Lexus RC 300h Hybrid A Executive testattu helmikuussa 2021.
Lexuksen persoonallinen RC 300h Coupé on hyvin viimeistelty ja ekologinen, mutta vähän turhan järkevä.
Urheilullisuuden ja taloudellisuuden liitto on automaailmassa tunnetusti aika vaikeasti toteutettavissa. Yrittäjiäkään ei ole liikaa ollut. Perinteinen tapa yhdistää ajamisen hauskuus alhaiseen kulutukseen on Lotus-tyylinen painon pudottaminen, jopa äärimmäisyyksiin asti. Kun on pienempi paino, riittää pienempi moottori, joka puolestaan tyytyy pienempään energiamäärään.
Nykyaika on tuonut myös toisenlaisen näkökulman aiheeseen:
Sähkömoottorien tunkeutuminen autoihin voisi olla vastaus tähänkin haasteeseen?
Vai voisiko sittenkään? Menestyksekkäitä toteutuksia ympäristöystävällisestä
urheiluautosta kun ei ole käytännössä vielä näkynyt. Tesla Roadstereita
valmistui aikanaan alle 2 500 autoa, ja seuraajan tulo on lykkääntynyt
useaan otteeseen. BMW i8 myi selvästi paremmin, reilut 20 000 autoa kuuden
vuoden aikana, mutta malli jäi lopulta ainutlaatuiseksi klassikoksi vailla
tietoa seuraajasta. Uusimmissa superautoissa hybridimoottorit ovat yleistyneet,
mutta lähinnä päästöpohjaisia kieltoja ja veroja kiertämään. Toki pioneereja
tarvitaan, jos muutoksesta halutaan pysyvä.
Yksi hybriditeknologian pioneereista on Toyota, sekä sen
luksusmerkki Lexus, jotka ovat saaneet autojensa voimalinjan toimimaan ja
menestymään. Lexus on käytännössä historiansa alusta saakka tuottanut myös
kaksiovisia malleja. Oli siis luonnollista, että vuonna 2013 esitelty RC Coupé
tuli markkinoille myös hybridinä. Mallia myydään pelkällä bensamoottorillakin,
mutta monilla markkinoilla, kuten Suomessa myynti koostui käytännössä
ainoastaan RC 300h -hybridimallista. Nyt on aika siis tutustua, miten
ekologisuus ja urheilullisuus sopii yhteen!
Pääsin ensimmäisen kerran tutustumaan RC-malliin Auto 2018 -tapahtumassa, missä oli mahdollisuus koeajaa pieni lenkki uutta RC 300h
Coupéta opas kyydissä. Silloin tuntemukset olivat positiivisia, ja voimalinja
osoittautui sulavaksi toiminnaltaan. Toyota Kaivokselalta lainattu musta yksilö
on pari vuotta tuota vanhempi, mutta tekniikaltaan yhtenevä. Kiperästä
pakkassäästä huolimatta tavoitteena oli päästä vähän mutkaisemmille teille
kokeilemaan, houkutteleeko Lexus RC 300h ajamaan kaarteissa.
Koska helmikuinen iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinko
laskeutumassa, suuntasin ensin jonnekin lähelle ja korkealle ottamaan autosta
kuvia. Samalla tuli ihmeteltyä tarkemmin Lexuksen voimakkaita muotoja, jotka
ovatkin yksi RC:n myyntivalteista! Leveä limppu näyttää komealta veistokselta,
jonka ilme muuttuu vähän katselukulmasta riippuen. Jänniä pokkauksia ja kulmia
on ympäri autoa, ja etenkin valoumpiot edessä ja takana ovat kuin modernin
taiteen näyttelystä. Etuvalot kaartuvat villisti sisäänpäin ja muistuttavat
etäisesti petolinnun nokkaa. Ledivalot pienellä väkäsellä ovat hieman irrallaan
alempana. Näin rohkea muotoilu kieltämättä herättää tuntemuksia puolesta ja
vastaan, mutta joka tapauksessa Lexukselle pisteet rohkeudesta. Tai no,
mallivuoden 2019 faceliftiin valoja muokattiin tavanomaisemmiksi terävyys
säilyttäen. Vänkien muotojen lisäksi myös tiimalasia muistuttava maski kertoo
sukunäöstä konsernin muiden nykytuotteiden kanssa.
Sisätiloissa näkyy myös vahvasti valmistusmaan ja merkin
leima. Muotoilu poikkeaa saksalaisten varman päälle pelaavasta designista,
tarjoten paljon nappuloita ja laadukkaan vaikutelman. Ulkokuoren rohkeat muodot
eivät enää ulotu ohjaamoon asti, mutta tunnelma on silti toimiva ja tyylikäs.
Lexuksen varustelu on erittäin runsas ja valikoiden kätköistä löytää näytöille
monenmoista mielenkiintoista seurattavaa. Ajotietokonetta ohjataan tässä
yksilössä keskikonsolin painettavalla rullalla, mutta paremmissa
varustetasoissa on tarjolla läppäreiden hiirtä vastaava tuntolevy. Kaunis
analoginen kello kojelaudan keskipisteessä tuo vastapainoa teknologiaähkyyn.
Ajaminen kaupungissa sujuu sulavasti ja helposti.
Polttomoottoria käytetään aluksi sen lämpiämiseen ja akkujen lataamiseen,
kunnes vastaan tulee liikennevalot. Bensan syöttö katkaistaan heti kun
mahdollista, ja eteenpäin vieritään seuraavaksi pelkän sähkömoottorin voimalla.
Muutos voimalinjojen välillä on toteutettu hienosti ja nelisylinterisen ääni on
onnistuttu häivyttämään hyvin piiloon. Onhan Lexus tunnettu hiljaisista
autoistaan. Onneksi autossa on alla kitkarenkaat, eikä ikävää rapinaa tuottavat
nastat. Valon vaihtuessa vihreäksi kaasua ei voi antaa kuin pienen hipaisun,
jos siis haluaa ajella päästöttömästi pelkällä sähköllä.
Eco-moodissa ja normaalitilassa kierroslukumittarin tilalla
on kätevä viisari, joka heiluu kaasupolkimen asennon mukaan joko Charge-, Eco-,
tai Power-alueella. Tätä seuraamalla on mahdollista ajaa pelkällä
sähkökäytöllä, kunhan pysyttelee katkoviivojen alapuolella. Tämä tarkoittaa
kieltämättä myös verkkaista liikkumista ja liikennevirta posottelee vasemmalta
ohi!
Kiihdytys moottoritielle ei onnistu ilman polttomoottorin
apua. Lexuksen onneksi rampit ovat tänään jäisiä, eikä kaasua pysty missään
vaiheessa painamaan pohjaan saakka. RC 300h ei ole kovin nopea auto missään
tilanteessa. Vaikka yhteistehoa on yli 200 hevosvoimaa, auto painaa jopa 1 800
kiloa, mikä osaltaan hillitsee menoa. Tämä on toisaalta sääli, sillä menevä
ulkonäkö kertoisi paljon sporttisemmasta potentiaalista. Siinä mielessä olisi
fiksumpaa suunnata katseet ulkomaille ja tuoda itselleen Amerikasta joko RC 350
V6-koneella, tai RC F, joka kuuluu jo arvokkaampien muskeliautojen joukkoon.
Merkin päämarkkina-alueella RC-Lexusta saa myös turbonelosella tai jopa
nelivedolla!
Kovemmissa kiihdytyksissä myös moottorin äänet, sen mitä
etäisesti kuulee, aiheuttaa automiehessä hämmennystä. Moottorin kierrosluku ei
suinkaan nouse perinteisen lineaarisesti, sillä variaattorivaihteisto toimii
kiihdytyksissä niin, että kierrokset nousevat korkealle ja pysyvät siellä, ja
sen jälkeen variaattorin hihna alkaa kuminauhamaisesti kerätä lisää vauhtia.
Tähän kun lisää vielä sähköavustuksen, perinteiseen tottunut autohullun mieli
on ihmeissään. Niille, jotka eivät tästä välitä, Lexus tarjoaa riittävän ripeän
ja helpon etenemiskyvyn.
Ajotilavalitsimen pyöräyttäminen sportille ja vaihdekepin
siirtäminen vasemmalle manuaalitilaan muuttaa luonnetta hieman. Silloin Eco-näyttö
korvautuu kierroslukumittarilla, ja vaihteistoa voi ohjata kuudella
esivalitulla pykälällä. Vaikka tuntuma muuttuukin heti ”automaisemmaksi”, ei
keinotekoisuuden tuntua pystytä kokonaan häivyttämään. Mekaaniset ja
konkreettiset vaihteet toisivat ajamiseen enemmän läsnäolon tuntua kuin
tällainen sähköavusteinen järjestelmä. Sinänsä automaattisesti toimiva
hybridijärjestelmä hidastaa autoa ”luonnollisen” tuntuisesti, joten ajaminen
manuaalimoodissa tällä autolla tuntuu aika turhalta.
Sport-asetus ei myöskään pelasta Lexuksen ajettavuutta
kaarteissa. Moottoritiellä ja kaupungissa RC toimii erittäin hyvin. Jämäkkä
alusta ja suuri massa tekee menosta vakaata ja rauhallista. Mutta mutkaisilla teillä
Lexus ei innosta, vaikka auto ei juurikaan kallistele. Luonteessa on itse
asiassa paljon samaa kuin omassa Coupéssani, eli Volvo C70:ssä. Molemmat ovat
erinomaisia pitkillä matkoilla, Lexus on vain saanut Hybrid-tunnuksiensa myötä
hyväksynnän yhteiskunnan silmissä. Urheiluautoksi kummastakaan ei ole!
Talvisäällä luisto-ominaisuudet kertovat nekin paljon auton
luonteesta. Käyttäytyyhän auto teoriassa samalla tavalla myös pitävällä
pinnalla, nopeudet ovat vain eri luokkaa. Siinäkään Lexus ei osoita
leikkimielisiä piirteitä. Perän saa kyllä helposti sivuluisuun, mutta sen
hallinta siinä ei olekaan enää niin yksinkertaista, johtuen lähinnä
kaasupolkimen ja voimansiirron välisistä viiveistä. Ne ovat hiuksenhienoja,
mutta silti ratkaisevia, kun verrataan perinteisempään toteutukseen pelkällä
polttomoottorilla ja tavanomaisella vaihteistolla. Eikä RC 300h:ssa ole
tasauspyörästön lukitustakaan, joka osaltaan jo profiloi auton aikuisempaan ja
järkevämpään käyttöön.
Illan pimetessä palaan vielä hetkeksi taajamaan. Tämä on
itse asiassa parhaiten Lexus RC:n mukavuusalueella. Akut ovat latautuneet sen
verran, että voin napauttaa EV Moden päälle keskikonsolin oikeasta reunasta.
Nyt siis hyödynnetään enemmän sähköä, ja polttomoottori kytkeytyy vasta
Eco-neulan kipuessa katkoviivojen ohi Power-alueelle. Eniten hupia koeajon
aikana tarjoaakin sähköalueella sinnittely, eli se kuinka ripeästi oppii hiipimään
hiiren hiljaa pelkän sähkömoottorin avulla. Ilman radiota voi jopa kuulla
hienoisen vinkauksen kierrosten noustessa!
Vaikka Lexus RC 300h ei tyydytäkään urheiluautoilun
tarpeita, autona se on silti erinomainen! Se kulkee vakaasti moottoritiellä ja
sulavasti kaupungilla. Jalankulkijatkin hymyilevät herkemmin lähes äänettömän
auton pysähtyessä suojatielle, jolloin he ehtivät lukea Hybrid-kyltin komean coupén
kyljestä. Voisin hyvin kuvitella auton omistajaksi nuoren ja menestyvän
henkilön, joka on huolissaan ympäristön tilasta, ja haluaa osoittaa sen myös
muille!
Eipä tämäkään auto silti taida ilmaston lämpenemistä
pysäyttää. Koeajon kulutus asettui lopulta noin 7,5 litran tienoille sataa
kilometriä kohti, mikä on hyvä tulos näin painavalle autolle, mutta
perinteisilläkin ratkaisuilla päästään samaan. Järkevällä ajamisella
pitkäaikainen kulutus lienee helppo painaa lähelle WLTP-mitattua 5,9 litran
keskikulutusta. Vanha ja epärealistinen NEDC-standardin mukainen arvo 4,9 l/100
km taitaa olla käytännössä mahdotonta saavuttaa.
Itse haluaisin pistää kulutusvertailuun saman konsernin Toyota GT86:n raskaan Lexus RC 300h:n kanssa. Kaksiovisten luonteet ovat hyvinkin erilaiset, ja uskoisin kevyemmän ja huomattavasti ketterämmän GT86:n pääsevän aika lähelle Lexusta todellisissa kulutuslukemissa samanlaisella lenkillä. Näistä kahdesta valitsisin omakseni ehdottomasti Toyotan, jota voi väittää jo urheiluautoksi, eikä se kuitenkaan vie bensaa ratkaisevasti enempää. Nostan kyllä hattua niillekin harvoille, jotka päätyvät valinnassaan persoonalliseen ja laadukkaaseen Lexus RC Coupéen!
 |
| © Caradise 2020 |
