Caradise: Vakavasti otettava

Lexus RC 300h Hybrid A Executive testattu helmikuussa 2021.

Lexuksen persoonallinen RC 300h Coupé on hyvin viimeistelty ja ekologinen, mutta vähän turhan järkevä.

Urheilullisuuden ja taloudellisuuden liitto on automaailmassa tunnetusti aika vaikeasti toteutettavissa. Yrittäjiäkään ei ole liikaa ollut. Perinteinen tapa yhdistää ajamisen hauskuus alhaiseen kulutukseen on Lotus-tyylinen painon pudottaminen, jopa äärimmäisyyksiin asti. Kun on pienempi paino, riittää pienempi moottori, joka puolestaan tyytyy pienempään energiamäärään.

Nykyaika on tuonut myös toisenlaisen näkökulman aiheeseen: Sähkömoottorien tunkeutuminen autoihin voisi olla vastaus tähänkin haasteeseen? Vai voisiko sittenkään? Menestyksekkäitä toteutuksia ympäristöystävällisestä urheiluautosta kun ei ole käytännössä vielä näkynyt. Tesla Roadstereita valmistui aikanaan alle 2 500 autoa, ja seuraajan tulo on lykkääntynyt useaan otteeseen. BMW i8 myi selvästi paremmin, reilut 20 000 autoa kuuden vuoden aikana, mutta malli jäi lopulta ainutlaatuiseksi klassikoksi vailla tietoa seuraajasta. Uusimmissa superautoissa hybridimoottorit ovat yleistyneet, mutta lähinnä päästöpohjaisia kieltoja ja veroja kiertämään. Toki pioneereja tarvitaan, jos muutoksesta halutaan pysyvä.

Yksi hybriditeknologian pioneereista on Toyota, sekä sen luksusmerkki Lexus, jotka ovat saaneet autojensa voimalinjan toimimaan ja menestymään. Lexus on käytännössä historiansa alusta saakka tuottanut myös kaksiovisia malleja. Oli siis luonnollista, että vuonna 2013 esitelty RC Coupé tuli markkinoille myös hybridinä. Mallia myydään pelkällä bensamoottorillakin, mutta monilla markkinoilla, kuten Suomessa myynti koostui käytännössä ainoastaan RC 300h -hybridimallista. Nyt on aika siis tutustua, miten ekologisuus ja urheilullisuus sopii yhteen!

Pääsin ensimmäisen kerran tutustumaan RC-malliin Auto 2018 -tapahtumassa, missä oli mahdollisuus koeajaa pieni lenkki uutta RC 300h Coupéta opas kyydissä. Silloin tuntemukset olivat positiivisia, ja voimalinja osoittautui sulavaksi toiminnaltaan. Toyota Kaivokselalta lainattu musta yksilö on pari vuotta tuota vanhempi, mutta tekniikaltaan yhtenevä. Kiperästä pakkassäästä huolimatta tavoitteena oli päästä vähän mutkaisemmille teille kokeilemaan, houkutteleeko Lexus RC 300h ajamaan kaarteissa.

Koska helmikuinen iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinko laskeutumassa, suuntasin ensin jonnekin lähelle ja korkealle ottamaan autosta kuvia. Samalla tuli ihmeteltyä tarkemmin Lexuksen voimakkaita muotoja, jotka ovatkin yksi RC:n myyntivalteista! Leveä limppu näyttää komealta veistokselta, jonka ilme muuttuu vähän katselukulmasta riippuen. Jänniä pokkauksia ja kulmia on ympäri autoa, ja etenkin valoumpiot edessä ja takana ovat kuin modernin taiteen näyttelystä. Etuvalot kaartuvat villisti sisäänpäin ja muistuttavat etäisesti petolinnun nokkaa. Ledivalot pienellä väkäsellä ovat hieman irrallaan alempana. Näin rohkea muotoilu kieltämättä herättää tuntemuksia puolesta ja vastaan, mutta joka tapauksessa Lexukselle pisteet rohkeudesta. Tai no, mallivuoden 2019 faceliftiin valoja muokattiin tavanomaisemmiksi terävyys säilyttäen. Vänkien muotojen lisäksi myös tiimalasia muistuttava maski kertoo sukunäöstä konsernin muiden nykytuotteiden kanssa.

Sisätiloissa näkyy myös vahvasti valmistusmaan ja merkin leima. Muotoilu poikkeaa saksalaisten varman päälle pelaavasta designista, tarjoten paljon nappuloita ja laadukkaan vaikutelman. Ulkokuoren rohkeat muodot eivät enää ulotu ohjaamoon asti, mutta tunnelma on silti toimiva ja tyylikäs. Lexuksen varustelu on erittäin runsas ja valikoiden kätköistä löytää näytöille monenmoista mielenkiintoista seurattavaa. Ajotietokonetta ohjataan tässä yksilössä keskikonsolin painettavalla rullalla, mutta paremmissa varustetasoissa on tarjolla läppäreiden hiirtä vastaava tuntolevy. Kaunis analoginen kello kojelaudan keskipisteessä tuo vastapainoa teknologiaähkyyn.

Ajaminen kaupungissa sujuu sulavasti ja helposti. Polttomoottoria käytetään aluksi sen lämpiämiseen ja akkujen lataamiseen, kunnes vastaan tulee liikennevalot. Bensan syöttö katkaistaan heti kun mahdollista, ja eteenpäin vieritään seuraavaksi pelkän sähkömoottorin voimalla. Muutos voimalinjojen välillä on toteutettu hienosti ja nelisylinterisen ääni on onnistuttu häivyttämään hyvin piiloon. Onhan Lexus tunnettu hiljaisista autoistaan. Onneksi autossa on alla kitkarenkaat, eikä ikävää rapinaa tuottavat nastat. Valon vaihtuessa vihreäksi kaasua ei voi antaa kuin pienen hipaisun, jos siis haluaa ajella päästöttömästi pelkällä sähköllä.

Eco-moodissa ja normaalitilassa kierroslukumittarin tilalla on kätevä viisari, joka heiluu kaasupolkimen asennon mukaan joko Charge-, Eco-, tai Power-alueella. Tätä seuraamalla on mahdollista ajaa pelkällä sähkökäytöllä, kunhan pysyttelee katkoviivojen alapuolella. Tämä tarkoittaa kieltämättä myös verkkaista liikkumista ja liikennevirta posottelee vasemmalta ohi!

Kiihdytys moottoritielle ei onnistu ilman polttomoottorin apua. Lexuksen onneksi rampit ovat tänään jäisiä, eikä kaasua pysty missään vaiheessa painamaan pohjaan saakka. RC 300h ei ole kovin nopea auto missään tilanteessa. Vaikka yhteistehoa on yli 200 hevosvoimaa, auto painaa jopa 1 800 kiloa, mikä osaltaan hillitsee menoa. Tämä on toisaalta sääli, sillä menevä ulkonäkö kertoisi paljon sporttisemmasta potentiaalista. Siinä mielessä olisi fiksumpaa suunnata katseet ulkomaille ja tuoda itselleen Amerikasta joko RC 350 V6-koneella, tai RC F, joka kuuluu jo arvokkaampien muskeliautojen joukkoon. Merkin päämarkkina-alueella RC-Lexusta saa myös turbonelosella tai jopa nelivedolla!

Kovemmissa kiihdytyksissä myös moottorin äänet, sen mitä etäisesti kuulee, aiheuttaa automiehessä hämmennystä. Moottorin kierrosluku ei suinkaan nouse perinteisen lineaarisesti, sillä variaattorivaihteisto toimii kiihdytyksissä niin, että kierrokset nousevat korkealle ja pysyvät siellä, ja sen jälkeen variaattorin hihna alkaa kuminauhamaisesti kerätä lisää vauhtia. Tähän kun lisää vielä sähköavustuksen, perinteiseen tottunut autohullun mieli on ihmeissään. Niille, jotka eivät tästä välitä, Lexus tarjoaa riittävän ripeän ja helpon etenemiskyvyn.

Ajotilavalitsimen pyöräyttäminen sportille ja vaihdekepin siirtäminen vasemmalle manuaalitilaan muuttaa luonnetta hieman. Silloin Eco-näyttö korvautuu kierroslukumittarilla, ja vaihteistoa voi ohjata kuudella esivalitulla pykälällä. Vaikka tuntuma muuttuukin heti ”automaisemmaksi”, ei keinotekoisuuden tuntua pystytä kokonaan häivyttämään. Mekaaniset ja konkreettiset vaihteet toisivat ajamiseen enemmän läsnäolon tuntua kuin tällainen sähköavusteinen järjestelmä. Sinänsä automaattisesti toimiva hybridijärjestelmä hidastaa autoa ”luonnollisen” tuntuisesti, joten ajaminen manuaalimoodissa tällä autolla tuntuu aika turhalta.

Sport-asetus ei myöskään pelasta Lexuksen ajettavuutta kaarteissa. Moottoritiellä ja kaupungissa RC toimii erittäin hyvin. Jämäkkä alusta ja suuri massa tekee menosta vakaata ja rauhallista. Mutta mutkaisilla teillä Lexus ei innosta, vaikka auto ei juurikaan kallistele. Luonteessa on itse asiassa paljon samaa kuin omassa Coupéssani, eli Volvo C70:ssä. Molemmat ovat erinomaisia pitkillä matkoilla, Lexus on vain saanut Hybrid-tunnuksiensa myötä hyväksynnän yhteiskunnan silmissä. Urheiluautoksi kummastakaan ei ole!

Talvisäällä luisto-ominaisuudet kertovat nekin paljon auton luonteesta. Käyttäytyyhän auto teoriassa samalla tavalla myös pitävällä pinnalla, nopeudet ovat vain eri luokkaa. Siinäkään Lexus ei osoita leikkimielisiä piirteitä. Perän saa kyllä helposti sivuluisuun, mutta sen hallinta siinä ei olekaan enää niin yksinkertaista, johtuen lähinnä kaasupolkimen ja voimansiirron välisistä viiveistä. Ne ovat hiuksenhienoja, mutta silti ratkaisevia, kun verrataan perinteisempään toteutukseen pelkällä polttomoottorilla ja tavanomaisella vaihteistolla. Eikä RC 300h:ssa ole tasauspyörästön lukitustakaan, joka osaltaan jo profiloi auton aikuisempaan ja järkevämpään käyttöön.

Illan pimetessä palaan vielä hetkeksi taajamaan. Tämä on itse asiassa parhaiten Lexus RC:n mukavuusalueella. Akut ovat latautuneet sen verran, että voin napauttaa EV Moden päälle keskikonsolin oikeasta reunasta. Nyt siis hyödynnetään enemmän sähköä, ja polttomoottori kytkeytyy vasta Eco-neulan kipuessa katkoviivojen ohi Power-alueelle. Eniten hupia koeajon aikana tarjoaakin sähköalueella sinnittely, eli se kuinka ripeästi oppii hiipimään hiiren hiljaa pelkän sähkömoottorin avulla. Ilman radiota voi jopa kuulla hienoisen vinkauksen kierrosten noustessa!

Vaikka Lexus RC 300h ei tyydytäkään urheiluautoilun tarpeita, autona se on silti erinomainen! Se kulkee vakaasti moottoritiellä ja sulavasti kaupungilla. Jalankulkijatkin hymyilevät herkemmin lähes äänettömän auton pysähtyessä suojatielle, jolloin he ehtivät lukea Hybrid-kyltin komean coupén kyljestä. Voisin hyvin kuvitella auton omistajaksi nuoren ja menestyvän henkilön, joka on huolissaan ympäristön tilasta, ja haluaa osoittaa sen myös muille!

Eipä tämäkään auto silti taida ilmaston lämpenemistä pysäyttää. Koeajon kulutus asettui lopulta noin 7,5 litran tienoille sataa kilometriä kohti, mikä on hyvä tulos näin painavalle autolle, mutta perinteisilläkin ratkaisuilla päästään samaan. Järkevällä ajamisella pitkäaikainen kulutus lienee helppo painaa lähelle WLTP-mitattua 5,9 litran keskikulutusta. Vanha ja epärealistinen NEDC-standardin mukainen arvo 4,9 l/100 km taitaa olla käytännössä mahdotonta saavuttaa.

Itse haluaisin pistää kulutusvertailuun saman konsernin Toyota GT86:n raskaan Lexus RC 300h:n kanssa. Kaksiovisten luonteet ovat hyvinkin erilaiset, ja uskoisin kevyemmän ja huomattavasti ketterämmän GT86:n pääsevän aika lähelle Lexusta todellisissa kulutuslukemissa samanlaisella lenkillä. Näistä kahdesta valitsisin omakseni ehdottomasti Toyotan, jota voi väittää jo urheiluautoksi, eikä se kuitenkaan vie bensaa ratkaisevasti enempää. Nostan kyllä hattua niillekin harvoille, jotka päätyvät valinnassaan persoonalliseen ja laadukkaaseen Lexus RC Coupéen!