Huvilla on hintansa

Kun ostin keväällä Mazdaani uudet Michelinit, huomasin heti niiden olevan selvästi paremmat kuin edelliset renkaat. Siitä lähtien olen myös haaveillut pääseväni Ahveniston moottoriradalle testaamaan kyseisiä renkaita. Syyskuun viimeiselle viikolle osunut kesälomaviikko oli oiva tilaisuus toteuttaa tuo tavoite ennen ajokauden loppua. Ihan jo tieteen nimissä on hyvä selvittää, kuinka monta sekuntia uudet renkaat ovat nopeammat, jos ovat ollenkaan! Täytyyhän sitä nyt edes kerran kesässä rääkätä autoaan radalla!

Olosuhteet olivat suurin piirtein yhtenevät viime vuotiseen seikkailuun verrattuna: Kirpeä ja kaunis loppukesän päivä, jolloin rata on varmasti kuiva ja moottori saa runsaasti raikasta ulkoilmaa. Kuvailin melko tarkasti MX-5:n käyttäytymistä viime käynnin jälkeen, ja hyvin samoissa tunnelmissa elettiin tänäänkin. Ehkäpä suurimpana erona uskalsin nyt ajaa pääsuoran kaarteen kaasu pohjassa Pilot Sport kolmosilla!

Jotain olin oppinut myös edellisestä kerrasta. Viimeksi spinnasin kahdesti kylmillä renkailla heti ensimmäisellä ajosessiolla, joten nyt aloitin maltillisemmin. Hikoilun välttämiseksi laskin katon seuraaville sessioille, ja laitoin kypärän päähän, vaikkei se ole edes pakollinen varuste. Se estää pahimman ajoviiman häiritsemästä. Toisaalta kypärä päässä saattaa kilpailuvietti tulla herkemmin esiin, ja tulee ajettua ehkä ylikovaa.

Ehkäpä juuri kyseisen ilmiön avittamana vauhti oli heti kohdallaan. Edellisellä kerralla kurvailin Hankookeilla parhaimmillaan aikaan 1:45,7. Nyt sain tehtyä oman kierrosennätykseni heti ensimmäisellä nopealla kierroksella! Ja kaikki neljä ensimmäisen session nopeaa kierrosta sujui alle 1:45:n! Toisella sessiolla sain hiottua vielä pari kymmenystä pois, ja paras aikani kirjataan lopulta 1:44,2. Eli Michelinit ovat ainakin 1,5 sekuntia nopeammat kuin vanhat Hankookit. Lisäksi kierrosaikani olivat paljon tasaisempia, kaikki seitsemän nopeaa kierrosta oli 1:44-alkuisia.

Viimeksi luistavammat renkaat johti useammin virheisiin. Michelineillä MX-5 ei edes pyrkinyt sladiin, vaan kaasun sai avata kokonaan hieman aiemmin. MX-5 on aavistuksen nopeampi joka mutkassa, jolloin myös suorille saadaan hieman enemmän vauhtia. Vaikka kaksi sekuntia kierrosta kohden ei kuulosta paljolta, ero hahmottuu hyvin, kun katsoo ensimmäisen videon ja viimevuotisen videon yhtä aikaa!

Pikku pusu

Näistä kahdesta sessiosta jäi hyvä mieli, ja siihen olisi ollut hyvä lopettaa, vaikka ajoaikaakin olisi ollut vielä jäljellä. Sain paikan päällä eräältä Porsche-kuskilta neuvoja varikon ohi kaartavaan nopeaan mutkaan, joka on ollut minulle hankala. Ajoin kuulemma väärässä laidassa, kun pitäisi ajaa lähempää betoniaitaa. Niinpä lähdin vielä kerran kokeilemaan mielessäni 1:43-alkuinen kierrosaika…

Sitten sattui se karmaiseva virhe, joka lienee jokaisella odotettavissa, kun tähän leikkiin ryhtyy. Kenties keskityin liikaa tulevaan mutkaan, enkä siihen mihin pitäisi. Tulin nimittäin pääsuoran jarrutukseen jo rutiinilla yli 150 km/h taulussa. Jarrutus tutussa paikassa, ja kolmonen sisään. Heti kun nostan kytkimen ylös ja käännän sisään mutkaan, Mazdan perä lähtee alta! Vauhti oli onneksi laskenut alle satasen, mutta olin jo liian lähellä sisäkaarteen metalliaitaan, johon keula lopulta osui!

Vauriot olivat onneksi siedettävät. Puskuriin tuli kyllä valtavan iso ja ruma jälki, mutta mitään ei käsittääkseni hajonnut. Ei siis teknisiä murheita, alustan osien vääntymisiä, eikä edes tarvitse uusia jäähdytintä. Airbag pysyi myös kotelossaan. Jopa koko puskuri näyttää pysyneen omalla paikallaan, eikä tukirakenteet pettäneet. Ajaminen onnistuu siis edelleen ongelmitta, mitä nyt pahan näköinen taisteluarpi muistuttaa vauhdin vaaroista!

Kun naarmua tutkii tarkemmin, uskon että selviän puskurin hiomisella ja maalaamisella. Kyseinen osa maalattiinkin jo pari vuotta sitten, joten nyt on jo korkea aika saada se uudestaan kiiltämään. Hienoista muovin painautumista on havaittavissa, mutta tuskin mitään silmin nähtävää jää jäljelle, jos työ tehdään hyvin. Onneksi kesän ajelut alkavat olla takanapäin, eli puskurin korjauksella ei ole kiire. Kunhan ensi kevääksi valmistuu.

No mitä tästä opimme? Otan ajovirheen täysin omaan piikkiini. Pieni keskittymisen herpaantuminen yhdistettynä jo vähän väsähtäneisiin jalkoihin sai Mazdan lähtemään äkkinäiseen luisuun. Ehkä jarrutkaan eivät olleet enää parhaimmillaan, eikä auto hidastunut riittävästi ennen käännöksen alkamista. Kytkimen liian nopea nosto sai aikaan saman efektin kuin käsijarrukäännös, eli takapyörät lukkiutuivat hetkeksi. Sen jälkeen se on menoa! Onni onnettomuudessa on, että mies on fyysisesti ehjä. Autonkin vahingot olisivat voineet olla paljon suuremmat ja kalliimmat!

Autoalan media harvemmin myöntää tällaisia ajovirheitä ja osumia tuliteriin testiautoihin. Yhtenä poikkeuksena muistan Richard Hammondin spinnaavan Top Gearissa Jaguar F-Typen päin Mugellon radan seinää. Nyt saatte kuitenkin itse analysoida ajovirheeni syitä ja seurauksia. Ottakaa opiksi muiden virheistä!

© Caradise 2018