ihan pohjaan saakka.
Viikko sitten kävin tutustumassa Miata Clubin toimintaan Ahveniston moottoriradalla. Tähän merkkikerhoon kuuluu yli sata MX-5-kuskia ja useimmat heistä ovat viritelleet omiaan. Tai ainakin ne jotka viihtyvät enemmän radalla kuin kadulla. Itse jätin ratahommat myöhemmäksi, mutta sain erittäin arvokasta apua auton omistamiseen. Jo kerhon nettifoorumissa olisi kahlattavaa informaatiota yllin kyllin, ja varsinaisille jäsenille vielä lisää. Eikä jäsenyys edes maksa kuin 40 € vuodessa. Aion todennäköisesti vielä liittyä siihen. Hintaan kuuluu yksi ratapäivä Alastarolla, ja muistakin saa alennusta. Juuri tänäänkin olisi ollut kerhon jäsenille Mazda-päivä Tuusulassa, ja testimahdollisuus upouuteen ND-malliin. Valitettavasti en päässyt paikalle…
Mutta sain kerholta jo konkreettista hyötyäkin kahteen otteeseen. Jo Ahveniston radalla onnistuin myymään turvakaaren Mazdasta sitä enemmän tarvitsevalle. Sama mies laittoi etupuskurin lipankin myyntiin, ja ostaja löytyi seuraavana päivänä! Nyt on siis molemmat irrotettu ja juhlamalli näyttää paljon alkuperäisemmältä. Toisten mielestä auto näyttää nyt köyhemmältä eikä enää niin aggressiivisen hyökkäävältä. Minun mielestä sulavat ja kauniit linjat tulevat nyt entistä paremmin esiin! Turvakaaren irrotuksen jälkeen voin asentaa myös alkuperäisen tuulisuojan paikalleen, joka pölyttyy vielä tallin nurkassa.
Nyt ei siis parane enää liittyä kattokerhoon MX-5:llä, voi käydä kohtalokkaaksi. Samalla kun purettiin hattuhyllyn rakenteita, avautui pääsy takajousien yläpäähän. Säädettävien iskuvaimentimien pehmeys nimittäin säädetään sieltä. BC Racingin tolppien jäykkyyteen on tarjolla isokin muutos, ääripäiden ollessa kivirekimäinen kisa-asetus ja mukavuuspainotteinen pehmeys. Valitsin kompromissiasetuksen, jolloin jousitus sallii pienet kallistelut, mutta kokonaisuus pysyy sopivan jämäkkänä. Etujousten päihin on helppo pääsy konehuoneen kautta, joten sinne on asetettu kultainen keskitie jo kuukausi sitten.
Korimuutoksilla on myös ikävät puolensa. Tänä keväänä joku toinenkin Hämeenlinnassa on mennyt ostamaan juuri samanlaisen 10-vuotisjuhlamallin kuin minulla. Ja se toinen on vieläpä alkuperäisempi kuin minun! Eikä autoja erota enää niin hyvin toisistaan, kun omastani puuttuu race-henkiset tuntomerkit. Enkä enää edes voi pitää turvakaarta telineenä Suomen lipulle jääkiekon MM-kisojen aikaan!
En ole vielä kovin ahkerasti ehtinyt kiertää paikallisia mutkateitä läpi, mutta jotain edes. Upeiden teiden metsästys on kieltämättä kiva harrastus varsinkin tällä autolla. Tämä tosin nostaa kulutusta; turha ajo ja ajoittainen kaasuttelu pitävät kulutuksen 8-9 litran tuntumassa satasella. Tankata pitää reilun 500 kilometrin välein. Kelitkin ovat olleet kohdallaan ja avonaisia päiviä on kertynyt jo kymmeniä ennen virallisen kesän alkamistakaan!
Eräänä iltana kasvoi sarvet päähän ja päätin testata, miten MX-5 pyörii tyhjällä parkkipaikalla. Ja kyllähän se pyörii! Tunnelma on selvästi samanlainen kun oli aikoinaan ensimmäisellä omalla takavetoisella, Volvolla suditellessa. Tasauspyörästön lukitus selvästi auttaa! Okei, tiukka-alustainen ja pieni Mazda on paljon äkkinäisempi kääntymään kuin iso Volvo. Itse asiassa donitsit syntyvät helpommin, kun ei paina kaasua ihan pohjaan saakka.
Viikko sitten kävin tutustumassa Miata Clubin toimintaan Ahveniston moottoriradalla. Tähän merkkikerhoon kuuluu yli sata MX-5-kuskia ja useimmat heistä ovat viritelleet omiaan. Tai ainakin ne jotka viihtyvät enemmän radalla kuin kadulla. Itse jätin ratahommat myöhemmäksi, mutta sain erittäin arvokasta apua auton omistamiseen. Jo kerhon nettifoorumissa olisi kahlattavaa informaatiota yllin kyllin, ja varsinaisille jäsenille vielä lisää. Eikä jäsenyys edes maksa kuin 40 € vuodessa. Aion todennäköisesti vielä liittyä siihen. Hintaan kuuluu yksi ratapäivä Alastarolla, ja muistakin saa alennusta. Juuri tänäänkin olisi ollut kerhon jäsenille Mazda-päivä Tuusulassa, ja testimahdollisuus upouuteen ND-malliin. Valitettavasti en päässyt paikalle…
Mutta sain kerholta jo konkreettista hyötyäkin kahteen otteeseen. Jo Ahveniston radalla onnistuin myymään turvakaaren Mazdasta sitä enemmän tarvitsevalle. Sama mies laittoi etupuskurin lipankin myyntiin, ja ostaja löytyi seuraavana päivänä! Nyt on siis molemmat irrotettu ja juhlamalli näyttää paljon alkuperäisemmältä. Toisten mielestä auto näyttää nyt köyhemmältä eikä enää niin aggressiivisen hyökkäävältä. Minun mielestä sulavat ja kauniit linjat tulevat nyt entistä paremmin esiin! Turvakaaren irrotuksen jälkeen voin asentaa myös alkuperäisen tuulisuojan paikalleen, joka pölyttyy vielä tallin nurkassa.
Nyt ei siis parane enää liittyä kattokerhoon MX-5:llä, voi käydä kohtalokkaaksi. Samalla kun purettiin hattuhyllyn rakenteita, avautui pääsy takajousien yläpäähän. Säädettävien iskuvaimentimien pehmeys nimittäin säädetään sieltä. BC Racingin tolppien jäykkyyteen on tarjolla isokin muutos, ääripäiden ollessa kivirekimäinen kisa-asetus ja mukavuuspainotteinen pehmeys. Valitsin kompromissiasetuksen, jolloin jousitus sallii pienet kallistelut, mutta kokonaisuus pysyy sopivan jämäkkänä. Etujousten päihin on helppo pääsy konehuoneen kautta, joten sinne on asetettu kultainen keskitie jo kuukausi sitten.
Korimuutoksilla on myös ikävät puolensa. Tänä keväänä joku toinenkin Hämeenlinnassa on mennyt ostamaan juuri samanlaisen 10-vuotisjuhlamallin kuin minulla. Ja se toinen on vieläpä alkuperäisempi kuin minun! Eikä autoja erota enää niin hyvin toisistaan, kun omastani puuttuu race-henkiset tuntomerkit. Enkä enää edes voi pitää turvakaarta telineenä Suomen lipulle jääkiekon MM-kisojen aikaan!
 |
| © Caradise 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti