Onnea parikymppiselle!

Vihreä Volvoni täyttää tänään tasan 20 vuotta. Lokakuun 29. päivä 1998 C70 rekisteröitiin Pohjois-Saksaan, Lüneburgiin. Siitä lähtien auto on rullannut Euroopan maanteitä tasan 291 000 kilometriä! Kuka tietää, missä kaikkialla tämäkin Volvo on saanut pyöriä, nimensä mukaan? Siis joka vuosi keskimäärin 14 550 kilometriä. Eikä missään nimessä olla vielä lähelläkään päätepistettä.

Teini-iän kriiseistä on selvitty voittajana, ja tästä alkaa kypsyminen aikuisuuteen. Tätä Volvoa ei onneksi ole kohdeltu kaltoin, moni lajitoveri on jo saatettu hautaan kylmien voimien puristuksessa. Ehkäpä tämä C70 saavuttaa seuraavankin vuosikymmenensä, ja pääsee ansionsa mukaiseen eläkevirkaansa, museokilpiin!

Potentiaalia Volvoissa on pitkään elämään. Eräällä Amerikkalaisomisteisella Pyhimys-Volvolla on rullailtu yli viisi miljoonaa kilometriä! Omallani on siis ajettu vasta murto-osa tuosta. Ennätyksen rikkomiseen kuluisi nykytahdilla noin 350 vuotta! Tuskin kannattaa lähteä edes yrittämään vastaavaa.

Volvon turbomoottoria tällainen ikä ja kilometrimäärä ei ole vielä saanut kangistumaan. Syntymäpäivien kunniaksi kävin testaamassa, onko nuoruuden vetreys vielä tallella. Onhan se. C70 kiihtyy paikaltaan sataseen vauhtiin tasan yhdeksässä sekunnissa, juuri kuten tehtaan ilmoitus lupaa.

Eikä siihen edes vaadita kuljettajalta vaivaa: kaasu vain pohjaan, ja automaattivaihteisto hoitaa pykälät isommalle oikeaan aikaan. Jos haluaa nipistää pois kymmenyksiä, voi pitää jarrulla autoa tiukemmin paikallaan, ja nostaa kierrokset lähdön kynnyksellä parin tonnin tuntumaan. Silloinkaan etupyörät eivät ala sutimaan, ja Volvo hyökkää terävämmin liikkeelle.

Reilun tuhannen kilometrin ajelujen jälkeen kulutuslukemat ovat kaunistuneet 12 litran tuntumaan. Se on edelleen paljon, mutta teholla ja tyylillä on hintansa. Jollain tankillisella päästään varmasti myös alle 10 litran lukemiin, mutta se vaatii pidempää ajomatkaa. Nyt ajelut suuntautuvat pääosin kaupunkiin lyhyinä pyrähdyksinä.

C70 pääsee myös muutamaksi viikoksi tallin lämpöön, sillä MX-5 ajettiin jälleen Sastamalaan maalattavaksi. Tavoitteena on saada se pois vielä ennen pysyvää lumipeitettä (kesärenkailla). Samalla huomasin konkreettisella tavalla autojen kokoeron. Ahtaaseen 1980-luvulla rakennettuun autotalliin Mazda menee heittämällä, mutta tallin rojuja pitää järjestellä uudelleen melkoisesti, jotta 70 senttiä pidempi C70 mahtuu juuri ja juuri sisään ja tallinovet kiinni!

Samalla ilmeni hienoinen vika: Kun työnsi autoa muutaman kerran eteenpäin vapaalla, vaihdekepin painike jäi pohjaan. Silloin avain ei myöskään lähde pois virtalukosta, vaikka vaihde olisi P-asennossa. Pienen räpläilyn jälkeen sain painikkeen taas toimimaan, mutta on ärsyttävää, jos samaa esiintyy jatkossa.

Pari muutakin pientä murhetta on paljastunut. Sumuvalot eivät toimi, ja niiden eteen on liimattu harmaat laput katsastuksen ajaksi. Myös lohkolämmitin on todennäköisesti rikki, sillä sisätilanpistoke ei ainakaan toimi. Kumpaankaan vikaan en ole vielä ehtinyt suuremmin paneutua.

Pientä esimakua olen saanut myös talvikeleistä, sillä viime viikonloppuna Hämeenlinna peittyi hentoon lumihuntuun. Kesärenkailla pärjää edelleen hyvin, mutta sivuteillä on päässyt tekemään alustavia kokeiluja luisto-ominaisuuksista. Itse auton kattava koeajoraportti löytyy tuttuun tyyliin Omat autot -osiosta!

© Caradise 2018