Autokouluun siitä!

Olen huomannut itsessäni mielenkiintoisen piirteen: Istuessani jonkun toisen henkilön kyytiin (jota tapahtuu yllättävän harvoin...), alan automaattisesti tarkkailla kuljettajan ajotapoja. Millaista vauhtia hän ajaa, miten hän käyttää kaasua, vaihteita, vilkkua ja ties mitä, ja ennen kaikkea miten hän keskittyy ajamiseen. Monessa kohtaa huomaan ajatuksissani, että tuon asian hoitaisin itse aivan toisin. Vielä en kuitenkaan ole uskaltanut avautua ääneen kenenkään ajotavasta. Ehkä hyväkin niin...

Ensi syksystä alkaen saan kuitenkin tehdä sitä oikein luvan kanssa. Monen ystäväni mielestä minusta tulisi pätevä autokoulunopettaja, ja tuo ajatus on jäänyt muhimaan päähäni. Nyt kun talvella töissä oli asiakkaita yhtä vähän kuin oli lunta maassa, siitä ahdistuneena päätin tutkia missä voi opiskella liikenneopettajaksi. Sattumalta hakemuksen viimeinen palautuspäivä osui samalle helmikuun viikolle. Niinpä lähetin nopeasti hakemuksen ja jäin katsomaan mitä tapahtuu!

Maaliskuussa istuin 213 muun kanssa HAMKin Visamäen kampuksen auditoriossa täyttelemässä pääsykoelappusia. Kokeet sujuivat mielestäni hyvin, ja kohta minut kutsuttiin ajokokeeseen huhtikuussa. Tässä vaiheessa minut oli karsittu jo 87 parhaan joukkoon, ja ymmärsin kutsusta, että ajokokeella olisi ratkaiseva merkitys kouluun valitsemisessa. Itseluottamus hipoi jo taivaita, ainahan minä nyt sen verran osaan ajaa!

Itse ajokoe oli hyvin ”inssinomainen”, mikä loi tietynlaisen jännittyneen tunnelman. Onneksi olen läpäissyt inssiajon jo viisi kertaa, eli turhat jännitykset on jo ehditty jännittää. Menihän se ajokoekin ihan hyvin, virheettömästi, mutta ei erinomaisesti. Ehkä ajoin sittenkin aivan liian varovaisesti.

Toukokuussa tuli lopullinen vahvistus: "Sinut on hyväksytty opiskelemaan liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen HAMIn ammatti-instituutin liikenneopetuskeskukseen ajalle 1.9.2014 – 31.8.2016."

Täytyy kyllä myöntää, että hyvillä mielin lähden pois pääkaupunkiseudulta. En enää vaan jaksa tätä ahtautta ja keinotekoisesti aiheutettuja ruuhkia, jotka ovat taas kevään edetessä pahentuneet. Helsingin vihamielisyydessä autoja ja autoilijoita kohtaan ei tunnu olevan mitään rajoja. Espoossa tilanne on jo tuntuvasti parempi, mutta nyt on hyvä aika lähteä pois ruuhkasuomesta, jonne jää liian helposti jumiin. Vielä viimeinen kesä kieltämättä kauniissa pääkaupungissamme, jonka jälkeen on yksi ruma peltilehmä vähemmän täyttämässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita mukulakivikatuja...