Superauto suoraan omituisten otusten kerhosta.
Vuoden 1971 Geneven autonäyttelyssä automaailman urheilullinen siipi koki järkytyksen. Bertone oli esitellyt seuraajan Lamborghini Miuralle, yhdelle kaikkien aikojen kauneimmista urheiluautoista. Countachiksi ristitty superauto oli muotoilultaan voimakkaasti etukenossa, hyvin kulmikas ja jopa ruma. Oikeastaan Miuraan oli yhteistä ainoastaan keskimoottorirakenne ja moottori. Linjakas tyylikkyys ja kromiset yksityiskohdat olivat muuttuneet voimaa uhkuvaksi kiilamaisuudeksi ja tarkoituksenmukaiseksi brutaaliudeksi. Kaunotar oli muuttunut hirviöksi.
Lamborghini Countachin muotoilu oli jotain sellaista, mitä kukaan ei osannut edes kuvitella. Tarinan mukaan itse Nuccio Bertone olisi hihkaissut ihastuksesta piedmontese-kielisen sanan ”countach” nähdessään Marcello Gandinin hahmotteleman luonnoksen ensimmäistä kertaa. Auto oli todella matala ja leveä ja poikkeuksellisen lyhyt, pituutta oli vain hieman yli neljä metriä.
Keula ja tuulilasi ovat samassa kulmassa ja puskuri viistää maata. Sen yläpuolella on sekä kiinteät että avautuvat luukkuvalot. Kylkilinja aaltoilee loivasti ylöspäin kohti perää. Ovet aukeavat suoraan ylös ja pystyyn. Se on piirre, josta on muodostunut italialaisen traktoritehtaan supermallien tunnusmerkki. Sivuikkunat on auton mataluudesta johtuen pakotettu niin viistoon, että ne eivät mahdu laskeutumaan kokonaisuudessaan ovien sisään. Niinpä ikkunat onkin halkaistu tylysti keskeltä kahtia huonontaen entisestään näkyvyyttä ulos.
Kyljessä on molemmin puolin suuret kolmiomaiset ilmanottoaukot. Tästäkin yksityiskohdasta tuli elävä legenda, ja 1980-luvulla lähes jokaisessa superautossa oli tällaisia ilmanottoaukkoja. Countachissa aukkojen sisään on piilotettu niin oven avausnappi kuin bensatankin korkkikin. Näiden yläpuolella, hieman taaempana on vielä suuremmat aukot, jotka kauhovat lisää jäähdytysilmaa mahtavalle moottorille.
Keulan tavoin myös perä näyttää sivusta katsottuna nuolen kärjeltä. Varsinaista takapuskuria ei ole ja hirveät, erilliset neliönmalliset takavalot ovat hyvin korkealla. Niiden alapuolella näkymää hallitsee kaksi paria tuplaputkia. Ehkäpä juuri auton takaosa saa Countachin näyttämään niin oudolta, jossain määrin jopa ufolta.
Ensimmäiset autot toimitettiin asiakkailleen vasta vuonna 1974 ja ensimmäistä versiota kutsuttiin nimellä LP400. Siinä oli sama kone kuin Miurassakin, 3,9-litrainen V12. Myös teho oli sama kuin edeltäjässä. Poikkeuksellista oli se, että vaihteisto löytyi pitkittäin makaavan moottorin etupuolelta, eikä takaa kuten yleensä. Tällä haettiin parempaa painonjakaumaa.
Eri tietolähteet eivät ole päässeet yksimielisyyteen Countachin suorituskyvystä. Jotkut väittävät, että ensimmäinen ja samalla linjakkain ja kevyin versio eli LP400 olisi kaikkein nopein Countach-malli. Myös kapeiden renkaiden pitäisi mahdollistaa suurin huippunopeus. Joka tapauksessa ja jokaisen mallin kohdalla huippunopeus lähenteli 300 km/h:n rajaa, ja nollasta sataan sujui noin viidessä sekunnissa.
LP400:a valmistettiin vuoteen 1978 saakka ainoastaan 150 kappaletta, joten kyseessä on luonnollisesti halutuin Countach-malli. Sitten Countach sai ajan henkeen kuuluvat lasikuituiset levikkeet. Muutoksilla autosta saatiin vieläkin leveämpi, nyt tehdas ilmoitti leveydeksi tasan kaksi metriä. Uutuus sai lisänimen LP400S, ja sen tuotanto jatkui vuoteen 1982 saakka. Moottoria kesytettiin hieman edellistä pienemmillä kaasuttimilla.
Leveämpään autoon mahtui myös suuremmat renkaat. LP400S varusteltiin tehtaalla ennennäkemättömän suurilla ja matalilla 345/35-kokoisilla Pirelli P7 -kumeilla ja suhteellisen pienillä 15-tuumaisilla vanteilla.
Vuonna 1982 teholukemat palautuivat jälleen 375 hevosvoimaan, kun otettiin käyttöön edellistä lähes litraa suurempi V12-moottori. Tämä versio tunnetaan joko LP500:na tai LP5000 S:nä. Tällaiseen yksilöön pääsin tutustumaan ensimmäisen kerran lähemmin Classic Sports Cars Concours D’Elegancessa kesäkuussa 2007.
Täytyy tunnustaa, että vaikuttavinta Lamborghini Countachissa on ison moottorin tuottama ääni. Jollain tavalla ukkosta muistuttava ääni kantautuu kauas, ja peittää muun muassa mahdollisten lähellä olevien Ferrareiden äänet. Valitettavasti en saanut kuulla Lambon karjuntaa korkeammilla kierroksilla. Tulos on varmasti jotain sellaista, joka saa ihon kananlihalle.
Countach näyttää luonnossa yllättävän pieneltä, joka johtunee auton lyhyestä pituudesta sekä mataluudesta. Peto pullistelee voimakkailla muodoillaan nukkuessaankin. Ei siis ihme, että tämän auton ympärillä on hälinää ja ihmisiä enemmän kuin muiden koko tapahtuman ajan. Ovien ja konepellin nosto sai uteliaat lähes hartaan hiljaiseksi.
Sisätilat ovat 1970-luvun tyyliin johdonmukaiset ja kulmikkaat, mutta yllättävän asiallisen oloiset. Tämä saattaa kyllä johtua nahkaverhoilun onnistuneesta värivalinnasta. Ahtaaksi kehutun ohjaamon ollessa täysin musta voi helposti tuntea olevansa jossain sukellusveneessä. Näkyvyys taakse on kuulemma yhtä olematon kuin ulkonäöstä päätellen voisi olettaa. Varusteita ei ole ylenpalttisesti, mutta ilmastointilaite on välttämättömyys, sillä heti niskan takana pauhaava V12 tuottaa runsaasti hukkalämpöä, eivätkä sivuikkunat avaudu kuin nimeksi.
LP5000 S:ä valmistettiin yhteensä 323 kappaletta vuosina 1982–85. Tämän jälkeen moottorin kokoa kasvatettiin taas ja tehoa nostettiin kerralla ja kunnolla. Uusi neliventtiilitekniikalla varustettu 5,2-litrainen V12 tuotti yli 450 hevosvoimaa. Mallimerkinnässä S muuttui QV:ksi (Quattrovalvole). Yli puolet noin 2 000 valmistetusta Countachista on varustettu tällä tehokkaimmalla koneella.
Countach osoittautui loppujen lopuksi erittäin pitkäikäiseksi malliksi, vaikka alun perin se tarkoitettiin vain piensarjalaiseksi. Tuskin kovin moni edes uskoi nähdessään auton ensi kertaa 1970-luvulla, että näitä tultaisiin valmistamaan vielä 15 vuoden päästäkin. Toisaalta yhtiön rahatilanne oli Countachin valmistuksen aikaan niin kehno, ettei uuden mallin suunnitteluun ollut varaa.
1980-luvun lopulla Countachin ulkoista olemusta päätettiin kohentaa vastaamaan paremmin nykyajan haasteisiin. Tekniikka säilyi samana, mutta uutta ilmettä toi lähinnä levikkeisiin tehdyt muutokset. Lamborghinin 25-vuotisjuhlamalli oli syntynyt! Niitä valmistui 658 kappaletta.
Countach siirtyi ansaitulle eläkkeelle vasta 20 vuotta ensiesittelynsä jälkeen, kun uusi linjakkaampi ja rauhallisemmin muotoiltu Diablo otti paikan merkin superautona. Kuten Diablo ja Miurakin, Countach on ollut edelläkävijä todellisten superautojen maailmassa. Sen heikkoudet, kuten ahtaat sisätilat ja olematon näkyvyys eivät onnistu pilaamaan nautintoa, jota se tarjoaa kun raaka voima ja eläimelliset pakoäänet päästetään vapaaksi. Se herättää vieläkin vilunväristyksiä kaikissa niissä, jotka pääsevät tarpeeksi lähelle tätä hirviötä.
 |
| © Caradise 2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti