Elämä muuttuu

Täytyy myöntää, että prioriteetit on pistetty uuteen järjestykseen kihlajaisten ja häiden suunnittelun myötä. Kärsijänä on tietysti autoharrastus sekä myös Caradise-blogin päivittäminen, joka on tuntuvasti hidastunut. Toki tulevalle vaimolle kiitos tuesta ja luvasta harrastaa autoja jatkossakin. ”Täytyyhän sitä nyt miehellä harrastuksia olla!”

Muuttunut vapaa-ajan käyttö näkyy suoraan omien autojen käytössä: Ennätyslämpimän viime kesän jälkeen tänä kesänä ajojen määrä Mazdalla on jopa puolittunut! Kilometrejä tuli siis puolen vuoden aikana vaivaiset 3 598. En edes lähtenyt laskemaan, kuinka monena päivänä tuli ajeltua katto auki, sillä viimevuotista ennätystä olisi hankala mennä rikkomaan.

Vähäinen ajomäärä toisaalta tarkoittaa myös sitä, ettei korjauksia tarvinnut tehdä Mazdaan ollenkaan. Näin kulut kilometriä kohden laskivat reiluun 25 senttiin. Katsastuksestakin MX-5 meni yllättäen ensiyrittämällä läpi kesäkuun lopussa, vaikka tuulilasin särö yltää jo lähes kuljettajan näkökenttään.

C70 on sen sijaan saanut liikuntaa reilusti enemmän. Matkat Helsinkiin kullan luo ovat tulleet tutuksi, ja Volvolle tunnin pyrähdys etelään on helppo suupala. Volvon istuimet ovat tunnetusti erinomaiset, ja vakionopeudensäädin pitää vauhdin tasaisena. Muutenkin se on erittäin vakaa ja turvallisen oloinen auto, jota eivät syysmyrskyt hetkauta.

Nyt ajoa on tullut keskimäärin noin 1000 kilometriä kuukaudessa. Olen ajanut sillä siis 14 000 kilometriä, eikä korjauksia ole juuri tarvinnut tehdä. 300 000 kilometrin raja paukahti myös jossain loppukesästä! Vaikka C70 ahmii bensaa huolella, keskikulutus on pudonnut noin 10 litraan satasella maantieajon huomattavasta lisääntymisestä johtuen. Tästä huolimatta kokonaiskulut ovat hämmästyttävän pienet, alle 20 senttiä kilometriä kohden!

Yksi syy Volvon hyvään kuntoon on sen yllättävän modernit ominaisuudet: Siinä on esimerkiksi huollosta kertova merkkivalo, joka syttyi noin vuosi edellisestä merkatusta öljynvaihdosta, vaikka kilometrit eivät olleet lähelläkään öljynvaihtorajaa. Näin ollen öljyjä on vaihdeltu riittävän usein ja säännöllisesti, eikä koneessa tunnu olevan vielä ratkaisevia kulumisen merkkejä. Ehkä ainoastaan ääntelevä ohjaustehostin kertoo auton iästä ja ajomäärästä.

Vaikka autokuume vaivaakin aina välillä, tällä kaksikolla jatketaan jonkun aikaa. Häät ja matkailun lisääntyminen tietää myös rahanmenoa, joten autojen päivittäminen ei ole etusijalla. Toisaalta kilometrien lisääntyessä ajatuksissa on pyörinyt myös diesel-auton hankkiminen. Onhan autojen hinnat yleisesti pudonneet niin, että tarjolla alkaa olla mielenkiintoisia naftaa polttavia coupé-malleja viidestä tonnista alkaen!

© Caradise 2019

Pala Amerikan unelmaa

Ford Mustang 2.3 EcoBoost A6 Convertible testattu elokuussa 2019.

Ford Mustang on komea peli myös puolikkaalla moottorilla. Tosin muskeliautoksi aatelointi edellyttää V8-konetta.

Kymmenisen vuotta sitten Floridassa Miamin kaduilla näkyi runsaasti uusia Mustangeja, useimmat avomallisia. Aikani niitä ihmeteltyäni huomasin melkein jokaisen ikkunassa pienen viivakoodin, joka kertoi, että ne olivat kaikki vuokra-autoja. Tähän muistikuvaan tukeutuen en lähtenyt etukäteen varailemaan mitään autoa San Franciscosta. Pitäähän nyt jokaisella amerikkalaisella autovuokraamolla olla oma Mustanginsa!

Katsoimme vain nopeasti Googlesta muutaman vuokraamon lähistöltä, sekä hinnat avo-Mustangille. Lähtöhinnat pyörisivät noin 170 dollarin kulmilla, mutta veroineen ja puolipakollisine lisukkeineen on varauduttava noin 200 € kuluerään. Korkeimpaan luottaen kävelimme muutaman korttelin päähän, ja samalta kadulta löytyikin useampi vuokraamo. Pari ensimmäistä ei pystynyt tarjoamaan mitään sopivan sporttista menopeliä, ja Hertzin pisteessäkin oli valtava jono, mutta City Rent-A-Car onnistui luovuttamaan meille Ford Mustang Convertiblen heti päiväksi käyttöön!

Virkailija kehui Mustangin olevan vuosimallia 2019, mutta viereiseltä parkkihallilta noudimme todennäköisesti pari vuotta vanhan yksilön. Mustang sai nimittäin kasvojen kohotuksen vuonna 2018, ja tämä auto on sitä vanhempaa polvea. Riittävän uusi ja komea meille kuitenkin! Vuokraamot eivät yleensä kerro tarkemmin, minkälainen versio on kyseessä, tai millä moottorilla, vaan odottavat asiakkaan häipyvän kaupungin kaduille sen kummemmin miettimättä.

Ensivaikutelma Mustangista paljastaa auton olevan komea avoauto, mutta ehkä hieman karkea laadultaan. Sisällä kaikki varusteet sentään toimivat, mitä nyt kova muovi saattaa häiritä joitain. Suurempi ongelma on takasivuikkunat, jotka eivät mene kokonaan ylös, kun kangaskatto on ylhäällä. Ikkunoiden väliin jää jopa sentin rako! Aurinkoisessa Kaliforniassa se tuskin häiritsee, mutta jos aiot hankkia tällaista omaksi, kannattaa ehdottomasti tarkistaa, että sivuikkunat menevät helposti kiinni saakka!

En myöskään kokeillut, olisiko ikkunoiden nostamisen järjestyksellä asiaan vaikutusta, sillä me tietysti laskimme katon heti alas päivän ajaksi. Katto avautuu sähköllä, mutta ennen tuulilasin karmissa olevan napin painamista on kierrettävä jykevä kahva puoli kierrosta lukituksen avaamiseksi.

Värikin sattui kohdalleen! Kuten kuvasta näkyy, tyttöystäväni jo ennalta valitsema mekko sopii täydellisesti Mustangin maalipinnan sävyyn. Hän oli jopa salaa rukoillut avoauton olevan punainen, jos sellainen ylipäätään vuokrataan! Näin meidän pienimpiin pyyntöihin joskus vastataan, jos vain uskoa riittää…

Tilaa ohjaamossa on reilusti, onhan kyseessä amerikkalainen auto. Tuleva vaimo jopa valitteli kuskin olevan niin kauhean kaukana, kun on tottunut koti-Suomessa intiimimpään kruisailuun MX-5:llä! Takapenkkiä en tullut kokeilleeksi, mutta kai sinnekin aikuinen juuri ja juuri mahtuu. Tavaratilakin on avoautolle riittävä.

Koko tuntuu myös kaupunkiajossa. Keula on massiivinen, ja heti parkkihallin ramppia alas hivutellessa sai kurotella oikein tosissaan, jotta näkisi jalankulkijat ja ohi pyyhältävät Aston Martinit! Sama ilmiö tuli eteen usein San Franciscon jyrkillä kadunkulmilla. Pahimmillaan risteyksessä ei nähnyt oikein muuta kuin taivasta. Konepellin terävät kyömyt sen sijaan nostavat fiilistä…

San Franciscon kadut ovat yllättävän möykkyisiä, eikä pelkästään ratikkakiskojen vuoksi. Mustangin jousitus joutuukin heti testiin. Eikä se kieltämättä kaikkein mukavin auto ole. Tässäkin tietynlainen karkeus välittyy. Uusimman Mustangin alusta alkaa silti pärjätä eurooppalaisille kilpailijoille, ja myöhemmin mutkapätkällä sopiva jämäkkyys toi esiin parempia puoliaan.

Pilvenpiirtäjiä ihmetellessä tuli samalla pohdittua, millä moottorilla nyt liikutaan. V8-mallin tunnistaa helposti GT-kylteistä siellä täällä autoa. Niitähän ei tästä autosta löydy, joten vaihtoehdoiksi jää vapaasti hengittävä V6 tai 2,3-litrainen EcoBoost-turbonelonen. Äänistä uskallan päätellä Mustangin olevan pienemmällä moottorilla, joka on huomattavasti yleisempi vaihtoehto. Senkin teho nousee jopa yli kolmen sadan hevosvoiman, joka riittää ripeään liikkumiseen. Muskeliautoa ei neljä sylinteriä vielä Mustangista tee.

Amerikassa kun ollaan, vaihteisto on luonnollisesti automaattinen. Faceliftin yhteydessä automaattivaihteisto päivitettiin peräti kymmenvaihteiseksi, mutta tässä pykäliä on vain kuusi. Sekin on ihan riittävästi. Vaihdot onnistuvat suhteellisen sulavasti. Jos haluaa hyödyntää moottorijarrutusta vasemmasta lavasta ratin takaa, niin ei kannata pitää vaihdekeppiä D-asennossa. Muutoin automaatti työntää hetken päästä isompaa pykälää vaivihkaa sisään, ja isommassa alamäessä täytyy hypätä jo jarrulle. S-asennossa vaihde onneksi pysyy halutussa, kun siirtyy käsikäytölle. Pysyykö kuminpoltossakin? Sen jätin kokeilematta seurasta johtuen…

Vuokra-Musse on muuten ollut ahkerassa käytössä: Juuri ennen romanttisimpia hetkiä punaisen Fordin mittariin tuli täyteen 66666 mailia! Ajotietokone kertoi kulutukseksi amerikkalaisittain 15 mailia gallonalla, eli ei EcoBoost Mustangista mitään ekoautoa tee. Toki ajon painopiste tällä yksilöllä on kaupunkipainotteista.

Rauhallisen kruisailun jälkeen suuntasimme syvemmälle metsien sisään. Kaliforniassa ei tarvitse matkata kauas löytääkseen hienoja mutkateitä. Tiet ovat myös pääosin hyvässä kunnossa, joskin nopeusrajoitukset yleensä aika matalia. Mutta mäenrinteiden kurveissa Mustang alkoi näyttämään kykyjään myös ajettavuuden suhteen. Tässä klassikossa on aiemmin turvauduttu halpaan ja kestävään jäykkään taka-akseliin, mutta viimeisimmän sukupolven erillisjousitus on nostanut ajonautinnon lähelle muita sporttisia autoja. Toki iso koko ja muhkeat penkit syövät ketteryyden tunnetta.

Ja vaikka nelipyttyinen ei olekaan veekasin veroinen, voimaa riittää sen verran paljon, etten tainnut neulansilmien jälkeen uskaltaa painaa kaasua ollenkaan pohjaan asti. Uskon, että ainakin toisen pyörän olisi näin saanut sutimaan. Luistonesto ja lukkoperän puute onneksi rauhoitti menoa, samoin seura viereisellä istuimella. Hänkin tosin kehui kyytiä hurjemmaksi kuin Tornadossa Särkänniemessä!

Illan viiletessä palasimme taas ison punaisen sillan yli kaupungin puolelle. Myös lämmityslaite todettiin toimivaksi. Myöhemmin tajusin istuimissa olevan lämmitystoiminnon lisäksi jopa ilmastoinnin! Harmi, etten tajunnut kokeilla sitä päivän paahtaessa. Mustangissa on muutenkin kivoja yksityiskohtia, joita ei odottaisi olevan näin edullisessa avoautossa. Esimerkiksi pimeällä ovia avatessa maahan heijastuu tuttu hevoslogo! Sama logo muistuttaa myös keskikonsolin näytössä, missä autossa istutaan. Pelkääjän puolella kojelautaa koristaa vielä legendan 55-vuotisesta historiasta kertova laatta.

Kun katselee Mustangin tunnusomaisia kolmoistakavaloja auringon laskiessa horisonttiin Tyyni Valtameri taustalla, ymmärtää, että tämä auto oli täsmälleen oikea elämäni toistaiseksi parhaaseen päivään. Punainen avo-Mustang huokuu Amerikkaa: se on suuri ja näyttävä auto, joka ei ujostele eikä häpeile itseään. Silti se on sopivan edullinen tarjoamaan keskiverto-Kekelle palan amerikkalaista unelmaa! Edes hetkeksi!

© Caradise 2019